Kun aloitin ammattimaisen pokerinpelaamisen keväällä 1995, näin itseni lentävän vääjäämättä pokerimaailman huipulle. Nuorten miesten yli-itsevarmuutta ei pitäisikään koskaan aliarvioida. Tosin olin jo 27-vuotias, joten pystyin yllättävän vanhana arvioimaan kykyni niin reippaasti yläkanttiin. Todellisuudessa olin aivan liian laiska ja lahjaton päästäkseni Bobby’s Roomiin voittavaksi pelaajaksi.
Tällä viikolla eli liki 30 vuotta myöhemmin voitin kuitenkin kaksi pokeriturnausta pelaamistani neljästä The Festival Series Bratislavassa. Huomattavaa on, että en ole vanhoilla päivilläni lopulta pokerijumalaksi edennyt, vaan mukana oli paljon varianssia. Jota jotkut onneksikin kutsuvat.
Jos vaikuttaa siltä, että alan tästä menestyksestä leijumaan, vetäkää miut rivakasti alas. Vaikka olisin Juha Helpin ja Vanessa Selbstin irtosuhteen seuraus, en odotusarvomielessä voittaisi likikään joka toista pelaamaani turnausta. Vaikka omasta ja pokerihoitoni mielestä olen kuitenkin ihan semisiedettävä turnausveturi.
Voittavassa turnauspokerissa ja menestyvässä osakesijoittamisessa vaaditaan samantyyppisiä ratkaisuja. Listailen näitä siitä huolimatta, että menestykseni sijoittamisessa on tänä vuonna ollut ystävällisesti sanottuna vaatimatonta. Eli tappiollista. Mutta ne, jotka eivät osaa, yrittävät opettaa.
”En sijoita” on tärkein päätös
Ylivoimaisesti yleisin päätökseni pokeripöydässä on heittää kortit pois. Ellei olisi, pelaisin varmasti tappiollista pokeria. Yritän pelata vain hyviä kortteja tai erittäin hyviä tilanteita.
Osakemarkkinoilla tätä voi verrata esimerkiksi siihen, että heittelen pääosin lukematta pois miulle väkisin käteen työnnetyt startup-esitteet. Varsinkin kun niihin rahan työntäminen on ollut viime vuosina hyvin suosittua. Missä on paljon innokasta rahaa liikenteessä, siellä on myös törkeitä yliarvostuksia. Mutta erinomaisen hyviä myyntimiehiä, jotka osaavat laatia näyttäviä pohjoiskoilliseen osoittavia tulevaisuuden käppyröitä.
Pokeribuumiaikana (=2005-2008ish) turnauspöydissä näki paljon silloin suosittua LAG (=Loose And Aggressive) pelitapaa turnauksen alusta asti suosineita pelureita. Ylivertaisten pelitaitojensa vuoksi ne omasta mielestään pystyivät pelaamaan liki kaikki aloituskädet. Johonkin ne ovat pääosin pelipöydistä kadonneet. Varmaan sijoittavat nykyisin meemiosakkeisiin. Jos on rahaa vielä jäljellä.
Toki LAGit voittivat aikoinaan paljonkin pokeriturnauksia. Jos kovin moni pelaa tällä metodilla, joku aina välillä voittaakin. Sama tosin pätee kaljuihin kyyliinkin. Jos nämä turnauksen loppuvaiheessa osaavat vähän painaa kaasuakin.
Pokerisivistymättömille täytynee selventää, että kyylällä tarkoitetaan pokerissa pelaajaa, joka pelaa pelkästään erittäin hyviä kortteja. Kun turnauksessa on vain muutama pelaaja jäljellä ja alkupanokset isoja suhteessa pelimerkkeihin, tämä ei ole enää optimistrategia. Toisin kuin tuntemattomien kanssa käteispokeria täydessä pöydässä aluksi pelatessa.
Koskaan ei saa luovuttaa
Niin kauan kuin pokeriturnauksessa on merkkejä jäljellä, on toivoakin. Olin välillä hyvin vähissä merkeissä molemmissa voittamissani turnauksissa, mutta edelleen etsin riittäviä kortteja ja sopivia tilanteita.
