On huono fiilis. Ehkä kevätaurinko väsyttää, ja vanha sell in May and go away-viisaus soi korvissa, tai sitten en ole seurannut tarpeeksi tarkkaan USA:n ja Kiinan välistä nokittelua. Mutta jokin tökkii nyt.
Kaksi viikkoa sitten mietin, että osakemarkkina on lyhyellä tähtäimellä yliostettu, mutta suunta on edelleen ylös, ja pienen korjausliikkeen varalta ei kannata lähteä hötkyilemään. Jos lähtee 3-5 prosentin korjausliikkeen takia hötkyilemään salkusta ulos, niin osumistarkkuuden pitäisi olla lähes täydellinen, että ei vahingossa jäisi noususta pois. Sellaista toimintaa on arkisen sijoittajan käytännössä mahdotonta saada kannattavaksi. Siksi en edes moisesta lyhyen aikavälin näkemyksestä edes maininnut kirjoituksessani.
No, olemme nyt nähneet sellaisen korjauksen maailman pörsseissä, ja kääntymisen uudelleen ylös. Mutta tuore uutisvirta on sysännyt taas kursseja laskuun. Liian aikaisin ja liian voimakkaasti, ainakin omaan makuuni. Kursseissa on havaittavissa väsymystä, momentumin katoamista ja uutisvirta on kauppasotarintamalla muuttunut astettava vakavammaksi.
Kauppasota pelottaa
Aiempien sinällään hyvin ennakoitavien tullien lisäksi nyt mukana alkaa olla kategorisia kieltoja. Ei Huaweille, päätti USA. Android lopettaa tukensa Huawein puhelimissa oleville käyttöjärjestelmilleen. Kiina mahdollisesti vastaa omilla kategorisilla liikkeillä.
On yksi asia laittaa johonkin hilavitkuttimeen kymmenen tai vaikka sadankin prosentin tulli, ja kokonaan toinen kieltää kokonaan jonkin tuotteen käyttö ja tuki. Globalisoituneet arvoketjut eivät ole niin globaaleja kuin useasti kuvitellaan. Ne eivät ole nopeasti vaihdettavissa tai siirrettävissä johonkin sopivampaan maahan. Osaaminen, materiaalit, tuotanto kulkevat loppupeleissä tiettyjä, pitkän ajan kuluessa rakentuneita reittejä pitkin.
Tästä seuraa minusta aiempaa riskisempiä tulevaisuudennäkymiä. Mikäli kauppasota siirtyy tullinokittelusta kieltojen puolelle, monet teollisuusyritykset, ja sen jälkeen palveluala ja pankit, tulevat olemaan vaikeuksissa.
Kyllä, viimeksi kirjoitin, että USA:lla on kauppasodassa käytettävissään USA:n budjettielvytyksen ja USA:n keskuspankin rahapoliittisen elvytyksen ohella myös Kiinan raha- ja budjettipoliittinen elvytys. Tämä luo ”pohjan” markkinalle. Edellisen kerran se pohja tuli vastaan jouluaattona, sen jälkeen, kun USA:n S&P 500-indeksi oli laskenut vähän yli 20 prosenttia ja Saksan DAX30 melkein neljänneksen.
Tuolloin ei tiedetty, että ”pohja”, tai kuten sitä yleisesti kutsutaan, central bank put, eli sijoittajille ilmainen myyntioptio on olemassa. Mikäli nyt nähtäisiin taas korjaus, siitä ei tulisi yhtä syvä kuin viimeksi.
Moni väittää tuntevansa USA:n ja Kiinan poliittisten hallintojen reaktiofunktiot. Kestäisikö Kiina kauppasotaa ja reipasta elvyttävää politiikkaansa taipumatta? Aikooko Trump oikeasti viedä loppuun Amerikka ensin, Kiinan nousu pysäytettävä-linjansa, vaikka se voisi johtaa epäedulliseen talouden ja pörssin tilaan juuri presidentinvaalien alla? Minulla ei ole aavistustakaan, enkä usko, että kovin monella muullakaan on. Sen takia pidän kymmenen, viidentoista prosentin dippiä mahdollisena. Ja silloin sijoittaja joutuu jo arvioimaan, haluaako vähentää riskiä, kun USA:ssa ollaan vielä aika lähellä kaikkien aikojen ennätyslukemia. Suomessa tai Saksassa osakemarkkinoiden tilanne on heikompi, kuten kaupasta ja viennistä riippuivaisempien maiden osalta voi odottaakin olevan.
