Yhdysvaltain korkein oikeus päätti tällä viikolla, että osavaltiot voivat laillistaa urheiluvedonlyönnin. Tämä oli iso pörssiuutinen Ruotsissa, Suomessa uutinen kilpaili näkymättömyydestä baseballin kanssa. Mikä toki on ihan oikein urheilulajille, missä keskimäärin ei edes osuta palloon.
Useille ruotsalaisille pörssiyhtiöille urheiluvedonlyönnin asteittainen vapautuminen Atlantin takana tarjoaa nimittäin paljon mahdollisuuksia. Suomesta en keksi listafirmaa, jolle tällä olisi yhtään mitään merkitystä. Tähän on johtanut rahapelimonopolimme, joka keskittyy suomalaisten pelureiden rahojen keräämiseen ja jakamiseen.
Olemme pieni pohjoinen kansakunta, jolla on kuitenkin vahva teknologiaosaaminen. Ulkopuolinen täysipäinen konsultti olisi varmasti suositellut Suomelle rahapelivientiin keskittymistä monopolin varjelemisen sijaan. Tosin konsulttia ei olisi kuunneltu, koska rahapelimonopolilta saavat valtion budjetin ulkopuolista rahaa poliittisesti hyvin vaikutusvaltaiset tahot.
Sijoittajana laitan rahojani lähinnä sellaisille toimialoille, jotka luulen tuntevani. Muun muassa kiinteistö-, rahoitus- ja rahapelisektori ovat sellaisia. Tälläkin hetkellä osakesalkussani on yhtä listattua peliyhtiötä ja paria listaamatonta rahapelisektorillakin askartelevaa yhtiötä, joissa olen osallistunut myös hallitustyöskentelyyn.
Sain huhtikuussa haastattelupyynnön ”Verkon kasino- ja muita rahapelejä” käsittelevään MOT:hen. Oletin kyseessä ilman muuta olevan vihamielisen haastattelun, mutta arvelin pystyväni selittämään toimittajalle, että osakkeiden omistaminen jopa rahapelialan yhtiöistä on laillista toimintaa, rahanvälitysyhtiöistä nyt puhumattakaan. Rahanvälityksessä kyse on ns. fintech-bisneksestä, joka tällä hetkellä pörssimarkkinoilla kiehuu varsin kuumana. Fintech ei muuten tarkoita suomalaista teknologiaa, vaan tulee lyhennyksenä ”financial technologystä” eli finanssiteknologiasta.
Olen vuosikausia länkyttänyt kolumneissani, että ns. onnenpelejä ei kannata kenenkään pelata ainakaan voittamistarkoituksessa. Yhtenä perusteena olen käyttänyt hyvin pienellä talon edulla rakennettuja aika prameita pytinkejä esimerkiksi Las Vegasiin ja Macaoon. Olen aina kirjoittanut, että peliongelma on vakava ongelma, jossa auttaa lähinnä totaalikieltäytyminen. Lisäksi olen tehnyt yhteistyötä peliongelmaisia auttavien tahojen kanssa. Joten arvelin, että tuskin tulen kovin pahasti syyllistetyksi peliongelman aiheuttajana.
Toisaalta luen parhaillaan uudelleen ”Muumipeikko ja Kultainen Häntä” –sarjakuvaa Hufvudstadsbladetista. Sarjiksen alkumetreillä Nuuskamuikkunen varoittaa Muumipeikkoa toimittajista, jotka etsivät enemmän kohua ja vähemmän totuutta. Joten olin toki vähän huolissani, mitä tuleman pitää.
Meinasin myöhästyä haastattelusta, koska Pasilan asemalta suunnistaminen Ylelle Pasilaan ei rakennustyömaiden tässä vaiheessa ollut reservin luutnantille kovinkaan yksinkertaista. Selvisin mielestäni kuitenkin haastattelusta ihan siedettävästi, vaikka mitään hoikaksi ja levolliseksi maskeerausta ei ollutkaan tarjolla. Toimittajakin vaikutti ymmärtävän esiin tuomani faktat.
Ohjelman pariin kertaan katsottuani totesin, että sen tavoitteena oli ollut vastakkainasettelu mie vastaan peliongelmainen. Tässä linjassa oli pysytty, vaikka toimituskin lienee ymmärtänyt, että pihviä ei oikein löytynyt.
Tavoitteessa oli myös ainakin rahapelisivistymättömien silmissä onnistuttu. Soitin nimittäin ohjelman nähneelle äidilleni, joka sanoi, että ”Ei myö siitä mittää ymmärretty”. Tämä on tyyliin pahinta, mitä eteläkarjalainen äiti poikansa tv-esiintymisestä suostuu sanomaan. Itärajalla ja varmaan ihan globaalistikin vanhemmat tuppaavat katsomaan lapsiensa tekoja yhtä sinivalkoisilla silmälaseilla kuin Antero Mertaranta jääkiekkoa.
Tämä on toki lähinnä minun murheeni, josta toivun kyllä. Paljon suurempi ongelma on, että Suomi on jo pitkälti missannut mahdollisuutensa yhteen uuteen vahvaan vientisektoriin, eli rahapelialaan. Itseensä käpertyminen ei ole yleensä johtanut kansakunnille kovin suotuisaan lopputulokseen. Toki pohjoiskorealaiset kertovat toimittajille antamissaan haastatteluissa, että hyvin menee. Mie en usko sen enempää hyvinvointiin Pohjois-Koreassa, kuin suomalaisen rahapelimonopolin välittämiseen peliongelmaisista – muuten kuin heidän tuomastaan rahasta.
P.S. Ymmärrän hyvin, miksi monet poliitikot kannattavat rahapelimonopolia. Uudelleenvalinta on aina epävarmaa, kysykää vaikka sinisiltä kansanedustajilta, miltä todennäköisyydet näyttävät. Joten kolmannen sektorin suojatyöpaikat ovat tarpeen.
Miksi toimittajat valtaosin tukevat järjestelmää, jossa kotimaiselta medialta jää saamatta valtaisasti markkinointirahaa, on minulle suurempi mysteeri. Ruotsalainen media haastoi aikoinaan Svenska Spelin markkinointimonopolin – ja pitää tyytyväisenä ulkomaistenkin toimijoiden mainostulot.
