Kireämmän alkoholipolitiikan saavutukset pystyi havaitsemaan minusta viime viikon torstaina. Moskovan lentokentällä ei tarjoilla enää kirkkaita eikä lennolla Suomeen ole alkoholitarjoilua lainkaan. Tämä ei ollut holhousyhteiskunnan kasvatille mikään ongelma. Lentokentällä sitten sen verran enemmän viiniä ja tax-freestä kassiin puolen litran Smirnoff. Merkin valitsin pullon muodon ja laadun vuoksi, eli se oli muovia ja litteä. Pullo tosin sinetöitiin kassiin, jossa luki, että kassin avaaminen voi johtaa sisällön takavarikoimiseen. Kassi oli onneksi hyvin helppo repiä auki. Koska koneessa tarjoiltu raaka kahvi ja vissy olivat kovin karvaan makuisia, oli niitä sitten näppärä laimentaa reippaalla vodkakaadolla. Astuessani Helsinki-Vantaan lentokentälle olin enemmän juovuksissa kuin kertaakaan viikon pituisella Moskovan matkallani.
Tämä ei ollut optimaalinen startti perjantaina alkaneelle Helsinki Midnight Sun Poker Tournamentille. Olen viime vuosina pyrkinyt aloittamaan pitkän viikon THL:n hyväksymällä tavalla ja lopettamaan sen sitten kuten esi-isät yleensä korttia pelasivat eli kännissä sököä. Tänäkin kesänä suunnitelma oli parempi kuin toteutus.
Taitavasti loivennetussa kankkusessa terminaattorin pelaaminen sujui perjantaina kuitenkin ihan näppärästi. Näin jo itseni tilanteessa, jossa rahoille pääsemiseni todennäköisyys oli yli 50 prosenttia ja taskussa oli yksi bountykin. Sitten löysin jätkillä rouvat ja siirryin käteispokerin pariin. Tarjolla oli peliä 2,5/2,5:sta 20/20:een. Nettipokerista tuttu käsite ”nousta tasoja” toteutui kohdallani rivakasti, koska aloitin pienimmästä ja nousin suurimpaan illan mittaan. Tämä ei tosin johtunut siitä, että olisin voittanut pienillä tasoilla, vaan jonotilanteesta. Lopulta päädyin 40/40-pöytään, joksi 20/20 oli illan mittaan muuttunut. Tarjolla oli shottilautanen, joka pelaaja-analyysini perusteella ei ollut seurueen ensimmäinen. Onnistuin miekkailemaan kolmen tonnin tappioillan kahden tonnin plussaksi, ja turnausviikko oli tuloksellisesti lähtenyt hyvin käyntiin.
Lauantaina oli minulle välipäivä turnauksissa, koska kolmensadan euron kaksipäiväinen ei oikein maistu, ja lisäksi minulla oli ohjelmassa yhdet lakkiaiset. Koska olin päätynyt edellisiltana shottipöytään, kuohuvat olivatkin tarpeen. Lakkiaisten jälkipalaverissa muutama vodka ja dinnerillä pari siideriä, ja sitten olikin hyvä suunnata taas kasinon käteispeleihin. Pelit olivat edelleen vilkkaat, kuten aina turnausviikon alkupuolella. Huhut pokerin kuolemasta ovat siis edelleen liioiteltuja. Muutaman tonnin plussa oli varmasti yli odotusarvon, mutta pidin rahat kuitenkin mielelläni.
Sunnuntaina päätin ryhdistäytyä, ja mennä maanantaina salille. Kamppailin H.O.R.S.E:ssa urheasti ilman alkoholia ruokatauolle asti ja turnauksessa itsessäänkin melko pitkälle, kunnes löysin rouvilla ässäjätkän ja putosin. Limiittiturnaukset ovat aina hyviä anger management –kursseja, koska vastustajat eivät ihan helpolla luovuta ja johtoasemat ovat pieniä.
Turnaus oli struktuuriltaan hyvin pelaajaystävällinen. Tämän voi päätellä siitä, että pystyin Seven Card Studissa ottamaan vastaan kolme ohivetoa, päätymään joka kerta rivertarkistukseen ja silti pysymään hengissä. Toivottavasti turnaus pysyy ohjelmassa, tätä oli todella ilo pelata ja onnea voittajalle Tuomas Röppäselle. Limiittiturnauksissakin välillä voittavat sellaisetkin, jotka oikeasti ainakin jossain määrin hahmottavat mitä tekevät.
Käteisen voittokulkuni otti sunnuntaipeleissä pienen takaiskun, mutta en masentunut tästä. Ensimmäisessä jaossani onnistuin menemään ässillä sisään 20/20/40-pelissä preflop kalleja ja rundownia vastaan, ilman palautusta. Tämä olikin illan paras pelisuoritukseni. Pelasin koko illan lähinnä itseäni parempien kanssa vähän tavallista huonommin ja sain mitä ansaitsin. Tosin tykkään kyllä pelata nykyisten nettiammattilaisten kanssa liveä. He ovat hyvää seuraa ja tarjoavat myös actionia, tosin hyvin aggressiivista sellaista. Kun maanantaina pääsin salille ja kyykkäsin edellistä kertaa isommilla painoilla, suuntasin hyvillä mielin päivän turbo-omahaan. Tämä turbo ei oikeasti ole kovin turbo, kestihän se kuutisen tuntia. Omahaturnauksissa yleensäkään minulla harvoin on kovin kiire. Muilla osanottajilla sen sijaan onneksi vaikuttaa olevan koko ajan parempaakin tekemistä kuin turnauksen jatkaminen.
