Tänä vuonna perinteiseen vuodenvaihdespekulointiini liittyi keskimääräistä enemmän riskejä. Uudenvuodenpäivä oli nimittäin perjantaina, joten pörssi on kiinni neljä hermoja raastavan pitkää päivää tsunamien tulla ja demokratioiden kaatua. Tämäkin vitsaus osuu eteen joka seitsemäs vuosi karkausvuosien vähän sohlatessa rytmiä. Sama homma, jos uudenvuodenpäivä osuu tiistaiksi.
Etsin vuoden viimeisen pörssipäivän ostokohteikseni yleensä osakkeita, jotka ovat vuodesta miinuksella. Niissä kun on paljon potentiaalisempia veromyynti- tai ikkunansomistelutarpeita (eng. window dressing = myydään kurarivejä pois sijoittajien silmistä) kuin vuoden voittajaosakkeissa. Toisaalta yhtiöiden arvostuksessa pitäisi olla ainakin jotain tolkkua, että voi mahdollisen tammisyöksyn tullessa valita halutessaan edes semiturvallisin mielin myös poppamiesstrategian (=istua jökötetään salkun päällä).
Koska keskiviikkona piti ostaa (uudenvuodenaattona Helsingin pörssi on perinteisesti kiinni), pohdiskelin vähän jo tiistai-iltana, millä metodilla lähestyisin vuoden viimeistä pörssipäivää. Viime vuonna käyttämäni St. Urho's Pubin myöhäinen siiderilounas ostoinnokkuuden kasvattamiseen oli luonnollisesti validi optio, joskaan ei kovin tieteellinen.
Olin joulukuussa yrittänyt pohjaonkia pikkuyhtiöitä viimevuotisella menestyksellä. Eli mitään ei tullut, mikä nousumarkkinassa onkin melko odotettua. Näin ollen oli strategiani mukaista hyökätä likvideihin isoihin yhtiöihin ja yrittää muutamaa irtopinnaa käytössä olevilla limiiteillä.
Mieluiten ottaisin lyhyeksi spekulaatioksi osakkeita, joita salkussa ei ainakaan voitolla ole. Tämä siksi, ettei tule tammikuun alussa turhaa murehtimista veroseuraamuksista. Tai ei toki edes ole ihan pelkkää tunteilua huomioida, että jos salkussa on esimerkiksi viidellä eurolla ostettua kamaa, jota ottaa lisää vaikka @6,00 ja irrottaa näistä sitten @6,10, verot realisoituvat laskelman 6,10-5,00 eivätkä 6,10-6,00 pohjalta. Operaation oikea tuloshan ennen veroja olisi ollut vain kymmenen senttiä (miinus palkkiot) hyvää.
Tarkkaan ottaen veroja enemmän välitän siitä, että jos otan halvemmalla ostettua kalliimmalla, mieleni tahdonvastaisesti lukittuu myymään mieluusti vain viimeistä ostoa kalliimmalla. Tilannehan saattaa alkuvuodesta huutaa realisointeja halvemmallakin hinnalla ja silloin ei saisi jäädä tuleen makaamaan.
Pystyn kyllä myymään tappiollakin, mutta valitettavasti itsetutkiskelun hetkinäni olen todennut, että kyllä ne vaan hankintahinnat vaikuttavat miunkin myyntipäätöksiin. Vaikka rinta kaarella saarnaan aina kaikille, että hankintahinnasta ei saa välittää.
Tieteelliseksi lähestymistavakseni otin sitten Inderesin suositusten selaamisen. Sorttasin Inderesin osakevertailussa osakkeet järjestykseen suositussarakkeesta. Ylintä eli Fortumia oli jo isoilla piilevillä veroveloilla varustettuna salkussa, joten hylkäsin sen ja tutkin vähän toisena listassa olevaa TietoEVRY:ä.
”Tutkiminen” tarkoitti, että ensin tarkistin, miten kurssi oli alkuvuodesta käyttäytynyt. Vuosikehitys oli pienellä miinuksella (-3,1%), mikä on hyvä asia. Joskin isompi miinus olisi meriittinä vielä parempi. Alkuvuodesta kauppaa oli tehty selvästikin nykykurssia korkeammalla. Hyvä hyvä, sanoivat lapset ja taputtivat karvaisia käsiään.
