Iso kuva on ennallaan, joten ajattelin pelotella teitä transaktioverolla, taantumalla ja Euroopan Keskuspankin työkalupakin venyttämisellä.
Saksa ja Ranska puskevat transaktioveroa – komppaavatko demarit Suomessa?
Saksa ja Ranska ovat jälleen suunnittelemassa transaktioveroa Euroopan Unionin alueelle. Hanke liittyy euroalueen kehittämissuunnitelmaan, jonka tavoitteena on muunmuassa perustaa euroalueelle oma budjetti ja verotusoikeus, eli hiljalleen synnyttää niitä liittovaltioelementtejä, jotka jäivät tekemättä ennen rahaliiton perustamista.
Suunnitelman mukaan transaktiovero olisi vähintään 0,2 prosenttia ostotoimeksiannon arvosta, mutta se kohdistuisi vain sellaisten yritysten osakkeisiin, joiden markkina-arvo on yli miljardi euroa ja kotipaikka kuuluu transaktioveron käyttöönottaneisiin maihin.
Markkinatakaajat ja päivänsisäiset kaupat eivät kuuluisi veron piiriin. Vero tulisi maksettavaksi myös EU:n ulkopuolella tapahtuvasta kaupankäynnistä, joten kaupankäynti transaktioveron piiriin kuulumattoman maan pörssissäkään ei toimisi. Käytännössä tämä tappaisi monet swing-kaupankäynnistä elävät ja ohjaisi sijoittajia päiväkauppaan tai pitempiaikaiseen omistamiseen. Johdannaisfirmoille tulisi kissanpäivät, kun sijoittajat siirtyisivät käyttämään osakkeiden korvikkeita pienentääkseen kulujaan. Yritykset saattaisivat myös vakavasti harkita kotipaikkansa siirtämistä transaktioveron ulkopuoliseen maahan.
Suomessa ainakin vihreät, sosialidemokraatit ja vasemmisto ovat aiemmin esittäneet transaktioveroa puoltavia kannanottoja. Transaktiovero on ollut jo vuosien ajan käytössä Ranskassa, missä se on nykyisin 0,3 prosentin suuruinen. Suomella on ollut kiusallinen tapa suostua kaikenlaiseen Ranskan ja Saksan yhdessä ehdottamaan Eurooppa-humppaan. Suomalaisille sijoittajille demarivetoinen hallitus saattaisi siis tulla hyvinkin kalliiksi.
Ranska on myös ottamassa käyttöön nettijättiveroa. GAFA-vero verottaisi Googlea, Applea, Facebookia ja Amazonia suoraan liikevaihdosta. Ranska on aiemmin kertonut Saksan näyttäneen vihreää valoa Euroopan-laajuiselle GAFA-verolle, jolla nettijättien harrastama aggressiivinen verosuunnittelu voitaisiin ohittaa. Tästäkin varmaan kuullaan keväällä enemmän, kun EU-maat palaavat neuvottelupöytään. Veron on suunniteltu tulevan käyttöön vuonna 2021. Vero tulisi olemaan vähintään kolme prosenttia liikevaihdosta, ja jäsenmaat voisivat itse halutessaan määritellä sen korkeammaksikin.
Pystyn ymmärtämään veronkierron torjunnan vaikeasti kierrettävällä ja läpinäkyvällä verolla. Arvostan jopa ajatusta, että finanssiteollisuus laitettaisiin välillä maksumieheksi sen tyypillisen kriisiaikaisen veronmaksajien kuppaamisen sijaan. Silti transaktioverossa ei ole päätä eikä häntää. Käytännössä firmat siirtäisivät kotipaikkansa mukavampiin maihin, mikä supistaisi yritys- ja osinkoverotuloja niiden vanhoille kotivaltioille. Laskun maksaisivat suuryrityksiin rahastojen ja vastaavien kautta sijoittavat bullerot ja eläkerahastot. Vähävaraiset spekulaattorit, jotka eivät voi hakea markkinatakaaja-asemaa, maksaisivat itsensä kipeäksi. Ja ne spekulaattorit joutuisivat myymään omistuksiaan päivän lopun lähestyessä, mikä todennäköisesti tekisi heistä helppoa tykinruokaa verosta vapaille markkinatakaajille ja heidän algoritmeilleen. Roboteilta ei kauan aikaa kestäisi oppia, miten transaktioveroa pakoilevat sijoittajat poukkoilisivat osakkeista sisään ja ulos.
Leviääkö Saksan todennäköinen taantuma euroalueen riesaksi?
