Ulkoministeriön standardimetodi suomalaisten kidnappaustapauksissa ulkomailla on yrittää saada neuvottelukontakti sieppaajiin mahdollisimman pian. Tämän jälkeen aloitetaan lunnasneuvottelut. Nätisti pyytämällä on nimittäin harvoin palautettu yhtään ketään. Kun hinnasta ja maksajasta on päästy sopuun (esimerkiksi nykyisin Oman tai aiemmin Muammar Gaddafi sopivat hyvin tarkoitukseen), kiistetään mitään maksetun.
En aio sen enempää jankuttaa siitä, että UM siunasi tässä Omanin rahansiirrot terroristeille tai että rahan maksu sieppaajille edistää kidnappausbisnestä ja saattaa suomalaiset ulkomailla houkutteleviksi kohteiksi. Kirjoitin kotimaisesta kidnappauksesta vuonna 2009, ja sama logiikkaa pätee kansainvälisiin sieppauksiin. Totean lähinnä, että julkinen valehtelu on tässä valittu linja.
Ymmärrän tässä UM:n perusteen valehteluun ja ymmärrän myös, että Suomen täytyy valehdella EU:lle ajavamme peliongelmaisten asiaa monopolillamme. Valehtelemisen ongelma on, että kun pääsee jutunkerronnan makuun, alkaa kertoa uusia juttuja, kun tuntuvat vanhatkin menevän läpi.
Harri Syväsalmi on lobannut rahapelimonopolin puolesta ulkomailla ja nyt hän on palannut julkisuuteen kotimaassa. Lobbarit joutuvat usein kertomaan tarinoita omalta näkökannaltaan. Harry the Monopolylla vaikuttaa hihna hirttäneen kiinni Brysselissä selittäessään rahapelimonopolin virallista virttä.
Syväsalmen kootut tarinat Jokerien ja Betssonin sponsorisopimuksesta:
HS 13.8. “Jokerit on varmaankin käyttänyt tarpeeksi rahaa juristeihin ja tarkistuttanut huolellisesti, ettei sopimus riko lakia, Syväsalmi sanoo.
Haluan selvittää, onko sopimuksen sisältö myös arpajaislain hengen mukainen. Kun eduskunta säätää lakeja, odotetaan, että lakeja noudatetaan eikä kierretä.“
Tästä voisi päätellä, että Syväsalmen mukaan sopimus on laillinen, mutta ei ehkä lain ”hengen” mukainen.
IS 14.8. ”Selvitystyöni on vasta alkamassa, mutta lähden siitä, että Jokerit on KHL:ään siirtymisestä huolimatta edelleen Jääkiekkoliiton alainen seura. Silloin se ei lain mukaan saisi tehdä yhteistyösopimusta ulkomaalaisen rahapeliyhtiön kanssa, linjaa Syväsalmi.”
Tästä taas voisi päätellä, että Syväsalmen mukaan sopimus ei ole laillinen. Valehdellessa olisi muuten hyvä muistaa, mitä on edellisenä päivänä sanonut.
Samasta jutussa päästään lopussa oikein vauhtiin:
”Usein kuulee perusteltavan, että ulkomaalaiset peliyhtiöt tuovat veromarkkoja Suomeen. Näin ei ole käynyt.”
Ja kuka näin on väittänyt? Ulkomaisten peliyhtiöiden toiminta Suomesta käsin on Syväsalmi & kumppaneiden toimesta tehokkaasti estetty. Valhe ei ole siis, että eivät tuo, vaan että olisi väitetty.
”Usein myös sanotaan, että ulkomaalaiset peliyhtiöt sijoittavat isoja summia pelihaittojen torjumiseen. Näinkään ei ole käynyt.”
Minä tiedän, että ulkomaiset peliyhtiöt ovat yrittäneet sijoittaa isoja summia pelihaittojen torjumiseen Suomessa. Kukaan pelihaittojen parissa toimijoista ei uskaltanut ottaa vastaan näiden yhtiöiden ”huumerahaa” tai miksi se nyt koetaankaan. Näin ei ole käynyt, koska edunsaajat on peloteltu.
Lisäksi ainakin Alderneyn lisenssi vaatii, että lisenssinhaltija sijoittaa tietyn summan vuodessa pelihaittojen torjumiseen. Raha vain ei kelpaa Suomeen.
Mistähän tässä mahtaa olla kysymys?
Urheilun edusta ja Veikkauksen tulopohjan murentumisesta puhuminen tässä yhteydessä on pelkkää propagandaa. Mestarien liigassa on suorastaan vaikea löytää joukkuetta, jolla ei olisi jonkun peliyhtiön logo rinnassa. Näitä varsin suosittuja lähetyksiä tuskin ollaan kieltämässä.
Veikkauksen liikevaihto, pelikate, liikevoitto ja tulos kaikki kasvoivat 2014 ensimmäisellä vuosipuoliskolla verrattuna viime vuoden vastaavaan. Tämä siitä huolimatta, että Real Madridilla oli Bwinin logo Mestarien liigan voittopaidassaan. Oli Jokerien vieraspelipaidassa mikä logo tahansa, en usko sen vaikuttavan Veikkauksen tulokseen sitä taikka tätä.