Hyvin tavanomainen tapahtuma on, että joku häviää turnauksessa iso potin ja roiskaisee pikkuhilunsa seuraavaan jakoon käytännössä katsomatta korttejaan. Tämä on väärin, sillä vähät merkit ovat arvokkaampia per merkki kuin isojen pinojen yksittäiset merkit.
Sama asia on luovuttaa epäsuotuisan kurssikehityksen takia pieneksi menneen osakesijoituksensa suhteen. Voi olla, että se pitäisi myydä kuitenkin, vaikka realisoisi samalla ison tappion. Tai ehkä se kannattaa pitää. Tai jopa ostaa lisää. Kaikki riippuu tilanteesta, kuten pokerissakin.
Olen hyvin tietoinen, että ”Bitcoin menee miljoonaan dollariin” -lausunto saa paremmin näkyvyyttä kuin miulle tyypillinen ”Se riippuu siitä ja siitä” -jahkailu. Mutta kun näen tähtisilmistä poiketen tulevaisuuden epävarmana, en muuhunkaan pysty. Niillä korteilla on pelattava, mitä on jaettu.
Joka tapauksessa kortit (= yhtiön arvostus) kannattaa katsoa, ja tehdä päätös sen mukaan. Sen enempää silmät kiinni roiskaisussa kuin pakkomielteisessä average downissakaan ei ole mitään valoa. Tai position aktiivisessa unohtamisessa.
Ihmisille kannattaa olla ystävällinen
Pokeriturnauksissa pyörivät osin samat ihmiset vuosikymmenestä toiseen. Vaikka olisit minkälainen Big Swinging Dick, ei kannata räkiä pikkupelureiden päälle. Muistan oikein hyvin, kun ranskalainen kuuluisa laulaja/näyttelijä/pokerinpelaaja Patrick Bruel sanoi Amsterdamissa 1997, että voisinko olla heiluttamatta jalkaani. Että hän kyllä ymmärtää, että olen näin isossa pöydässä hermostunut, mutta silti.
Kostoksi kerron, että wikipedia-sivunsa mukainen statuksensa ”professional poker player” on paskapuhetta. Patrick on melko varmasti hävinnyt pokeriin enemmän kuin mie voittanut. Ja olen kuitenkin pokerivoitoilla elatusmaksunikin maksanut.
Sama homma sijoittamisessa. Tämän päivän nuori piensijoittaja voi olla huomisen pörssiyhtiön toimitusjohtaja. Ja vaikka ei olisikaan, mitään erityistä etua ei saa suhtautumalla kehenkään ihmiseen ylimielisesti tai alentuvasti. Ihmiset muistavat, kertovat ja pitkävihaisemmat kostavat. Ellei nyt sitten saa jotain kicksejä siitä, että kansa pitää yleisesti mulkerona.
Jotkut ajattelevat, että pokeripöydässä pitää suhtautua vastustajiin vihollisina. Tämä pitää sikäli paikkansa, että jos et tee kaikkeasi viedäksesi toisten kaikki merkit, olet väärässä paikassa. Mutta operaatio on luultavasti helpompi ja varmasti miellyttävämpi, jos teet sen rehellisellä pelillä ja vihahenkilöitä hankkimatta.
Jos hankkiudut osakepiireissä arveluttavaan maineeseen, siuta pyydetään mukaan vain hyvin arveluttaviin projekteihin. Sellaisten sarjavirittäjät toki hakevat rahoitusta myös arvostetuilta tahoilta, mutta huomatkaa edellisessä virkkeessä sana ”vain”.
Voittaminen on palkitsevaa
Myönnän olevani varsin tohkeissani voitettuani minkä tahansa pokeriturnauksen. Erityisesti nykyisin, kun olen korkeintaan jäähdyttelyvaiheessa oleva pokeriammattilainen. Yritän toki aina esittää coolia. Joka epäonnistuu noin kerran kerrasta.
Kun on muutaman vuosikymmenen sijoittanut vähänkään hajautetusti osakkeisiin, on lähes vääjäämättä päätynyt aika paljon voitolle. Osakesijoittaminen on plussummapeliä, kun taas pokeri nollasummapeliä miinus kulut.
Koska voittaminen tuntuu hyvältä, suosittelen osakesijoittamista kaikille ja pokeria vain myös häviämään valmiille, mutta taitopelistä nauttivalle kansanosalle.
Kuva Susanna Airaksinen.
Pienenkin turnauksen voittaminen hymyilyttää.
