Osa pelaajista ei tykkää, jos pokeriturnausviikolla kerätään joku prosenttiosuus turnausrahoista Best Overall Player -kisaan tai johonkin muuhun vastaavaan härpäkkeeseen. Tämä on luonnollista, sillä ei kukaan erityisesti halua pienempiä palkintoja. Toisaalta pelaajat kokonaisuutena eivät häviä mitään. Järjestäjäthän näitä rahoja eivät saa.
Tietysti sellaiset pelaajat häviävät vähän, jotka pääsevät jossain turnauksessa rahoille, mutta eivät sitten saa koko viikon kisasta mitään. Viikkoskabojen voittajat saavat sitten vähän isompaa rahaa. Periaatteessa monelta viedään ja harvat saavat, ei lähtökohtaisesti kovin hyvä.
Tosin yksittäisten turnausten pelaajat voivat hyvinkin voittaa melko isoakin rahaa pistemetsästäjien takia. Olin vielä mukana pienellä stäkillä 2019 Freezeoutin pääturnauksessa, kun viimeisenä alkaneen kahden tonnin Texas/Omahan rekisteröinti päättyi.
Ostin lipun, koska johdin BOPia, mutta Half and Halfissa oli mukana pistemiehiä hyvillä stäkeillä. En varmasti olisi alkanut pelata kahta turnausta yhtä aikaa ilman pistekisassa hyvissä asemissa oloa. Netissä voivat nuoret miehet pelata kuuttatoista ja vanhat miehet neljää turnausta yhtä aikaa. Livenä kahden huitominen samanaikaisesti on lähinnä itsemurhaa.
Juoksentelin sitten kahden pöydän väliä. Alan olla ihan harjaantunut hyppäämään Fennian lavalta lattialle ja kipuamaan sinne takaisin. Menetin paljon käsiä molemmissa turnauksissa. Odotusarvomielessä tästä hyötyivät molempien turnausten pelaajat.
Toki jotkut varmaan väittävät, että heille olisi ollut parempi, jos olisin ollut pöydässä mukana sohimassa. Saattavat he olla oikeassakin. Mutta en aio myöntää sitä, koska samalla myöntäisin olevani raskaasti tappiollinen turnauspelaaja.
Tipuin ensin kahdeksantena half and halfista, kuudelle olisi ollut rahaa. Ainakin Sebastian Wahl, Kimmo Kurko, Jani Sointula ja Roope Tarmi saivat enemmän rahaa tästä turnauksesta BOPin ansiosta, koska ilman sitä rahaa olisi ollut jaettavana miun kahden kilon verran vähemmän.
Sinnittelin lopulta pääturnauksen finaalipöytään tippuen sieltä kahdeksantena. Mutta jos olisin nähnyt kaikki kädet, olisi sieltä voinut löytyä vaikka pitävät ässät ja olisin pystynyt kyyläämään vielä jonkun sijan ylöspäin.
Ehkä olisin jopa pystynyt heittämään Johan Storåkersin voittovankkureihin kapuloita rattaisiin. Olen nimittäin pelannut Johanin kanssa 90-luvulta, ja tiedän Johanin kykenevän isolla stäkillä isoihin pilleihin, vaikka muuten vetää nunnanpimpsaakin tiukemmin.
Eelis Pärssinen nuorempana vaikkakin parempana tieteenharjoittajana ei luultavasti tiennyt tätä, koska laittoi kärkiparin pakkaan käytännön instana Johanin turnin checkreissuun, jossa Johanilla oli yksi ylikortti ja väliveto. Näistä gutari olisi ollut hengissäkin.
Mie olisin luultavasti ainakin miettinyt, oikein hyvänä päivänä jopa maksanut. Tai sitten kipannut instana. Jos automaksaa texasissa turnin checkreissut yhdellä parilla, menee peliin lopulta poikki.