Korkomarkkinat: velkakirjat myyntiin!
Katsotaanpa vähän velkakirjamarkkinoiden tilaa:
Ennen finanssikriisiä USA:n valtion 10-vuotisen velkakirjan korko oli 5,0%, ja Saksan 4,6% - erotus oli 0,4 prosenttiyksikköä. Kun eurokriisi oli jo jyrähtänyt käyntiin, kesäkuussa 2012, kun euroalue melkein hajosi, USA:n korko oli 1,5% ja Saksan 1,3% - eroa vain 0,2 prosenttiyksikköä. USA:n velkakirjakorko teki tuolloin pohjan, jota ei enää käytännössä alitettu.
Muutos käynnistyi tuolloin. Korkoero lähti kasvamaan, kun kävi ilmeiseksi, että Euroopassa tultaisiin näkemään mittavaa rahapoliittista elvytystä. Saksan korko laski lopulta negatiivisen puolelle, kun taas USA:ssa nousu käynnistyi 1,5 prosentin tasoille, yltäen lopulta 3,2 prosentin tuntumaan viime vuoden syksyllä.
Tuolloinhan minäkin vinkkasin, että alkakaahan ostaa USA:n velkakirjoja osakkeiden ohelle. Nyt kun velkakirjojen korko on laskenut 2,4 prosenttiin, velkakirjojen arvo on noussut nelisen prosenttia suositushetkestä. Yhdessä korkotuoton kanssa se tekee 6,5 prosentin tuoton yhdeksässä kuukaudessa. Nyt riittää. Myykää velkakirjat, jos teillä sellaisia on.
Saksan velkakirjan korko on laskenut lähelle vuoden 2016 pohjalukemia. USA:n korkokäyrä on täysin flätti – kun kymppivuotisen vuosituottoprosentti on nyt 2,42, kolmen kuukauden paperin tuottoprosentti on täsmälleen sama. Seuraavaksi, mikäli talouden hidastuminen jatkuu tai jokin lukemattomista uhkaskenaarioiosta toteutuu, USA:n keskuspankki joutuu laskemaan korkotasoa. Tämä nostaisi inflaatio-odotuksia ja nostaisi pitempien papereiden korkotasoa, eli korkokäyrä siis jyrkkenisi. Ajan myötä koronlasku, tai todennäköisimmin useampi, virittäisi myös osakkeet etenkin kurssilaskun kanssa taas houkutteleviksi.
Jos siis samanaikaisesti ei tykkää osakkeista lyhyellä aikajänteellä, ja pitkät velkakirjatkin haisevat ihan tapio-viinalle, niin hyvä liike olisi myydä velkakirjat pois, ja suosia lyhytaikaisia USA:n korkopapereita. Yhden tai ehkä mieluummin kahden vuoden korkopaperit ovat herkkiä tuottamaan hyvää keskuspankin koronlaskujen yhteydessä. Välittäjältäsi löytyy kyllä niihinkin sopiva ETF.
Pankit: hitsin hitsi, pidä, kun ei huipussa myyty
Miestä ei muisteta onnistumisistaan, vaan epäonnistumisistaan. Sen takia bailataanpa hetken aikaa oikein mukavasti käynnistyneellä suosituksellani ostaa pankkiosakkeita. Viime maaliskuussa vinkkasin, että lyhyt treidi, 10-15 prosentin tuottotavoitteella. No tietenkin korkeimmillaan yllettiin 9,5 prosentin nousuun, ja nyt ollaan jo yli prosentin pakkasella. Indeksiä huonommin on siis mennyt, yhyy.
Mutta jos uskoo edelleen, että velkakirjojen korot olisivat seuraavaksi nousemassa, se tekee kyllä hyvää pankeillekin. Indeksiä painavat edelleen talouden hidastuminen, rahanpesuskandaalit, tyytymättömät asiakkaat sijoituspalveluiden puolella ja tietenkin madaltunut korkotaso. Tämä voi olla typerä ja riskinen ajatus, mutta minä pitäisin nyt kiinni pankeista.
Viherpunatsunami
Eräs tuttu kertoi odottavansa hallituksen muodostamista. Mikäli demarit onnistuvat muodostamaan hallituksen, hän uhkasi siirtävänsä kaikki sijoituksensa ulkomaille. En ole kovin vakuuttunut siitä, että maantieteellisen allokaation muuttamisella olisi saavutettavissa mitään merkittävää hyötyä.
