Suomipokerin oikea musta perjantai saattoi olla toissapäivänä, kun hallitusohjelmasta löytyi ”Nykyistä rahapelien yksinoikeusjärjestelmää kehitetään rajoittamalla ulkomaille tapahtuvaa pelaamista.” Asiaan liittyvää lainvalmistelua tulee ohjaamaan kristillisdemokraattinen sisäministeri Päivi Räsänen.
Minä olen hyvin tiennyt virkamieskunnan ja vasemmistopuolueiden halukkuuden nettipelirajoituksiin. Neljä vuotta sitten vaalien alla asia oli tapetilla, ja hallituksen vaihtuessa se haudattiin. Neljäksi vuodeksi. Pokerissa ja politiikassa voi aina ottaa oppia virheistään. Tällä kertaa vaalien alla vastapuoli piti visusti suunsa kiinni suunnitelmistaan. Minä koitin vaalien alla varoitella, että uhka on taas ajankohtainen. Minua pidettiin huru-ukkona.
Vaaleissa Suomeen äänestettiin ensimmäinen vasemmistoenemmistöinen eduskunta sitten vuoden 1966. Vihreät ovat punavihreiden käsissä tällä hetkellä ja persujen talouspoliittinen ohjelma on demareista reippaasti vasemmalle. Saimme kokoomuslaisen pääministerin ja vasemmistolaisimman hallitusohjelman sitten Sorsa III:n vuodelta 1982. Vaalituloksen nähtyäni oli melko selvää, että arvoliberaalit markkinatalousihmiset eivät voittaneet.
Jyrki Käteisellä oli kaikki eväät järkyttävään voittoon käsissään. Kepu kiemurteli vaalirahatuskissaan. Demarit olivat niin hukassa persujen kanssa ja vasemmalla, että näillä suunnilla ei rajapinnoista juuri tarvinnut murehtia. Anni Sinnemäki karkotti tehokkaasti oikeistolaisia vihreitä kokoomuksen syliin. Kaikki oli hyvin, ja sitten Timo Soini sanoi, että tuli iso jytky. Latinaksi veni, vidi vici.
Katainen sössi kokoomuksen veret seisauttavan vaalivoiton pakkoruotsillaan ja ylimielisyydellään. Lisäksi hän aliarvioi Suomen kansan rasismin. Hän ei ole viettänyt aikaansa Kallion baareissa eikä Töölön Kisahallissa. Kämpin baarissa ja Vierumäen ministeriurheiluviikonlopussa fieldi on aivan toisenlainen. Minä olen viettänyt aikaani kaikissa näistä neljästä, Katainen vain kahdessa.
Timo Soini oli erittäin halukas istumaan ministeriauton takapenkillä – ja tekemään kompromisseja. Mutta hän fiksuna miehenä tajusi nopeasti minkälainen karvapäägalleria hänellä oli käsissään. Ei mitään mahdollisuutta pitää ryhmää kasassa hallituksen esityksien takana. ”Kaiken politiikan on muututtava meidän linjoillemme, ennen kuin suostumme hallitukseen”, kertoo puolueen täydellisestä kyvyttömyydestä kantaa mitään vastuuta.
Näin ollen Jyrki-boy antoi kaikessa periksi Eero Syvältäluomalle. Hänellä ei ollut vaihtoehtoa. Kansa oli puhunut ja pulinat pois. Vasemmalle halusitte ja sitä saatte. Toki kokoomusjohto valehtelee olevansa tyytyväinen hallitusohjelmaan. Mitä muuta he voisivat tehdä?
Yritin lobata vapaan pokerin puolesta kiivaasti viime vaalikaudella. Tapasin mm. Kimmo Sasin, Mari Kiviniemen ja Sampsa Katajan sekä lukuisia muita vähemmän vaikutusvaltaisia politrukkeja, joille arvelin olevan mahdollista puhua peliasioissa järkeä. Pidin realistisena tavoitteena nykytilanteen säilyttämisen. Tämä oli ainoa asia, mitä esitin.
Kun poliittisten organisaatioiden rahoitus paljolti riippuu rahiksen tuotoista, ei pelialan vapauttaminen Suomessa ole toistaiseksi realistinen tavoite.
Luultavasti puoluetoimistoissa arvioitiin, että pokerinpelaajat eivät ole riittävän iso äänestäjäryhmä, että sitä kannattaisi nuoleskella edes vaalien alla. Lisäksi keskustelupalstan poliittisista viesteistä valtaosa tuli väsymättömiltä persuspämmäreiltä, joten tapaus saatettiin todeta toivottomaksi. Tiedän palstaa luetun puoluetoimistoilta käsin.