Jokerien tai muiden kansainvälisillä kentillä esiintyvien suomalaisten talouteen sopimuksella taas on väliä. Suomalainen joukkue ulkomailla on eriarvoisessa asemassa kuin kilpailijansa, jos ne eivät saa vastaanottaa peliyhtiöiden rahoja vastaan. Real Madridin pelipaitoihin Syväsalmi tuskin kuvitteleekaan pystyvänsä vaikuttamaan.
Harry the Monopoly pelkää (tai ainakin sanoo pelkäävänsä) urheilun rahoituksen pettävän, mikäli seurojen yhteistyö ulkomaisten peliyhtiöiden kanssa yleistyy. Jos todettaisiin, että pitäkää ulkomailla mitä paitaa huvittaa, urheilu Suomessa saisi lisää rahaa ja ulkomaiset peliyhtiöt lähinnä mainostamalla vaikuttaisivat keskinäisiin markkinaosuuksiinsa. Kotimaassa markkinointi on kuitenkin edelleen monopolin käsissä ja sen merkitys on ihan toista luokkaa kuin jonkun vieraspelilogon.
Syväsalmi koohkaamisellaan voi hyvinkin hivenen pidemmällä aikavälillä saattaa koko rahapelimonopolin vaaraan. Tällä kierroksella hän on tosin jo onnistunut vakuuttamaan kulttuuriministerin ja valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajan tehtävänantonsa tarpeellisuudesta ja pelottelemaan Jääkiekkoliiton toimitusjohtajan. Mutta en voi olla ainoa, joka jossain vaiheessa ymmärtää, että Syväsalmen asia ei ole ainakaan Suomen urheilun edun mukaista. Olemassa oleva poliittinen yksimielisyys saattaa ruveta rapautumaan jossain vaiheessa.
Itse asiassa olen kovasti pohtinut, miksi tässä on lähdetty julkisuuteen oikein ryminällä. Suomen lehdistö tavallisesti itsesensuroi peliyhtiöiden nimet uutisoinnissaan tyyliin: Sara Chafak pelasi isosta rahasta. Sitä ei turhaan mainita missä turnauksessa ja mistä rahasta, koska kyseessä on PokerStarsin turnaussarja.
Sen sijaan Betsson on saanut tässä Syväsalmen ansiosta Suomessa paljon enemmän julkisuutta, kuin pelkällä sopimuksen allekirjoittamisella olisi tullut. Ei sentään ole uutisoitu esimerkiksi ”Jokerien ja X Oy:n yhteistyösopimus”.
Olen keksinyt kaksi realistista vaihtoehtoa:
Tässä on vain taitava lobbari laitettu asialle painostamaan osapuolia ja peräytymään sopimuksesta. Vaikutuksia ja merkittävyyttä ei ole pohdittu ihan loppuun asti, mutta sellaista sattuu. Jos näin on, tarkkaillaan taipuuko Jääkiekkoliitto ja Jokerit uhkailun ja kiristyksen edessä.
Toinen paljon pelottavampi vaihtoehto on, että on laitettu taitava lobbari mainostamaan ulkomaisten peliyhtiöiden rikollista taustaa ja häikäilemättömyyttä. Jos sopimus pitää, on helppo perustella seuraavaankin hallitusohjelmaan ulkomaille pelaamisen rajoittamista eli kieltolakia. Muutama asiaan liittynyt virkamies on saattanut ottaa henkilökohtaisesti, että nyt on jo kohta kaksi vaalikautta mennyt, eikä kieltolakia ole vieläkään saatu aikaiseksi, vaikka jo kahdeksan vuotta sitten piti.
Suomalaisen urheilun puolesta toivon, että Syväsalmen “selvitys”työ päätyy lopputulokseen, että vituttaa, mutta ei voi mitään.
Minä pyrin välttämään julkista valehtelua. Lähinnä koska kiinnijääminen on kovin noloa ja lisäksi internetissä teksti on ikuista. Tällä linjalla pysyen joudun hävetäkseni myöntämään seuraavan:
Suomen pokerinpelaajien etujärjestön edustajana taidan oikeasti toivoa, että Syväsalmen painostus tuottaa tulosta ja hän ja muut asiassa vaikutusvaltaiset ovat tähän tyytyväisiä ja saamme jatkossakin halutessamme pelata myös ulkomaille.
P.S. Olen muuten Leena Harkimon kanssa samaa mieltä siitä, että kotimaiset rahapeliyhtiöt ovat olleet valvovan viranomaisen luupin alla. Mitäs jos kuitenkin päästettäisiin suomalaiset pelinjärjestäjät samalle viivalle ulkomaisten kanssa olemalla kiusaamatta niitä lillukanvarsista ja suomalaiset urheiluseurat samalle viivalle ulkomaisten kanssa eikä keskityttäisi tällaisiin Syväsalmen yhden hengen työryhmän kaltaisiin älyttömyyksiin?
