Kreikan esimerkin pitäisi todistaa, että varattomille lainaaminen on vastuutonta. Toki omia rahojaan saa hukata vaikka poikkinaisille annettuihin luottoihin, mutta löysät luotot eivät ole yleensä velallisenkaan etu. Yleensä rahat on hassattu jostain syystä, ja tähän syyhyn pitäisi puuttua, eikä kantaa kaivoon lisää vettä.
Pokeripiireissä kannattaa suhtautua epäluuloisesti peliongelmaisten lisäksi ammattilaisen statuksella heiluvien luotto- ja steikkauspyyntöihin. Toki jos kyseessä on käteispula livepöydässä ja rahaa pelitilillä, aina voi kaveria jeesata. Edellyttäen, että kaveri puhuu totta.
Jos pokeriammattilainen tarvitsee steikkausta tai luottoa, on jotain tehty väärin. Jos hänelle kaadetaan shottirahaa syliin, ei hän koskaan pysähdy miettimään, mikä meni pieleen. Huono onni ei lyö pokerissa ketään poikki. Liian isot pelit, holtiton rahankäyttö ja huonosti pelaaminen kyllä lyövät.
Minä olen joskus harrastanut pienimuotoista steikkausta ja lopettanut sen kauan sitten liian hermoja repivänä puuhana. Lisäksi olen katsellut ja kuunnellut vierestä surullisia tarinoita, toki joitakin onnistuneitakin projekteja olen nähnyt.
Kerron pari tarinaa. En kerro steikkaajien enkä steikattavien nimiä, enkä vastaa kysyttäessä. Näissä tapauksissa uskon kyseessä olleen sinänsä vilpittömän mielen, mutta ongelmana on ollut joko peliongelma tai muu heikkous, ei niinkään rikollinen mieli.
Tiedän paljon pahempaakin tapahtuneen, mutta jätetään varsinaiset rikokset mahdolliseen myöhempään käsittelyyn.
Ensimmäisessä tallimestari laittoi hevosensa juoksemaan käteispelejä. Sovittiin, että mestari antaa vähän opetusta ja vastaa tappioista ja hevonen juoksee toistaiseksi. Mestari saa sitten osuuden voitoista, jos niitä tulee. Lisäksi sovittiin, että mestari antaa ensin vain yhden illan kaura-annoksen, mutta lataa tarvittaessa lisää kaurapusseja peliin. Kassasta nostetaan rahaa vain kun yhdessä sovitaan.
Tämä juoksikin hyvin heti ensimmäisenä iltana. Seuraavana päivänä hevonen kysyi, että haluaako mestari osuutensa voitoista. Mestari sanoi, että sitähän sovittiin, että kasvatetaan nyt aluksi kassaa. Hevonen oli kuitenkin jo syönyt osuutensa voittokauroista. Mestarikin sitten otti osuutensa ja touhua jatkettiin.
Tässä vaiheessa olisi fiksumpi mestari tehnyt hit & runin ja lopettanut päivään yksi. Hevonen rikkoi tallin sääntöjä vasta ensimmäisen session jälkeen. Selkeästi tallimestari oli ahneempi kuin fiksumpi, koska hevonen juoksi sarjassa, jossa sillä oli erinomaiset mahdollisuudet rahasijoille.
Touhu jatkui samanlaisena pitemmän aikaa. Hevonen juoksi hyvin, mutta kauraa ei jäänyt kassaan. Tallimestari saatuaan jo alkusijoituksensa takaisin ja vielä vähän lisäkaurojakin ei jaksanut päivittäisiä tilityksiä, eikä vaatinut edes päivittäisiä raportteja.
Yllättäen tuli päivä, kun muut hevoset juoksivat maalisuoralla ohi ja kassassa ei ollut enää yhtään mitään. Tosin kirjanpidon mukaan olisi pitänyt olla. Tallimestari oli kuitenkin vaatinut päivittäisen kirjanpidon pitämistä ja sitä oli pidettykin. Voittopäivinä kirjaukset tehtiin nopeasti ja tappiopäivinä sitten vähän rauhallisempaan tahtiin. Hevoselle kunniaksi on, että se ei ollut väärentänyt ravituloksia, vaan kertoi käyttäneensä elämiseen myös kassan pääomia, eikä pelkkiä omia voitto-osuuksiaan.