Suurin vaara on edelleen, kuten viimeksi kirjoitin, hidastuvat talousnäkymät. Euroopan tuoreet talousluvut ovat olleet melko synkeät, ja Saksan ajautuminen taantumaan, sekä euroalueen teollisuustuotannon nopea heikentyminen, ovat nyt konsensusnäkemyksiä. Bloombergin tuore pääkirjoitus suosittelee Saksalle jo varautumista budjettielvytykseen. Saksa on pitkään lykännyt infrastruktuuri-investointeja ja maan korjausvelkakin alkaa olla aika mittava. Kun korot ovat alhaalla ja budjetti ylijäämäinen, tämän pitäisi olla aivan no-brainer, mutta ei se ole. Saksa on jumissa säästäväisyyden hyveensä kanssa. Osittain taustalla on Saksan viisaus, että hyvinä aikoina pitää säästää, koska varsinaisissa kriiseissä joudutaan kuitenkin tukemaan pankkeja ja järjestämään työtä ja työttömyyskorvauksia yksityisen sektorin irtisanomille ihmisille. Mutta osittain syynä on kuviteltu pakko näyttää esimerkkiä Euroopan ylivelkaisille maille - siis niille, joille Saksa myi ennen eurokriisiä velaksi.
Saksa on vaikeuksissa useasta syystä. Autopuolella on ollut hankalaa, ja Kiinan talouden sakkaaminen on satuttanut suhteellisesti enemmän Saksaa kuin muita Euroopan maita. Mutta kun Saksa yskii, lopulta muutkin maat yskivät. Italia on todennäköisesti myös taantumassa. Koko euroalueen teollisuustuotanto on supistunut, ja viimeksi samassa kokoluokassa oleva muutos nähtiin eurokriisin aikana. Tuolloin Saksan onnistui siirtää vientinsä painopistettä piiputtavasta Euroopasta Aasiaan. Nyt uuden loppumarkkinan löytäminen ei olekaan enää niin yksinkertaista.
Kiina on jo aloittanut oman rahapolitiikkansa löysäämisen vastauksena hidastuvalle kasvulle ja kauppasodalle, mutta valittu rahapoliittinen menetelmä, eli reservivaatimuksien höllentäminen, on hidas, ja tuottaa reaalitalouteen helpostusta noin vuoden viiveellä.
Euroopan keskuspankki varautuu taantumaan, eikä työkalupakki ole tyhjä
Mikäli euroalueen suhdannekuoppa syvenee, olen aiemminkin kertonut, että ainoa taho, joka tulee tekemään toimia, on Euroopan Keskuspankki. Danske Bank julkaisi hiljattain ”ei virallinen näkemyksemme”-raportin siitä, mitä EKP voisi tehdä seuraavaksi.
Dansken mielestä vaihtoehtoja ovat 1) lisää pitkiä lainoja pankeille 2) koronnoston lykkäys 3) lupaus sijoittaa velkakirjaostoista erääntyvät varat uudelleen velkakirjoihin 4) QE-ostojen uudelleen aloittaminen mahdollisesti uusilla kohteilla 5) korkojen lasku 6) osakkeiden tai indeksirahastojen ostot 7) korkokäyrän muodon tai tason takaaminen, pääoma-avainmuutokset 8) helikopteriraha 9) rahapoliittisen tavoitteen muuttaminen.
Näistä todennäköisesti kohta 1 on jo lähes varma, ja kohta 2 hyvin todennäköinen – ainakin markkinahinnoissa koronnoston lykkäys on jo. Kohta 3 ei ole vielä virallisesti luvattu, mutta käytännössä annettu ymmärtää. Kohdat 4-6 olisivat Japanin tien seuraamista ostamalla pää märkänä valtioiden velkakirjoja ja osakkeita. Tämä olisi tietenkin sijoittajille lottovoitto, mutta reaalitaloutta se ei juuri eteenpäin potkisi, ja euroalue olisi entistäkin enemmän ristiintaattu. Tämä pelastaisi varmasti monia pankkeja ja toimisi tulonsiirtona heikommille maille, mutta samalla kasvattaisi euroalueen yhteisvastuita entisestään.
Kohta 7, eli korkokaton takaaminen, tai 8, eli rahan painaminen suoraan euroalueen kansalaisten ja yritysten tileille, olisi hurja veto. Ne olisivat todennäköisesti tehokkaita, mutta ne otettaisiin käyttöön vain äärimmäisen pakon edessä - eli euroalueen hajoamisen uhatessa. Korkokatto olisi nimittäin jo tyylipuhdasta suunnitelmataloutta ja vapaakortti velkaisimmille maille tehdä, mitä niitä huvittaa. Ja helikopterirahaa ei ole mikään kehittynyt maa vielä kokeillut. Jos siihen jouduttaisiin menemään, se olisi käytännössä sama kuin tunnustettaisiin, että euroalue on epäkelpo tekele. Mutta kyllä sillä inflaatio ja kulutus nousuun saataisiin.
