Tonnin Seniors Eventin kutsuminen pappaturnaukseksi on poliittisesti epäkorrektia, koska turnaus oli avoin myös naisille. Parin sadan turnauspapan seassa näinkin ainakin kaksi naista, jotka julkisesti näin siis tunnustivat olevansa jo viisikymppisiä.
Taistelutoverit
Siitä on hetki aikaa, kun pelasin isoa turnausta, jossa olin kirkkaasti nuoremmasta päästä, ellen 50v 2kk ikäisenä jopa nuorin. Mutta löysin salista paljon väkeä, joiden kanssa lyötiin päitä vastakkain jo 90-luvulla.
Heti ensimmäiseksi näin salissa Lars ”Rosso” Kjestrupin, jonka hulmuava punainen tukka ei enää viettele Casino Rayn hameväkeä. Nimittäin Casino Rayta ei enää ole ja Lassekin on nykyisin liittynyt kaljujen kyylien arvoisaan veljeskuntaan. Painoakin on tullut parissa kymmenessä vuodessa ainakin saman verran lisää kuin kolumnistillekin, mistä olin hyvin tyytyväinen.
Sen sijaan Peter Eichhardtin näkeminen ei ollut niinkään kivaa. Äijä on edelleen kunnossa ja treenaa viisi kertaa viikossa. Annettuani ystävällisen avarin Peterin kaljulle kerroin vanhalle kaverilleni, että vihaan koko jätkää, koska se on niin hyvässä hapessa. Peter sanoi, että salilla käymistä ei ole minultakaan varsinaisesti kielletty. Mie purin hammasta ja muistelin hiljaa mielessäni sitä, kun Peter painoi Helsingissä 1997 reissuuni vielä lisää floppiin QQ6 kuutosparillaan, kun miulla oli Q6. Saatiin joku 400 BB sisään mieheen 50/50 PLO:ssa ja Eichardt oli nekrofilian puolella eli vetämässä kuollutta.
Selkäni takaa löysin viereisestä pöydästä Per Hildebrandin, joka veti tiimiturnauksen headsupissa minun kalleistani ohi Pietarissa vuonna 2002. Tuolloin kiertäneessä osanottolistassa joku vääräleuka oli mustannut nimensä Dildobrainiksi. Jostain syystä Per epäili miuta, ja samalta listalta löytyi myöhemmin Aki Pissing. Mie taas epäilen tästä Periä.
Me kaikki neljä olemme pysyneet peleissä mukana jo yli kaksi vuosikymmentä. Buumin lapsista taas valtaosa on huuhtoutunut vuoroveden mukana takaisin konsolipelien pariin. Meillä on sellaista taistelutoveruutta, jota eivät ihan pienet pojat ymmärrä. On ihan oma hommansa pysytellä turnauslipun ostokykyisenä muutaman pokerisyklin yli.
Kalenterin kääntö
Turnauksen muutaman ensimmäisen käden jälkeen totesin olevani aikamatkalla. Limppailua oli paljon ja välillä tuli yksi iso reissu, jonka melkein kaikki maksoivat. Pitkään turnauspokerikikkojen hautausmaalle tuomittuna ollut limp reraise kuvaparilla löytyi edelleen pappojen pelikirjasta. Tosin kuvapareja (=papoilla ässiä tai kalleja) ei tule määräänsä enempää. Ensimmäiseen neljään tasoon näin kaksi 3-bettiä, joista toinen ässillä ja toinen kalleilla. Lisäksi näin kymppitonnin all-in tunnustelubetsejä tonnin pottiin.
En itse asiassa ollut edes täydellisellä aikamatkalla. Helsingin 200 markan viikkoturnausten taso vuonna 1995 oli huomattavasti korkeampi kuin vuoden 2017 tuhannen euron pappaturnauksen. Paljon kokemusta ei välttämättä ole tae osaamisesta.
Pöytääni tupsahtanut Casey Castle kertoi seuranneensa WSOP:n Seniors’ Eventiä viisitoista vuotta sitten. Neljä pöytää jäljellä, ja samassa pöydässä olevat chipleaderit saavat merkkinsä keskelle. Etupappa näytti korttinsa ylpeänä ja sanoi ”suora”. Takapappa vielä ylpeämpänä käänsi kätensä auki ja kuulutti ”väri”. Kummallakaan ei ollut väriä eikä suoraa. Casey kertoi ajatelleensa, että tuota turnausta hän vielä joku päivä pelaa.
Meiltä meni pappaturnausneitsyys Caseyn kanssa samassa turnauksessa. Slovenianjenkki kuitenkin lähti pois melko pian, koska erehtyi reissaamaan limppereitä tasolla 50/100 tonniin rouvilla ja maksamaan seitsemän tonnin rereissun kalleilta.
Sotaveteraanien kanssa olen oppinut, että he osaavat nauraa myös itselleen. Kaikki pokeriveteraanitkin vitsailivat siitä, miten me emme näe, kuule tai muista mitään ja kuolemmekin kohta pois pelipöydistä kuleksimasta. Osa lisäksi osoitti tämän oikeaksi.
Esimerkiksi pöydässämme meni yksi potti rattaiden riveröimälle täpölle. Samalla kortilla oli vastustajalle tullut yhden kortin väri. Jaon ulkopuolinen kommentoi, että miksei väri voita. Hänelle selitettiin, että kun täysikäsi on parempi. Kaksi minuuttia myöhemmin hän kysyi jaon hävinneeltä, että mihinkäs sinun iso stäkkisi hupeni, vaikka sait äsken ison värin.