TietoEVRYn pörssikurssin vuosi 2020:
Sininen on TietoEVRY, keltainen Helsingin yleisindeksi, ja lisäksi 50 ja 200 päivän liukuvat keskiarvot. Käppyrä muuten näyttää ihan potentiaaliselta tulevalle nousulle, kun 200 päivän liukkari on juuri nousuun kääntymäisillään. Tätä ei saa missään nimessä ottaa minään sijoitussuosituksena. Pelkästään tällaisilla perusteilla sijoituspäätöksiä tekevistä menee valtaosa iloisesti poikki.
Sitten luin Inderesin viimeisimmät analyysit. Tälle vuodelle P/E 12 ja osinkotuotto viisi (5) prosenttia olivat muuten lukuja, joita en odottanut. Ensimmäinen oli paljon pienempi ja jälkimmäinen suurempi, kuin olisin odottanut.
En juuri osta omilla päätöksillä ATK-firmoja, koska useimpina päivinäni vihaan joka päivä käyttämiäni tietokoneita ja ne vastaavat tunteisiini samalla lailla. Sen kuitenkin tiedän, että korona on laittanut vauhtia digitalisoitumiseen Pohjoismaissa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Business Finlandin satakiloiset nettisivujen kehittämiseen taitavat olla liian pieniä silakoita Tiedolle joulukaloiksi. Toisaalta kun jollekin sektorille sataa rahaa, ei se varsinaisesti isojen toimijoidenkaan kilpailutilannetta haittaa.
En ole muistaakseni ostanut koskaan sen enempää Tietotehdasta, TT Tietoa, TietoEnatoria, Tietoa kuin TietoEVRYäkään. Mutta jo viime tiistaina tiesin, että keskiviikkona lähtisin seikkailemaan ATK:n ihmeelliseen maailmaan.
Niinpä sitten otin semireilusti hintoihin 27,08-26,86 lappua sisään. Lisäksi samantyyppisillä perusteluilla otin vähän vähemmän Orion B:tä @37,51. Lämpenin vielä tämän vuoden pörssikurssien kalkkiviivoilla lisäilemään vähän Nordeaa @6,67, Nokiaa @3,16 ja Sampoa @34,79.
Huomenna nähdään, oliko operaatioissani mitään valoa. Perusteenihan olivat varsin tuulipukuisia. Jos haluaa kunnollista analyysiä, lukekaa Mikko Mäkisen tai Jens Kyllösen sijoituspäiväkirjoja. Ne ovat aivan huikeita (ja ahkeria) kundeja ja keräävät vielä ziljoonia tuleviin rahastoihinsa. Mie olen lähinnä läppäjätkä Lauritsalasta, joka mutulla betsailee kaikenlaista mikä liikkuu ja joitakin sellaisiakin, jotka enimmäkseen pysyvät paikallaan.
Parempaa Uutta Vuotta kaikille!
Tosin viime vuoden Helsingin pörssin keskimääräisissä kahdentoistakin prosentin tuotoissa voi olla tekemistä. Toki itse suhtaudun alkaneeseen vuoteen ainakin oman salkkuni osalta positiivisesti. Tämän voi päätellä siitäkin, että ajelen isohkolla osakepainolla.
Uuden vuoden lupauksenani lupaan olla ostamatta – tai shorttaamatta – tänä vuonnakaan kryptovaluuttoja, Teslaa tai vastaavia.
TietoEVRY:ssä on jo ihan tarpeeksi sellaista, mitä en ymmärrä.
P.S. Olkaa varovaisia siellä ulkona tänäkin vuonna, liikenteessä on paljon helppoheikkejä ja käärmeöljykauppiaita.
Sijoitusmarkkina on siis varsin kuuma. Tämä ei ole peruste hypätä sieltä ulos, vaan varoa hevonpaskaa erityisen paljon.
