Kutitustuntumani kaikkien aikojen suosituimmasta Kings of Tallinnista ei mennyt yhtä pahasti pieleen kuin alkuvuoden osakeostokseni. Itse asiassa olin lähinnä väärässä siinä mielessä, että loppuviikosta paikalle tuli vielä enemmän väkeä kuin viime keskiviikkona ennakoin.
Tonnin pääturnaus keräsi huimaavat 674 sisäänostoa. Muihinkin turnauksiin oli halukasta väkeä kuin SM-liigan loppuotteluihin Kisapuistossa. Jos siis jälkimmäinen joskus tapahtuisi.
Sekä pöydät että jakajat alkoivat olla Kreutzwaldi 23:ssa selvästi niukka hyödyke. Mutta tässä entisessä neuvostotasavallassa voidaan puristaa henkilökunnasta kaikki mehut irti. Koska Virossa vallitsee markkinatalous, pöytiä vaikka veistetään lisää, jos se siitä on kiinni. Suomen sosiaaliturvalla ja ay-liikkeellä tällaisiin voimanponnistuksiin on rima korkeammalla. En siis sano, ettei Mikonkadulla olisi turnausaikaan venytty, vaan kannustinten olevan heikomman.
TD Teresa Nousiainen preferoi asiakasystävällisesti yleensä soft cappejä, eli pelaajia otetaan mukaan niin monta kuin suinkin mahtuu luki turnausohjelmassa mitä hyvänsä. Tällä turnausviikolla poikkeuksellisen moni turnaus päätyi oikeastikin loppuunmyydyksi.
Sain KoT:n lähtöviivoilla pienen rahasijan kännihilossa. Tämä tarkoittaa siis myöhäisillan Omaha High-Low 8-or Better Pot Limit - turnausta. Näin Tallinnassa harvinaisen kolmen jaon rangaistuksen, kun kroaattibrassi kyllästyi turkulaiseen huutamiseen.
Tuomio oli ehkä aavistuksen arveluttava. Huutoa oli kyllä joo, mutta toisaalta kaikilla pelaajilla oli pelkästään kivaa. Jakajilla ja brassilla ei toisaalta välttämättä ollut, kun yrittivät epätoivoisesti saada peluria stäkkäämään chippinsä ja sitten vielä pitämään ne pystyssä. Näitä siis vuorotellen. Eli mistään oikeusmurhastakaan ei ollut kysymys, mutta mie en olisi ehkä jäähyä antanut. Paitsi jos olisi ollut kuukautiset. Tai univajetta.
Pääturnauksessa luiskahdin kolmospäivälle asti. Siellä blindien välinen jako lopullista voittajaa Karl Johan Karlssonia vastaan oli liikaa. Jaossa ei nyt ole paljon lapsille kertomista, mutta ehkä kerron kuitenkin: Työnsin SB:stä A9o ja hiuspussikansan edustaja KQo:lla maksoi, mie hävisin. Olin 19/674 ja sain muutaman tonnin rahaakin.
Administerin mukaan Karl Johan oli finaalivaiheen paras pelaaja ja ansaitsi voittonsa. Katsoin finaalia kovin vähän, mutta pelasin tunteja hänen kanssaan kolmospäivänä. Oma analyysini oli aika lailla erilainen. Käsitykseni mukaan Karlsson oli tavanomainen isolla stäkillä tyhjillä mäiskijä, jollaisilta saaduilla merkeillä olen Tallinnassa monta kertaa hengissä pysynyt.
Finaalipöydässä oli monta sellaista veturia, joista ostaisin osuuden mieluummin kuin hänestä. Mutta toisaalta mie kirjoittaisin myös turnausraportointiin ensin jaon ja vasta sitten tippujan. Kaikesta ei tarvitse kaikesta olla samaa mieltä, paitsi Ruotsissa, ennen kuin päätös voidaan tehdä.