Nähdäkseni tässä turnauksessa ei ollut alkuvaiheissa paljon muuta tehtävissä, kuin pelata 1995 moodissa, eli yrittää odotella kortteja ja sitten lyödä niillä isosti. Näitä pappoja vastaan oli melko sama, lyökö enemmän tai vähemmän. Jos siellä on veto tai pari, maksu tulee kyllä.
Kyyliä ei todellakaan palkittu kipeillä, kuten tavallaan pitäisi. Kippailtuani kaiken kaksi tuntia, löin alkupositiosta ensimmäisen reissuni ja sain viisi maksajaa. Osumattomalla AQ:lla en sen enempää sitten urheillut.
Sain lopulta alkustäkkiini rimpuiltua vähän nousua, ja sitten flippasin kaksi kertaa pari vastaan ylikortit ja hävisin molemmat. Re- entryn jälkeen kokeilin sitten AK vs TT yhtä huonolla menestyksellä, eikä tämä pappa päässyt lähellekään rahoja.
Pokerievoluutio toimi tässä turnauksessa sillä tavoin, että turnauksen edetessä pöytiin tupsahteli yhä enemmän niitä kavereita, jotka kiersivät 1990-luvulla EPPA-turnauksia. Pelin taso nousi myös turnauksen edetessä, kuten yleensäkin tekee. Valitettavasti en päässyt näkemään odottamaani pappojen jäätymistä finaalipöydässä.
Ilo irti kielitaidosta
Barcelonassa olen päässyt puhumaan rallienglantini lisäksi myös kielioppivirheellistä ruotsiani, kankeaa venäjääni ja auttavaa ranskaani. Lisäksi olen oppinut ainakin kolme uutta sanaa espanjaksi ja kaksi katalaaniksikin.
Re-entryn jälkeisessä pöydässäni pyysin oikealla puoleltani olleelta patonginpurijalta vaihtomerkkejä monimutkaisella ranskankielisellä ilmaisulla ”Saisinko vaihtorahaa, olkaa hyvä”. Saatuani merkit kaivoin toisenkin lauseen ranskan oppikirjastani ja sanoin ”Paljon kiitoksia”.
Ranskalainen kehui ranskaani ensin ranskaksi ja sitten englanniksi, kun ei ollut varma, ymmärsinkö minä. Ymmärsin kyllä, mutta en kerennyt päässäni muotoilemaan kolmatta lausetta ranskaksi riittävän nopeasti.
Kun selvisi, että olen sieltä, missä kateus voittaa kiimankin, vasemmalla puolellani ollut mallorcanruotsalainen kysyi, puhunko ruotsiakin. Tähän vastasin, että tietysti. Sitten hetken päästä sanoin yhden numeron espanjaksi, ja molemmat vieruskaverini katsoivat, että melkoinen kielimies sitä onkin pöytään tupsahtanut. En kyllä olisi valehdellut osaavani espanjaa, jos sitä olisi kysytty. Valitettavasti siinä pöydässä ei ollut yhtään venäläistä.
Loppuviikko Barcelonassa
Viiden kilon pääturnauksen kakkospäivä starttaa tänään puoliltapäivin paikallista aikaa. Olen vielä hengissä 49BB stäkillä. Turnauksen aloituspöydän taso oli hyvin lähellä pappaturnauksen tasoa. Siinä en tosin saanut mitään aikaan, koska jätän Elkylle ja Juha Helpille maksuautomaattien kanssa kikkailun epäsolideilla käsillä.
Myöhemmässä vaiheessa sain yhdet tuplat ässillä, joten stäkkini on pitkälti samanlainen kuin Patrik Antonius sen aikonaan kuvaili: Lähtöstäkki miinus blindit plus se mitä on ässillä onnistunut tienaamaan.
Tapporeikki on kuivannut paikallisia pelaajia pahasti ja peruspelit Barcelonassa ovat kuulemma kuivuneet. Turnausviikolla tätä on ollut vaikea huomata. Täältä löytyy kymmenittäin käteispöytiä täynnä toinen toistaan sekavampaa sakkia.
Tietysti joukossa on huippuammattilaisiakin. Nämä kansoittavat enimmäkseen High Stakes -puolen omaa huonetta, jossa ovat 20/40+ -pelit. Kun astuu sen ovesta ulos, tapahtuu keskimääräisen taitotason romahdus 10/20-peleihin, joita mie olenkin sitten enimmäkseen veivannut.
Eilen kävin kurkkaamassa 5/10-pelejä kasinon toisella puolella, ja taas pöydät paranivat radikaalisti. Pelit yleensä kuivuvat loppuviikkoa kohti, ja loput käteiseni pelaankin luultavasti karvalakkipuolella.
Jos olisin pelannut 5/10-pelejä koko reissun, olisin luultavasti voitolla. Nyt olen 10/20 kikkaillut pientä nousua ja sitten lopulta mennyt kärkisetillä poikki, tosin solideja vetokäsiä vastaan. Pienemmissä peleissä merkit saa sisään paremmistakin asetelmista. Olen siis matkasta marginaalimiinuksella toistaiseksi.
Kävi reissussa miten hyvänsä, olen ensi vuonna tulossa Barcelonaan takaisin. Lisäksi aion jatkossa pelata kaikki pappaturnaukset, mitä vastaan tulee.
