Transparency Internationalin vertailuissa Suomi on pärjännyt hyvin vähän korruptoituneena maana. Tutkimus pohjautuu haastatteluihin. Menestyksen salaisuus onkin tässä. Suomalaiset pitävät Suomea vähän korruptoituneena maana.
Toki monet asiat ovatkin meillä hyvin. Poliisia on melko turha yrittää lahjoa ylinopeusratsiaan ajaessa. Jos ehdotat kahville menemistä, niin pääset lisäksi poliisitutkintaan lahjoman tarjoamisesta. Idässä ja etelässä meistä on normaalikäytäntö kuitata sakot pienellä avustuksella ratsian pitäjälle.
Media hehkuttaa mielellään Suomen hyviä sijoituksia milloin missäkin vertailuissa. Voi olla, että sijoitumme hyvin myös todellisessa maailmassa. Tämä ei tarkoita, että tilanteeseen pitää olla tyytyväinen.
Suomessa liikkuu varsinaista lahjusrahaa todennäköisesti nykyisin melko vähän. Säännellyn talouden aikaan tilanne oli toinen. 60- ja 70-luvulla taloja rakennuttamassa mukana olleet ovat kertoneet, että tuohon aikaan rakennusurakat otettiin vastaan vain kirjekuori luovuttamalla.
Vanhojen ”hyvien” aikojen suosikkitarinani on rakennustarkastajasta, joka hyväksyi luovutukset enimmäkseen lounaspöydässä rakennukselle suuremmin vaivautumatta. Eläkkeellä oleva tilintarkastaja viitatessaan tähän henkilöön tapaa aina sanoa: ”Kyllä hän olisi ymmärtänyt, jos se olisi rahasta jättänyt valvonnan tekemättä, mutta että pelkästä sipulipihvistä”.
Toki rakennus- ja muillakin aloilla on edelleen myös suoraa lahjontaa. Avoimessa taloudessa tälle on vain vähemmän tilaa. Suurempi ongelma on Suomen erittäin hyvin toimiva Hyvä Veli- järjestelmä. Kun kaveri raaputtaa ensin selkää, niin sitten voi raaputtaa sopivan tilaisuuden tullen takaisin.
Oletetaan, että minä ajaisin kännissä autolla, avaisin ensin poliisille oven, ja sitten en avaisi koska soittelen paniikissa toimintaohjeita. En tiedä, mutta tuskin selviäisin tästä 40 päiväsakolla ja ”vakavalla keskustelulla” esimiehen kanssa.
Kun olin mukana 50 euron turnauksen järjestelyissä ilman mitään taloudellista eduntavoittelua, tämä toi paikalle seitsemän rikospoliisia, joilla oli ohjeet pidättää myös minut.
Kunnallispoliitikoilta ja gryndereiltä olen kuullut lukemattomia tarinoita siitä, miten kaavoitusasiat kunnissa oikeasti hoidetaan. Jos joku kuvittelee, että grynderi tapaa kaavoitusasioista vastaavaa pelkästään hyvän seuran takia, niin suosittelen hyväuskoisten hoitokotia.
Virkamiehet ovat asia erikseen. He ovat erottamattomia, elleivät tee virkavirhettä. Joten voi hyvin kuvitella onko heidän intresseissään hoitaa asiat hyvin vai vältellä virheitä. Urallaan edetäkseen on lähes välttämätöntä verkostoitua. Tämä tapahtuu näppärästi esimerkiksi Veikkauksen Lapin majalla.