Ensinnäkin, ei markkinoille olisi mikään suuri yllätys, jos meillä on kohta demarihallitus ja Jutta Urpilainen komissaarina. Se on jo hinnoissa mukana.
Toiseksi, kaikesta puheista huolimatta ”realiteetit”, ja päätöksenteon kankeus, käytännössä estävät tai ainakin jarruttavat melkoisesti päätöksentekoa, niin hyvässä kuin pahassa.
Kolmanneksi, vaikka edessä olisikin verotuksellinen punavihreä tsunami, niin aivan samalla tavalla se koskettaisi suomalaista sijoittajaa, vaikka omistukset olisivatkin ruotsalaisissa osakkeissa.
Neljänneksi, suurella osalla firmoista asiakkaat ja liiketoiminta ovat ulkomailla, eikä niiden tuloksentekokykyyn Antti Rinteen vappusatanen vaikuta tuon taivaallista.
Viidenneksi, edes kotimarkkinayritykset eivät välttämättä ottaisi osumaa, sillä nehän nyt lähtökohtaisesti tykkäävät vappusatasista.
Ainoa merkittävä poliittinen uhka sijoittajalle tulee vihreydestä. En nyt siis arvostele vihreiden tavoitteita – mikäli ilmastonmuutokselle halutaan tehdä jotain, niin tietenkin se tarkoittaa kalliimpia toimintakustannuksia yrityksille ja supistuvaa kulutusta. Eli matalampaa liikevaihtoa ja pienempiä katteita. Koska siitä seuraa väkisinkin talouskasvulle ongelmia, se ei ole pelkästään sijoittajan, vaan myös julkistalouden ongelma. Silti, ei ole mitenkään selvää, että vihreyttä pääsisi karkuun yhtä helposti kuin sijoittamalla Kemiin kaavailtu sellutehdas rajan toiselle puolelle Ruotsiin. Tavoitteet ja niiden toteutus voivat olla yleiseurooppalaisia, esim. päästökauppajärjestelmän kautta, ja mahdollisesti edes EU:n ulkopuolella ei sijoittaja pääse vihreää tuhosädettä karkuun, jos käyttöön otetaan ilmastotulleja.
Soutamista ja huopaamista, ja syystäkin
Aikamoista tuuliviirimeininkiä ja hermostunutta kyttäämistähän tämä oma kommentoinikin on ollut. Siihen on syynsä – kannattaa katsoa kurssikäppyröitä. Saksan DAX30-indeksi on nyt samalla tasolla kuin keväällä 2015. Siitä on nyt neljä vuotta. USA:ssa kurssit ovat nyt samalla tasolla kuin vuoden 2018 alussa. Siinä välissä nähtiin 20 prosentin kurssilasku. Helsingissä kurssit ovat nyt samalla tasolla kuin 2017 keväällä, kaksi vuotta sitten. Jos erehtyi ostamaan OMX25-indeksiä 2015 keväällä, olisi nyt seitsemän prosenttia voitolla, neljän vuoden istumisesta.
Tykkäsit tai et, velka- ja pörssisykli ovat ehtoopuolella, ja viimevuosien heikko tuotto, ja useat ”ansat” uusine marginaalisine huippuineen, jotka houkuttelevat mukaan juuri väärään aikaan, ja nopeat laskut, jotka pelottelevat markkinalta pois juuri väärään aikaan, ovat arkipäivää.
Aiemmin kirjoittelin historian suurista markkinahuipuista. Lähes poikkeuksetta ne ovat vuosia kestäviä ajanjaksoja, jolloin nousu hyytyy hitaaksi ja reilut korjausliikkeet arkipäiväistyvät.
Tällä markinnalla, ja tässä tilanteessa, joko ostetaan ja istutaan hautaan asti, tai sitten treidataan. Ja ainoa tapa treidata tätä markkinaa on myydä uusissa huipuissa ja ostaa, kun on verta lattialla. Oma fiilis on, että kohta taas korjataan. Siksi halusin negatiivisen fiilikseni sanoa. Että olisi salkussa tilaa ostaa vähän alempana.
Kommentoi kirjoitusta ja lue Juhanin aiemmat tekstit blogiketjusta: Ajankohtaisia kirjoituksia taloudesta
