Äijäpokeriviikoista tai -viikonlopuista ei yleensä paljon jälkikäteen huudella tai ainakaan kirjoiteta. Viime viikonloppuna Casino Helsinki kuitenkin järjesti ensimmäisen Stud Poker Weekendinsä. Suurimmat tällaiset pelini olen pelannut Venäjällä, Itävallassa ja Ranskassa, joissa niissäkin on kulttuuri nykyisin aika hiipunut. Konservatiivit kiristävätkin taloudellisesti huonoina aikoina aina niskalenkkiään meistä liberaaleista. Toissa vuosikymmenellä miehet sentään saivat välillä olla miehiä ja kaikille jaettiin omat kortit, yhteisillä ei tarvinnut pelata. Oli siis hyvin ansiokasta, että monopolikasino yritti elvyttää vanhaa stud-henkeä.
Perjantaina pelasimme Seven Card Stud High Lowta limiittiversiona. Odotin 300 euron turnaukseen yhdellä rebuylla tulevaksi tyyliin kaksi pöytää, mutta pelureita saapuikin ilahduksekseni kaiken kaikkiaan 25 kappaletta. Selkeästi turnaukselle oli olemassa piilevää kysyntää, josta en ollut tietoinen.
Olen pelannut peliä Ranskassa pottiversiona yhtenä dealer’s choicen valinnoista melko paljon ja voittanut sammakonsyöjiltä paperirahaa ihan kivasti. Oh là là, ranskalaiset ja high-low. Aviation Club de Francen sulkemista muistellessa tunteeni ranskalaisia sosialisteja kohtaan lämpenevät aina mukavasti.
Limiittipelissä olen ollut lähinnä Binion’sin jonossa ja lisäksi huitonut pikkupelejä netissä vähäisen määrän. Käytännössä hilloseven elää enimmäkseen yhtenä pelinä H.O.R.S.E:ssa ja vastaavissa. HORSE:n E on seven Eight or betteristä. O ei muuten ole hevosen tavallinen omena, vaan omaha hi-low. H on Hold ‘Em, R on Razz ja S tavallinen Seven. Kesäkuun Midnight Sunissa on sitten purppuran tai oikeasti kahden H.O.R.S.E, jonka pelaan, jos on vielä rahaa ja terveyttä jäljellä.
Kaikille tulee seven hi-lo:ssa seitsemän korttia, joista kaksi ensimmäistä ja viimeinen kuvapuoli alaspäin. Potin jakavat paras high- käsi ja low-käsi, joka saa olla korkeintaan kasihai. Jos kellään ei ole kasassa kasihaita, vie paras pokerikäsi koko potin. Lowta muodostettaessa ei tarvitse välittää suorista tai väreistä.
Koko pottia pitäisi lähteä tavoittelemaan mielellään, kuten aina high-low-peleissä. Hyviä lähtökäsiä ovat kolmoset, ässät mielellään pieni kortti kaverina ja kolme hyvin pientä korttia samaa maata mieluusti ässä seuranaan. Taitava kaveri voi tästä vielä laajentaa ” parhaaseen” high-käteen, muihin low-käsiin ja pieniin pareihin ässällä ja erikoistilanteissa vielä näitä aavistuksen luovempiin lähtökäsiin.
Tämä tarkoittaa, että pitäisi pelata vähemmän käsiä kuin high sevenissä. Turnauksessa olisi syytä karsia lähtökäsiä vielä käteisessuosituksistakin, koska hengissä pysymisellä on arvoa, eikä kannata maksimoida chippiodotusarvoaan joka kädessä. Todd Brunson kirjoitti erinomaisen kappaleen pelistä Super System kakkoseen, johon ainakaan minulla ei ole käteispelin osalta mitään lisättävää.
Käytännön peli Helsingissä meni niin, että lähes kaikki vetivät samat kädet kuin sevenissä, ja lisäksi low-käsiä. Super Systemiä ei juuri ollut luettu tai ainakaan välitetty opetuksista. Mie jostain syystä kuvittelin olevani käytännön varmasti rahoilla, koska struktuuri oli hyvin pelaajaystävällinen.