Lisäksi Ray:n pelien edistämistä vaadittiin muutaman yhtä väsymättömän postaajan toimesta. Monopolin tuomitsemista pidettiin edesvastuuttomana. Raylla ei ole edes apuohjelmia eikä ongelmia rahansiirroissa. Eikä pelaajia…
Spämmärit 6 – Aki 0 voidaan todeta tämän pelin päättyneen. Onneksi olen tottunut, joskin helvetin huono häviäjä.
Pokerinpelaajat saavat kiittää myös itseään tästä tilanteesta. Parin pelaajan saaminen omaan pöytään juuri tänään on paljon kiinnostavampaa, kuin huolehtiminen yhteisön eduista pitkällä aikavälillä. Ja varmasti myös paljon palkitsevampaa.
Päivi Räsäsen puheille en pyrkinyt, enkä pyri. Sellaista, joka nojaa poliittisen ohjelmansa 1900 vuotta vanhaan isolta osaltaan fiktiiviseen kirjaan, on turha yrittää käännyttää pokerinpelaajamyönteiseksi.
Räsästä en syytä yhtään mistään. Hänelle on varmasti syötetty pikkutytöstä asti fiktiivistä mambojamboa, ja hän uskoo vakaasti asiansa oikeellisuuteen. Jostain käsittämättömästä tällainen tapaus päästetään ministeriksi. Jutta Urpilainen valtiovarainministerinä kuulostaa jopa vähemmän vaaralliselta.
En saanut ajatustani läpi oikeistopuolueiden sitoutumisesta ennen vaaleja nykytilanteen säilyttämiseksi. Yritin kovasti selittää, että pokerinpelaajat ovat paljon kokkareiden ja persujen rajapinnalla. Ja tämä rajapinta vuotaa persuihin päin mm. pakkoruotsin vuoksi. Tämä ei toteutunut yksin pokerinpelaajien keskuudessa. Pelureilta olisi ollut näkemykseni mukaan saatavissa muutama paikka lisää. Nyt rajatapaukset eivät luottaneet Kataiseen yhtään – ja syystä.
En minäkään luottanut. Miehestä loisti sama halu pääministeriksi keinolla millä hyvänsä kuin Jussi Halla-ahosta kansanedustajaksi. Pelle Snuslos halusi rankaista Kataista sossuilusta ja nössöilystä äänestämällä Halla-Ahoa. Tällä metodilla saatiin Juha Väätäinen eduskuntaan. Ilmeisesti vanhoja juoppoja ei ollut siellä ennestään tarpeeksi.
Halla-aho oli vuorenvarma läpimenijä jo ennen kuin yhtään ennakkoääntä oli annettu. Minäkin olisin halunnut rankaista Jyrkiä samoista asioista, mutta koin nuorten oikeistolaisten ehdokkaiden, joiden näkemyksistä olin aivan varma, tukemisen paremmaksi metodiksi. Tuskin Pelle sai mitä halusi. Minä ainakaan en saanut.
Uusien poliittisten virkanimitysten tekeminen rahiksen johtoon viimeisteli jo aikaisemman näkemykseni. Kokoomusta tai ainakaan Kataista ei juuri pätevien ihmisten nimittäminen kiinnosta, jos omia vain saadaan avainpaikoille. Jos Janne Peräkylä olisi nimitetty toimitusjohtajaksi, niin minulla ei olisi mitään valittamista. Ja jos kokoomuksen puoluetoimistolle tulee postista koiranpaskaa, lähettäjä olen saattanut olla minä.
Mitä nyt sitten seuraavaksi tapahtuu? Valistuneen arvaukseni mukaan ei yhtään mitään. EU:ssa ei ole maata, jossa on pelimonopoli ja ulkomaisen pelitarjonnan rajoitukset. Monopolista ei varmasti luovuta, ja EU-komissio ei hyväksy rajoituksia kuin lisenssijärjestelmissä. Missä EU, siellä pelastus. Jos emme olisi EU:ssa, niin nettipelaaminen olisi kriminalisoitu jo kauan sitten.
Säätytalolla on varmasti häärinyt niin Jouni Laiho kuin Veikkauksen ja Ray:n edustajat, kun ensimmäisen kappaleen tekstiä on muotoiltu. Näitä ei näissä asioissa kiinnosta sen enempää laillisuus kuin yhteiskunnan kokonaisetu. Tuskin johtavat poliitikot haluavat EU:ta silmilleen rahapelimonopolinsa kanssa. Demareiden ja vasemmistoliiton haluamaan kohtaan on todettu, että harkitaan asiaa, ja laitetaan nyt tämä teksti. Myöhemmin todetaan toteuttamiskelvottomaksi.
Toivottavasti. Muuten saattaa lapsilleni tulla isää ikävä.