Muistan muuten hyvin yhden Coolbet Openin, jossa yksi toinen ruotsalainen pöydässäni lähti kakkospäivään jollain 10x average. Tai tarkkaan ottaen aloitti pelaamisen selvästi myöhässä, ja alkoi juoda Sakua hyvin kiitettävään tahtiin. Hänkin pommitti meitä muita kuin liittoutuneet Dresdeniä, mutta ohivedot onnistuivat huonommalla prosentilla kuin olisi rahoille pääsemiseen tarvittu. Kun kerran oli saatu monsterinippu kasaan, olisiko voinut kulutusta rajoittaa vaikka kahteen kaljaan tunnissa?
Olen jonkun 25 vuotta taivastellut, miten iso osa jengistä ei arvosta turnauselämäänsä yhtään. Ymmärrän kyllä tulos tai ulos - asenteen, mutta en pidä sitä kovin kannattavana metodina. Tässä kohtaa on huomautettava, että turnauselämän arvostamiseen kuuluu myös se, ettei sovinnolla kuivu blindeihin.
Isoon stäkkiin huolettomasti suhtautuminen on sinisten lasien takaa vielä hassumpaa. Aika harvassa turnauksessa pääsee missään vaiheessa kunnon chipleadiin. Silloin ei välttämättä ole optimaalinen hetki heittää Jägermeister-flindasta korkkia katsomoon. Jos joku mahdollisesti teki näin, voi näitä sanoja sydämessään Mariana tutkiskella.
Omaan pelaamiseeni olen puolityytyväinen. Onnistuin sohlaamaan unirytmini menemällä liian aikaisin tiistaina nukkumaan, ja sillä tiellä olen edelleen. Pelasin kaikki turnaukset hyvin väsyneenä, mutta en muistaakseni tehnyt mitään kovin hölmöä. Ainakin miulle on selkeästi haastavampaa pelata voittavasti väsyneenä kuin vaikkapa pienessä hönössä. Tätäkään ei kyllä ehkä ihan kaikille lapsille kannata kertoa.
Mitä ilmeisimmin Kings of Tallinn rikkoi kaikki omat ennätyksensä ja ehkä osan 2010-11 kahden Etelä-Helsingissä pidetyn EPT:n aikaisistakin.
Tosin Tallinnassa annetaan aseita kilpailijoiden käteen, kun ruoan ja juoman hintoja oli nostettu (halpoja toki edelleen) ja turnauksen ajaksi nostettu käteisreikkicap 15 euroon. Suomessakin on muistaakseni pari kertaa kokeiltu turnausreikkiä, ja se on tarkoittanut lähinnä Fenniassa pelien kuivumista. Toki Tallinnassa oli osa pelaajista sen verran tumuissa, että tuskin edes huomasivat potista otettavan rahaa välillä entistä enemmän.
On muuten vähän hassua, että Hiltonin ravintola sulkee jo kello 23, jolloin on vielä useita pokeriturnauksia käynnissä ja käteispeleissä vasta aletaan päästä vauhtiin. Nyt on myös sushibaari suljettu, mikä on paha takaisku. Pitääkö miun opetella käyttämään Woltia 52-vuotiaana? Toistaiseksi olen ravintolapulassani täyttänyt minibaaria Stockan tuotteilla, mutta lämpimänkin ruoan syömisessä on puolensa.
Mutta toistaiseksi pokeriturnausten osanottajamäärällä mitattuna Tallinna on Itämeren Kuningas. Pitäisiköhän siis alkaa käyttää Helsingistä nimitystä Pohjois-Tallinna?
P.S. Toistan kehitysehdotukseni, jonka olen varastanut Aussie Millionsista: TV-pöytään voisi näyttää sen saman striimin, kuin yleisöllekin. Sitten ei tarvitsisi telkkaripöytään pakotettujen juoksennella kännyköiltään hakemaan scouttiensa raportteja, vaan kaikki olisivat samalla viivalla. Myös ne, joilla ei ole kavereita.
Tätä saa puolestani hyödyntää sekä Etelä-Helsingissä että Pohjois-Tallinnassa.