Olen viime vuosina kasvanut aikuisemmaksi turnauspelaajaksi kuin mitä olin kymmenkunta vuotta sitten. Turnaustippuminen ahdistaa minua nykyisin melko vähän, koska tulossa on vielä lisää turnauksia. Lisäksi rebuystrategiani on muokkaantunut vähän liberaalimmaksi 90-luvulta. Silloin laskeskelin tarkasti, millä stäkillä kannattaa lisäosto missäkin turnauksessa tehdä. Tässä turnauksessa suunnitelmani oli tehdä rebuy, ellen saa oksennustautia, ennen kuin rebuy-aika päättyy. Yli 300 euron virhettä ei tule tehtyä mitenkään. Lisäksi perustelin tätä strategiaa itselleni sillä, että olin niin hirvittävän näppärä poika näiden kaikkien muiden tunareiden seurassa.
Tällä kertaa kun tipuin keskivaiheilla, rebuy tehtynä, ilman mitään erikoista bad beatiä, sydänalasta puristi ihan kuin ennen vanhaan. Miten olin onnistunut psyykkaamaan itseni varmaan turnausmenestykseen, on minulle vieläkin mysteeri. Herra Jumala ja sen nussimatta syntynyt poika, miten voi olla ihmisisän poika yksinkertainen.
Pelasimme nimittäin limiittiturnausta. Lyödä saa vain etukäteen määritellyn summan kerrallaan, ei enempää eikä vähempää. Split limit (suomeksi vakiintunut termi on nykyisin limiitti) turnaukset ovat hirveän kivoja, koska hyvällä hohotuksella voi heikohkokin turnauspelaaja vaikka voittaa sellaisen. Tämä tasoittaa kivasti lähtöasetelmia. Ikävä totuus pokerissa nimittäin on, että kaikki eivät ole ihan tasavahvoja turnauspelaajia lähtiessä.
Limiittiturnaukset eivät ole olleet tällä vuosituhannella enää suosittuja ja pikkuhiljaa niitä on poistunut turnausohjelmista. Ilmeisesti kukaan ei enää kuvittele olevansa fieldiä huonompi, ja siksi kaikki haluavat pelata ilman turhia limiittejä. Tässä arviossa he ovat yhtä oikeassa kuin minä kuvitellessani olleeni jotenkin hirmu etevä veturi juuri tässä turnauksessa.
Lisäksi kukaan Nostradamusta vähäisempi ennustaja ei realistisesti voi nähdä olevansa varmuudella rahoilla missään yksipäiväisessä limiittiturnauksessa. Mie kuitenkin onnistuin näkemään itseni Hitlerinä Lontoon voitonjuhlaparaatissa. Tällaiseen ajatteluun sortuvan olisi syytä vakavasti harkita alkoholin käytön vähentämistä.
Tosin turnaustippumisen jälkeen tämä ei toki ollut vielä ajankohtaista. Otettuani pari kolme rivakkaa Jim Beamiä lohdutukseksi pelasin käteistä pilkkuun (ja otin sitten pari kolme muutakin drinkkiä muista syistä) ja sain turnaustappiot takaisin ja vähän jäi vielä ylimääräistäkin.
Turnausta ei voittanut heikko turnauspelaaja. J-P Juhola on voittanut Helsingissä paljon turnauksia useissa pelimuodoissa kolmella eri vuosikymmenellä. Tämä toki oli kokonaan minun ansiotani. Minä nimittäin opetin J-P:lle kuinka pelata turnauksessa seven high low:n pottiversiota Pietarin hotelli Astoriassa vuonna 2002. Samassa hotellissa piti Hitlerin järjestää Pietarin valtausjuhlat.
Ohjelmatkin painettiin aikoinaan, mutta juhlat jäivät pitämättä. Meiltä sen sijaan eivät voitonjuhlat Pietarissa jääneet väliin. Suomen joukkue pärjäsi ensimmäisessä European Nation’s Cupissa venäläisiä vastaan paremmin kuin talvisodassa ja tuli sillä kertaa ykköseksi.
Teoreettisesti on toki mahdollista, että J-P:llä itsellään oli tekemistä turnauksessa pärjäämisensä kanssa enemmän kuin minulla. Onnea voitosta kuitenkin Mäntsälään joka tapauksessa, oli miten oli.
Siitä minkälaiset stripparit ja eroottiset hieronnat Casino Helsinki turnausosallistujille oli järjestänyt, kerron sitten kun kirjoitan lauantain sököstä tai sunnuntain high sevenistä.
