Olen melko kyllästynyt kuuntelemaan, miten Suomella ei ole enää mitään toivoa. Enkä tällä kertaa puhu Suomen pörssistä, sitä saa puolestani synkistellä miten paljon haluaa. Joo’o, meillä on karmeita vajeongelmia, joita puoli kansaa ja kaksi kolmasosaa eduskuntaa tarkastelee pää syvällä hiekassa. Mutta meillä on kuitenkin toimiva liberaalihko demokratia ja yhteiskuntajärjestelmässämme löytyy markkinatalouteenkin viittaavia piirteitä.
Ja tämän pitäisi antaa suomalaisille paljon enemmän toivoa kuin esimerkiksi Venäjälle, vaikka Suomi ei ole saamassa alueluovutuksia Ukrainalta Vakaan Neron neuvottelemassa rauhassa. Eikä meillä ole onneksi mitään kanavaa tai saarta, mitä Oranssi Rikollinen haluaisi, kuten Panamalla ja Tanskalla. Tosin voisimme hyvin luovuttaa Saimaan kanavan vuokrasopimuksen USA:lle ja saataisiin taas Mälkiän ja Mustolan suluillekin liikennettä.
Piti Orpon hallituksen ”leikkauksia” sitten mitättöminä (kuten mie) tai köyhien kyykyttämisenä (kuten Helsingin Sanomat), toivon tarjoamisesta orpoja ei voi syyttää. Tässä olisi aika paljon opittavaa Marinin hallitukselta, joka hymy naamassa ja huulipunat hyvin selitti tolkuttoman velanottonsa kasvuinvestoinneiksi. Ja valtaosa kansasta uskoi. Viestinnälläkin voi vaikuttaa ja ihmisten typeryyttä ei pitäisi koskaan aliarvioida.
Joten olipa piristävää lukea Elina Valtosen kirjoitus The Economistista, jossa otettiin vahva kanta siihen, että Venäjä ei ole pysäyttämätön voima, kuten entiset natonvastustajat aiemmin ja yhä edelleen selittävät. Ulkoministeri otti myös näkemystä, että Ukrainalla on vielä toivoa. Nythän on niin, että oli sitä toivoa tai ei, Suomen ulkoministerin kuuluu sanoa, että toivoa on. Ja valtiovarainministerin kertoa, ettei devalvaatiota tule, vaikka joutuisi lyömään jo etukäteen varmasti hävityn vedon.
Pro-tip tähän väliin: Ei kannata lyödä vetoa siviilien kanssa. Ne harvoin maksavat, mutta aina väittävät voittaneensa, jos on pienikin mahdollisuus vängätä. Pokeriammattilaisten kanssa voi lyödä vetoa. Ja lisäksi Iiro Viinasen, joka kiltisti maksoi tonnin devalvaatiovetonsa, vaikka ei voinut sitä mitenkään voittaa.
Elina kirjoitti myös Hamasin Sanomiin erinomaisen kolumnin demokratian kilpailukyvystä huolehtimisesta. Sen luettuani pohdiskelen hetken, pitäisikö pääministerille kuitenkin antaa tunnin junansa. Jos se menisi sitten sillä Turkuun odottelemaan ”Tämä mies hankki Turkuun melkein tunnin junan” -patsaan paljastusta.
Ja täten sekoomus voisi valita ensimmäisen naispuheenjohtajansa. Joka voisi oikeasti tarjota meille toivoa. Kaikkien hallitusten pitäisi hallitusohjelman toteuttamisen lisäksi tarjota ihmisille muutakin toivoa kuin IMF:n holhous. Jopa Viisikon kuorolaulama valheellinen toivo saattoi olla parempi kuin orpojen tauotta soittama Topi & Toivottomien koko tuotanto.
Olen muuten jonkun verran kateellinen ihmisille, jotka pyydetään sekä kirjoittamaan The Economistiin että osallistumaan Saksan television ajankohtaisohjelmiin.
Valoa tunnelin päässä?
Perusoptimistisena kaverina poimin aina pieniäkin valonpilkahduksia löytääkseni syitä kaataa Peter Seligsonina lisää rahaa Helsingin pörssiin. Sörsselssönin haastattelu uusimmassa Talouselämässä oli yksi Helsinki Luxin kohokohtia. Pidän nimittäin Peteriä erittäin täysipäisenä sijoittajana. Ja en tätä hyvällä omallatunnolla pysty sanomaan likikään kaikista 1980-luvun meklareista. Olemme saman puolueen miehiä, koska miekin allekirjoitan ”Helsingin pörssi on niin halpa, etten ainakaan minä voi olla sieltä poissa”.
