Olen sisukkaasti lukenut Hesaria jo vuosikymmenten ajan. Pravdan tuomitseminen ajojahdeista ja woketuksesta on nähdäkseni mahdotonta sitä lukematta. Lisäksi löydän nykyisistä tabloideistakin aina vähintään yhden laatujutun. Lauantain HS Visiossa se oli ainakin Mårten Mickosin analyysi toimitusjohtajien asemasta kiitosten tyhjiössä.
Koska talousoikeistomme kuumakalleosasto on kertonut lopettaneensa saarikoskien propaganda-alustan tilaamisen jo moneen kertaan, eikä siten pysty lukemaan maksumuurin takana olevaa juttua itse, yritän välittää jutun sanomaa myös heille. Kyseessä on nimittäin häkellyttävän tarkkasilmäinen kuvaus siitä, mitä mentaalitasolla tarkoittaa olla toimitusjohtaja.
Mickosin ja Pyysingin mukaan toimitusjohtaja saattaa elää kiitosten tyhjiössä, koska alaiset pelkäävät mielistelevänsä ja hallitusten jäsenillä on paljon muutakin ajateltavaa. Itse olen sentään Ovaron hallituksen jäsenenä ainakin pienissä siidereissä vähintään yrittänyt kehua tj Marko Huttusta savolaisuudestaan huolimatta. Onko viesti kielimuurista huolimatta mennyt perille, en osaa varmaksi sanoa. Eikä se kysymällä savolaiselta selviä.
Sen sijaan yritysten kohdatessa mitä tahansa vastoinkäymisiä, syytetään toimitusjohtajaa surutta sekä ylhäältä että alhaalta. Tämänkin seurauksena toimitusjohtaja kokee yrityksessä yleensä suurimman stressin. Poikkeuksena psykopaattitoimitusjohtajat, jotka uskovat omaan ylivertaisuuteensa tuloksistaan riippumatta.
Sijoittajan onkin hyvin tärkeää yrittää erottaa, vetääkö pörssiyhtiötään psykopaatti vai tavallinen kuolevainen. Sillä suuruudenhullut ovat voimakkaasti yliedustettuina toimitusjohtajistossa. Jopa pokeriammattilaisille on mahdotonta lukea toimitusjohtajan silmänvalkuaisista yhtään mitään, jos kaveri itsekin uskoo omiin satuihinsa ja tarinoihinsa.
Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kehotankin tellien (=kehonkielen) sijaan keskittymään enemmän pokerilogiikkaan, eli tarinan uskottavuuteen sen kertojan vakuuttavuudesta riippumatta. Näin muuten tekevät yleensä pelipöydässä pokeriammattilaisetkin. Vastoin yleistä käsitystä ja lännenelokuvien luomaa illuusiota.
Toimitusjohtaja kantaa joka tapauksessa suurimman vastuun yrityksen menestyksestä. Jos päädyt tulokseen, ettet enää usko toimarin juttuja, etsi surutta uusi sijoituskohde, niitä kuitenkin pörssissä riittää. Ellei sinulla sitten ole mahdollisuutta nykäistä pallia CEO:n alta, ja tälle tilalle korvaajaa.
Huono vetäjä pystyy kiskomaan megatrendien myötätuulessa purjehtivan laatuyhtiönkin iloisesti suohon. Eikä hallitus tai omistajat tätä välttämättä tajua, ennen kuin on liian myöhäistä.
Niksi-Pirkka -ohjeena haastavassa projektissa suosittelen tarkkailemaan, myöntääkö operatiivinen johtaja koskaan tehneensä virheitä. Sillä parhaista parhaimmatkin jonglöörit aina niitä välillä tekevät. On tietenkin aivan eri asia kertoa ”Nyt meillä on peiliin katsomisen paikka”, kuin tunnustaa, että tässä töppäsi juuri Särkelä itte. Mediakonsultit kyllä kehottavat tunnustamaan ja pyytämään anteeksi, mutta psykopaatit eivät vain kykene.
Tekisi mieleni tässä yhteydessä nimetä useampikin hyvin tunnettu johtaja, joille omien virheidensä myöntäminen oli ylivoimaista, mutta olen hyvin haluton käräjöimään. Siksipä kirjoitankin aina niin ystävällisesti kaikista.
Toki jos haluat listautumisannissa tehdä kertarahastuksella kunnon tilin, kannattaa toimitusjohtajaksi hankkia nimenomaan täysiverinen psykopaatti maailmanvalloitusvisioita maalailemaan. Sijoittajat ehtivät huomata tulleensa kusetetuiksi vasta kun listautumisen jälkeisiä lukuja alkaa tipahdella.
P.S. Olen väistänyt myös useimmat hyvin menneet ”tarinayhtiöt”, koska suhtaudun epäluuloisesti kaikkien toimitusjohtajien(kin) sanomisiin. Numerot länsimaissa ovat kuitenkin vähintään puoliluotettavia, jos ne vain jaksaa purkaa auki. Joten sijoituspäätösteni pohjaksi olen niitä enemmän käyttänyt.
Mutta jatkan sisukkaasti myös yrityksiäni ottaa riidejä toimitusjohtajien ilmeistä ja eleistä. Kaikki muunneltua totuutta puhuvat yritysjohtajat eivät kuitenkaan sentään psykopaatteja ole. Ja tavallisten valehtelijoiden narauttaminen ainakin pitäisi pokeriammattilaiselle olla helpompaa kuin korkojen ennustaminen.
P.P.S. Joidenkin tuntemieni lihaa syövien heteromiesten leikkisästi Der Völkische Beobachteriksi (=Kansallinen tarkkailija) kutsumalla sanomalehdellä saattaa hyvinkin olla toivoa. Uuden päätoimittajansa Erja Yläjärven kolumni ”Hesarin lukija osaa ajatella itse” oli hyvin lupauksia herättävä. Tosin Yläjärvikin on savolainen.
15.3.2015: Toimitusjohtajan silmänvalkuaiset
28.2.2016: Omistajilla on väliä