Asemien säilyttäminen kunnallispolitiikassa tuntuu olevan käsittämättömän tärkeää. Vantaan valtuusto päätti keskeyttää selvitystyön Helsingin ja Vantaan yhdistämisestä. Pelkona oli ilmeisesti, että sieltä voisi löytyä yhdistymistä puoltavia tekijöitä. Kaupunkien yhdistyessä pallit lautakunnissa menevät uusjakoon. Voihan olla, että valtuustoon pyritään pelkästään huonojen kokouspalkkioiden ja Vantaa-rakkauden takia. Toisaalta Vantaalla on vielä paljon kaavoittamatonta raakamaata…
Media ei tähän toimintaan kerta kaikkiaan puutu kuin pakon edessä. Suomen kielialue on niin pieni, että tähtitoimittajillekaan ei voi maksaa kovin paljoa. Jos satut hyppimään Hyvien Velien varpaille, huomaat pian tarjoavasi freelancerina juttuja ilmaisjakelulehdille. Yllätys yllätys päätoimittajat ovat verkostoituneet. Ei sitä muuten päätoimittajaksi pääsisikään.
Ongelmallista on myös journalismin siirtyminen yhä enemmän nettiin. Journalismin laadun merkitys on vähentynyt ja nopeuden merkitys lisääntynyt. Lisäksi jos julkaiset laatujutun, niin muut kopioivat sen salamannopeasti. Tätä varten verkkotoimituksiin palkataan koko ajan lisää väkeä. Intressi tutkivaan journalismiin on hiipunut juuri tästä syystä.
Rahapeliasioita seuraamalla on saanut hyvän kuvan verkoston toimintamallista. Kansalle syötetään mantroja ”monopoli pitää huolta peliongelmaisista” ja ”kaikki tuotot menevät hyväntekeväisyyteen”. Kansa toki uskoo mitä lehdissä lukee. Itse asiassa varsin moni asioihin perehtynyt muuten fiksun oloinen kaveri on ostanut nämä sanomat.
Todellisuudessa kyseessä ovat rahat, jotka ovat valtion budjetin ulkopuolella ja siten paremmin läträttävissä. Aina silloin tällöin joku veljistä ratkeaa ryyppäämään, ja hänet pitää sijoittaa johonkin siistiin sisätyöhön, missä hän ei aiheuta suurempaa vahinkoa eikä ole median silmätikkuna. Tätä varten on olemassa lukemattomia poliittisesti ohjattuja järjestöjä, säätiöitä yms.
Jos joku yrittää hyppiä verkoston silmille, hänen elämänsä tehdään mahdollisimman hankalaksi. Tästä on muutakin kuin kutitustuntumaa.
Mutta turha kitinä ilman minkään tekemistä on – turhaa kitinää. Minäkin jatkan mantran hokemista: Äänestäkää!
Jorma Ollila sanoi, että suomalaiset ovat pragmaattisia. Joten tarkastellaan asiaa realistisesti. Muutos voi tulla vain vallassa olevien puolueiden sisältä. Mikään ”uusi” puolue ei pääse vallan kahvaan nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Hyvät veljet ovat toki hoitaneet omien asioidensa lisäksi myös joitain muiden asioita hyvin. Suomalaiset nyt vain tykkäävät valittaa, minä mukaan lukien. Todellisuudessa asiat Suomessa ovat pääosin mallillaan. Mutta aina voisi olla vielä paremmin.
Kaikissa puolueissa on omat puutteensa, mätämunansa ja kiviriippansa. Mutta jokaisesta löytyy varmasti joku edes siedettävä ja vain vähän korruptoitunut ehdokas.
Tässä ohjeita puoluevalintaan:
Jos olet riistokapitalistien asialla, ja puvut ovat makeita, niin kokoomus on selvä valinta. Jos maanviljelys ja poliittinen kähmintä maistuvat, niin keskustasta löydät seuraa.
Jos olet riippuvainen ay-liikkeen rahoista, niin demarit pitävät niistä hyvää huolta. Jos tekopyhyys ja villapaidat ovat makeita, niin vihreissä tykätään samoista asioista. Om du tycker om tvångssvenskan är det lätt att rösta på SFP.
Jos uskot sosialismin autuuteen, niin vasemmistoliitossa uskotaan myös. Jos uskot Jeesuksen pelastavan, niin kristillisissä uskotaan myös.
Jos uskot kaikkien Suomen ongelmien johtuvan maahanmuuttajista, niin persuissa uskotaan myös.