Teollisuuden tilauksetkin kasvoivat marraskuussa 21 prosenttia viime vuodesta. Tätä ei pidä lähteä ylitulkitsemaan, koska yhdessä kuukausiluvussa on enemmän varianssia kuin omahaturnauksissa. Ja lisäksi naama-analyysin perusteella Riku Aalto on päättänyt laittaa ennen eläköitymistään Suomen teollisuuden polvilleen.
Mutta jos leikitään, että suhdanne olisi tosiaan kääntymässä ja ay-demarin sydämestä löytyisi vastuullisuutta, olisi nyt erinomainen aika ostaa syklisiä suomalaisia osakkeita. Tunnen kaksikin vastuullista demaria (iskän & äiskän), joten olen sitten tankannutkin yhä lisää syklisiä. En siis usko talousäärioikeistomme pääteoriaan, että vastuullinen demari, hammaskeiju ja joulupukki kaikki kuuluvat samaan joukkoon. Ja onhan Aalto lopulta tehnyt varsin monta varsin maltillista sopimusta.
Etteivät beesaamismahdollisuuksia etsivät lukijat karkaisi, kerron mitä olen viime aikoina ostellut vähän pidemmälläkin pitoajatuksella. Professori Puttonen sanoi joskus, että hän ei osaa neuvoa mitä muiden pitää tehdä. Mutta voi hän kertoa, mitä on itse tehnyt. Ja graduntarkastajani on paljon lukenut ja muutenkin sivistynyt mies.
Testo & Raute
Olen ostellut Rautetta aina kun on kolmeentoista saanut. Melko heikosti tunnettu yhtiö on maailman markkinajohtaja viilun, vanerin ja viilupalkin tuottajien palvelemisessa. Joten tästä ei kioski juuri enää syklisty. Yhtiö tekee voittoa tässä suhdanteessa ja treidaa 2024 P/E:llä 6,5. Lisäksi kassassaan on älyttömästi rahaa suhteessa markkina-arvoon, mutta taitavat olla ennakkomaksuja ts. ei kannattane suoraan vähentää yritysarvosta. Yritysarvo siis lasketaan markkina-arvo plus nettovelat. Ja ne nettovelat voivat olla positiivisetkin. Eli yhtiöllä voi olla nettokassaa, jolloin markkina-arvosta vähennetään se, jotta päästään yritysarvoon.
Toki jos leikittäisiin, että ennakkomaksut ovatkin raakaa käteistä, päästään niin humoristisen alhaisiin EV/EBITDA-lukuihin (=yritysarvo per käyttökate), ettei ilkeä vastuulliseen kolumniin kirjoittaa.
Bulkkikumpu
Toki voidaan etsiä Rautettakin vielä syklisempi kioski ja se on Outokumpu. Ruostumattoman teräksen tuottaja kertoi syömähampaansa eli Kemin kaivoksen kromivarojen kasvaneen kairauksissa 95 prosenttia. Johon uutiseen pörssikurssi reagoi lähinnä talvisodan veteraanien erektiolla.
Kaivostoimintaa tuntemattomille täytynee selventää, että eivät ne malmivarat kairaamalla lisäänny. Ne vain löydetään, kyllä ne olivat jo siellä maassa valmiina.
Outokumpu askartelee sikäli arveluttavalla alalla, että teräksellä kauppasoditaan ahkerasti. Olen pohdiskellut päissäni, että jos ainoana rosterin tuottajana on oma kromikaivos, saa ne tuotteet jossain syklissä kannattavastikin myytyä. Kun kioskilla on @2,94 markkina-arvoa 1,3 miljardia ja se tekee liikevaihtoa yli kuusi miljardia, luulee ainakin niin äkkinäinen kaveri kuin mie nyt olevan puoliturvallinen aika ostaa.
Tässä kyllä valitettavasti hyvin pitkälti tyhjensin tietämykseni näistä kahdesta ostosretkikohteestani. Tietäisittepä lukijaiseni, miten vähällä järjellä tätä pörssikauppaa pyöritetään.
Jos päädytte jostain käsittämättömästä syystä peesiin, älkää tulko miulle itkemään, jos tulee kumpuun. Jätin nimittäin sijoitusneuvojan hommat noin 35 vuotta sitten, ja sijoitusneuvonta on nykyisin luvanvaraista toimintaa. Jonka seurauksena auktorisoidut sijoitusneuvojat pankeissa myyvät tuulipuvuille sekä kiinteistörahastoja että piiloindeksoituja mutta kovakuluisia aktiivirahastoja.
P.S. Harjavallassa tiedetään, että Outokumpu tekee BULKKIA. Eikä siis voi koskaan tehdä kunnon tiliä. Ainakaan sen jälkeen, kun se jätti Harjavallan. Näin on miuta naapurini Valloista aina Outsasta puhuttaessa valistanut.
The Economist 8.1.2025: Time is not on Russia’s side, argues Finland’s foreign minister
HS 12.1.2025: Demokratian kilpailukyvystä täytyy pitää huolta