Kuten yleensä, ensin kokeillaan kaikkea sellaista, mikä on vähän sinne päin, mutta hädän hetkellä tehdään sitten se, mikä toimii oikeasti.
USA:n liittovaltio kiinni
USA:n liittovaltio on nyt kiinni, kun edustajainhuone ja presidentti Trump tappelevat muurin rahoituksesta. USA:lla on pitkät perinteet liittovaltion toimintojen sulkemisessa.
USA:n talousdataan tulee julkaisukatkoja, mikä hieman haittaa sijoittajien elämää. Bloombergilla oli hyvä selkokielinen artikkeli käytännön vaikutuksista. Kirjoitin vuoden 2013 shutdownin yhteydessä myös artikkelin siitä, mistä puuttuvaa dataa voi vaihtoehtoisesti metsästää.
On hieman noloa, että maailman ainoa hyvin toimiva ja kasvava kansantalous joutuu velkajarrulainsäädäntönsä takia aina silloin tällöin laittamaan lapun luukulle. Se on vähän kuin Euroopan talouskurisopimukset – teoriassa niitä pitäisi noudattaa, mutta aina, kun ne kohdalle tulevat, alkaa hevoskauppa ja Brysselin sedät armahtavat kuuliaiset ja suuret maat ja epälojaalit tai pienet maat saavat vähän kovempaa läksytystä.
Kaikenlaisten talouskurisopimusten tai velkajarrujen haikalijoiden olisi hyvä ymmärtää, että ne säännöt eivät oikeasti pidä elävässä elämässä, ja niiden olemassaolosta on lähinnä haittaa. Markkinamekanismin tulisi olla ainoa budjettikurin ylläpitäjä, mutta nykyisessä keskuspankkikuplassa kaikki paikat ovat täynnä instituutioita, jotka ovat liian isoja kaatumaan.
Markkina ehkä liian luottavainen suhdannepolitiikaan
Oma fiilis on, että kuluva vuosi menee reaalitalouden merkeissä heikosti. Se johtaa viiveellä toimiin kasvun käynnistämiseksi, mutta raskaita ja arveluttavia keinoja otetaan käyttöön vasta, kun on selvää, että tilanne ei itsekseen tokene.
Markkinat tuntuvat mielestäni juuri nyt luottavan vähän liikaa pian apuun rientäviin keskuspankkeihin ja hallituksiin. Kuten edellisessä kirjoituksessani jo sanoin, markkinaodotus on, että USA:n keskuspankki ei enää nosta korkoja, ja että se on lähivuosina pikemminkin laskemassa korkoja. Myös EKP:n osalta odotuksissa on jo lisärahoituksen järjestäminen.
Ne raskaammat toimet edellyttävät sitä, että reaalitaloudessa ja pörsseissä menisi nykyistä huonommin. 10-20 prosentin korjausliike ei ole vielä EKP:lle perustelu käynnistää setelipainoa. Viimeksi setelipainon käynnistämistä odotettiin euroalueella viitisen vuotta eurokriisin alkamisen jälkeen. Tälläkin kertaa apu tulee, mutta se tulee todennäköisesti myöhässä.
Markkinanäkemys: rallia pohjista, mitäs seuraavaksi?
Pari viikkoa sitten lupailin, että ”osakkeissa näyttäisi olevan menossa palautuminen ylös kohti syksyn pohjalukemia”, mutta en ollut innostunut muuttamaan osakepainoa sen takia korkeammaksi. No, nyt hinnat ovat sekä USA:ssa että Euroopassa nousseet syksyn pohjalukemien tasoille. Teknisen analyysin mukaan nyt vastustasoilta pitäisi seuraavaksi nähdä liikettä alaspäin. Mutta jos niin käy, pysähtyisivätkö kurssit ennen jouluaaton pohjia, vai jatkaisivatko matkaa vielä vähän syvemmälle korjaukseen?
Sentimentti on aika neutraali. Laskun jatkumista sekä laskuvaiheen päättymistä povailevia näyttää löytyvän molempia. En edelleenkään tykkää. Parempi pysyä puolustuskannalla ja pitää kiinni USA:n velkakirjoista osakkeiden riskiä keventämässä.
Kommentoi blogiketjussa: Ajankohtaisia kirjoituksia taloudesta