Turnauksessa kohtalokseni osui omahaturnausten tavallisin putoamiskäsi eli ässät. Flopilla olin reilusti perässä ainoan reissuni maksajan ison blindin Antti Marttisen nappi + väliveto + värinveto –comboa, mutta koska takana oli alle potillinen, menimme flopilta sisään ilman mitään mietintää. Antti piti merkeistä hyvää huolta ja ansaitsi hopeatilan ja kutsun Pietarin laittomiin peleihin turnauksen voittajalta. Saatan jopa ängetä seuraksi.
Käteispelissä ei maanantainakaan varsinaisesti hohottanut. Työntelin merkkejä sisään isossa pöydässä yleensä pieneltä takamatkalta ja välillä tuli jotain palautustakin. Selvisin pienillä vaurioilla ja arvelin olevani salikunnossa tiistainakin, joten kaikki oli edelleen hyvin.
Tiistaina sain penkiltä enemmän kuin Patrik Laine, joten valmistautuminen ”tavalliseen” omahaan sujui erinomaisesti. Pelikin eteni mallikkaasti, kun kiskaisin kalleilla Tumpin ässistä ohi. Näin käy muuten usein, kun hakee omahaturnauksissa actionia pottien voittamisen sijaan. Kohtalokseni koituivat sitten omat ässät ja turnauspöytien tasaamattomuus. Vaadin pöytiä yhdistettäviksi, kun meidän pöydässämme oli seitsemän ja kahdessa muussa yhdeksän. Omahaturnauksessa shortimmassa pöydässä oleminen on nimittäin suurempi haitta kuin missään muussa pelimuodossa. En saavuttanut vaatimukselleni toivomaani palautusta. Näin tilanteen tulevaksi etukäteen: Oikealla puolella olevani alkavat eristämään vasemmalla puolella olevia limppereitä, ja jos mie herään ässillä, päädymme arpomaan.
Arvi Vainionkulma eristi sitten limpperiä, mie löysin ässät ja Arvi otti, kun meille jäi molemmille taakse keräilyerät. Arvi voitti jaon ja piti sitten vielä Anttiakin parempaa huolta merkeistäni ja voitti koko turnauksen. Hyvälle miehelle tipuin tälläkin kertaa.
Olin entistä kristillisempi ja söin dinner breakin riistakäristyksen raa’alla vedellä. Punaviini olisi kyllä sopinut käristyksen kanssa varmasti paremmin. Oli se ihan hyvää näinkin. Jos joku asia on mennyt Helsingin turnauksissa eteenpäin, on se turnausruoat. Kahdellatoista eurolla laadukasta buffet-tarjoilua on vaikea löytää Helsingissä ilta-aikaan mistään muualta. Turnaustippumista uskonnollisuuteni ei sitten alkoholitarjoilun suhteen enää kestänyt.
Käteisessä jatkoin maanantain linjaa ja työntelin merkkejä keskelle pääsääntöisesti vähän perässä. Aloitin 2,5/2,5 omahassa, tein syrjähypyn harvinaiseen 40/40 texasiin ja lopetin tutussa 40/40 omahassa ja hävisin kaikissa, eniten viimeisessä. Kahdeksan kilon miinuspäivä kasassa otin taksin kotiin, koska käveltävää olisi ollut kilometri ja onneksi rahaa on vielä jäljellä.
Toistaiseksi turnausviikko on siis iloisessa kuopassa, mutta se on vielä pahasti kesken. Tänään tiimiturnaus, perjantaina kahden kilon omaha, lauantaina sökö ja joka päivä käteistä on vielä jäljellä.
Valitettavaa on, että ikä on syönyt minulta parhaan staminan. En voi väittää fokusoituneeni kympillä jokaiseen alkuillankaan jakoon pikkutunneista puhumattakaan. En tosin aio myöntää olevani muka heikompaa ainesta ja luovuttaa kesken turnausviikon tai pitää tarpeetonta välipäivää ainakaan pelaamisesta.
Keskiyön Aurinko on houkutellut kiitettävästi paikalle Suomi-pokerin ”Kuka kukin on”–kirjan väkeä ja vähemmän tuntemattomiakin vetureita. Osa toki on karannut Vegasiin ja jotkut onnettomat harhautuneet jopa Maltalle. Turnaukset on vedetty normaalityyliin eli erinomaisesti ja käteispeli on ollut vilkasta ja monipuolista.
Hassisen Kone saa lasketella loputtomasti alaspäin ihan itsekseen. Mie nousen vielä!