Voitin lopulta lähinnä haaveilemani Freezeoutin Best Overall -palkinnon. Turnausmenestykseni Helsingissä on ollut melko vaatimatonta suhteessa pelaamieni turnausten määrään. Muutaman olen voittanut, mutta niin 1995 näitä pelaamaan alkaneen pokeriammattilaiseksi itseään väittävän olisi syytäkin voittaa. Nyt voin kuolla hymy huulilla.
Pistejahtaajat tuovat paljon arvoa turnauksiin muillakin tavoilla. Mie en ammattiylpeydestä pysty roiskimaan rebuyajalla, mutta olen monen muun nähnyt kyllä kykenevän. Samaten alkuturnauksissa pärjänneet muuttavat suunnitelmiaan, ja ottavat ohjelmaansa turnauksia, joita eivät aikoneet muuten pelata. Texasspesialistit saattavat lämmetä vetämään jonkun omahan tai jopa H.O.R.S.E:n. Jotkut hönöt saattavat jopa päätyä juoksentelemaan pöydästä toiseen toivoen olevansa 30 vuoden ja kilon takaisessa aitajuoksukunnossaan.
Olen pelannut paljon erilaisia tiimiturnauksia. Suuruusluokkaa parhaat fiilikset minkään turnauksen voitosta tulivat Pietarin tiimi EM-kisoista 2002, kun olin voittaneen Suomen joukkueen kapteenina. Niistä voitonjuhlista ei edes Jari Salonen selvinnyt helpolla Seppo Parkkisesta puhumattakaan. Jopa J-P Juhola nähtiin iso muki kädessä. Myös Kim Green ja Johanna Pönniö pitivät kunniakkaasti yllä suomalaisia voitonjuhlaperinteitä. Rahaa ei tullut kovin paljon, mutta tapahtuma oli ratkiriemukas ja voittoa voi muistella krematorion kutsuhuutoon asti.
Erilaiset joukkuekisat tuovat pokeriin suolaa kurkun päälle, sillä yleensähän pokerissa pelataan vain ja ainoastaan itselleen. Esimerkiksi netistä voi googlettaa ”Ilari Tahkokallio Baden” ja siten kuvahaku Ilarin ja joukkuekavereittensa Ville Haaviston, Jussi Nevanlinnan ja Santeri Välikosken iloiset ilmeet, kun pääsivät rahoille Badenin tiimiturnauksessa.
Enää on puolitoista viikkoa 18.2. alkavaan Kings Of Tallinniin. Sinne lähtevien kannattaa kasailla joukkuetta jo nyt, eikä jättää paikan päälle. Tiimiturnauksessa on paljon hauskempi pelata tuttujen pelaajien kanssa kuin viime hetkellä kasatun hätäporukan kanssa. Osallistumatta jättäminen on laiskuutta, sillä osallistuminen ei maksa mitään. Joukkueen keräämisen vaiva pitää nähdä.
Lisäksi näitä erilaisia kisoja jännäävät myös kotiin jäävät. Kun turnauksesta on liveraportointi, tulee näihin kisoihin kummasti pöhinää, jos reportterit vain jaksavat päivittää. Ja AdMinisteri Tallinnassa kyllä jaksaa. Kurkon joukkue Team Pokerisivut kannattaa laittaa seurantaan jo ennen kuin alkavat putoilla turnauksista, etteivät jää kokonaan ilman mainintoja. Team Pokeritiedosta voi sitten käyttää voittajakuvia.
Annetaan vielä iso käsi Sami Siltaselle, joka lupasi Poker Awardseissa Helsinginkin isoihin turnauksiin palaavan liveraportoinnin. Olen varma, että tämä päätös edistää pokerin suosiota Suomessa entisestään, kun tuttavat, sukulaiset ja fanilaumamme pääsevät puristamaan sankariensa puolesta kotipäätteitten ääressä.
Olen siis varma, että turnausten tiimikisat ja vastaavat tuovat pokerille ja turnausviikolle enemmän kuin vievät. Varsin harva jättää jonkun kahden prosentin takia turnausta pelaamatta. Paljon useamman turnauselämys taas parantuu radikaalisti – varsinkin kun lasketaan turnausten ulkopuoliset seuraajat mukaan.