Tästä sitten edettiin siten, että hevonen vakuutti, että ei enää koskaan tekisi näin ja toimintaa jatkettiin, koska se oli ilmeisen kannattavaa. Hevonen allekirjoitti velkakirjan ja vakuutti maksavansa kassavelan myöhemmin takaisin.
Sama tapahtui sitten vielä monta kertaa uudelleen. Noin seitsemännessä kassakriisissä tallipäällikkö soitti hevoselle, joka vastasi Thaimaasta. Päällikkö ihmetteli, että millä ihmeen rahalla sitä matkaillaan, kun hänen tietojensa mukaan hevonen on irti poikki. Hevonen kertoi, että ei hätää, hän ei käytä kassan rahoja, vaan maksaa luottokortilla. Vähänkään älykäs tallimestari olisi tajunnut, että tälle hevoselle ei kerta kaikkiaan voi antaa kauraa taskuun yli yön säilytettäväksi.
Tallisuhde jatkui tästäkin huolimatta vielä vuosia. Aina välillä mestari kyllästyi ja irtisanoi hevosen, mutta otti sitten kuitenkin talliin takaisin, kun tämä oli ajautunut ongelmiin muiden velkojien kanssa tai asui kavereiden nurkissa ja eikä tällä ollut mitään muuta ansaintamahdollisuutta kuin pokeri, jota toki osasi juosta.
Lopulta aika ajoi hevosen ohi. Buumi oli ja meni, eikä hevonen enää juossutkaan niin hyvin. Ei ollut enää kilpailuja, joissa vanha hevonen pärjäisi. Harjoittelu oli laiminlyöty, koska oli kokeiltu rikastumista muissa, pokeria kiinnostavammissa raveissa. Nuoret oriit yksinkertaisesti juoksivat pokerissa kovempaa. Ei tainnut vanha hevonen olla edes samassa kunnossa kuin nuoruusvuosinaan, vaikka pokeriraveissa on juostava joka vuosi entistä kovempaa, jos aikoo pärjätä.
Tallimestarille jäi arvottomia velkakirjoja ja paljon pahaa mieltä. Hevonen on tänä päivänäkin irti poikki. Asiat voisivat olla hevosenkin kannalta paremmin, jos mestari olisi puhaltanut pilliin ensimmäisestä sopimusrikkeestä, eikä katsonut läpi sormien kymmeniä vastaavia.
Toisessa tapauksessa tallimestari laittoi toisen hevosen juoksemaan kaikenlaisia kilpailuja. Hevonen pärjäsi välillä hyvinkin internetissä. Tosin hän toistuvasti rikkoi sovittuja päivätappiolimiittejä. Internetin lisäksi hän osallistui tallimestarin lukuun sekä käteis- että turnausraveihin.
Tallimestari kyllästyi internetissä tehtyihin sopimusrikkeisiin ja käski hevosensa juoksemaan hänen lukuunsa vain livenä. Hevosella jäi kerran hyvin kauraa käteispeleissä. Hän kysyi päälliköltä, mitä rahoilla tehdään? Mestari sanoi, että pidä kaurat tallessa ja pelaa niillä seuraava turnausviikko.
Kun turnausviikko oli tuloillaan, hevonen ilmoitti, että kaurat oli syöty. Tämä hevonen ei ollut syönyt kuormasta, mutta oli hävinnyt rahat nettiin. Tämä muuten vaatii hevoselta jonkun verran ahkeruutta, koska käteinen raha muuttuu internetrahaksi varsin vaivalloisesti.
Tästäkin iloisesta tallisuhteesta jäi tallipäällikölle muistoksi velkakirja. Hevosella ei olisi välttämättä tänä päivänä yhtään rahaa, mutta ei ainakaan tätä velkaa riesanaan, jos tallipäällikkö olisi tässäkin tapauksessa laittanut hevosensa ulkoruokintaan ensimmäisestä laukasta.
Steikkaaminen voi olla ihan kannattavaa puuhaa, mutta steikkaajan on oltava ahkera ja steikattavan luotettava. Aluksi täytyy sopia selkeät säännöt ja mielellään kirjoittaa ne ylös. Sitten pitää ahkerasti seurata, että sopimusta myös noudatetaan.
Sopimusrikkomuksista olisi hyvä sopia etukäteen myös joku sanktio, vaikka munasillaan Mikonkadun juoksu päästä päähän edestakaisin, jos ei muuta.
Aina kannattaisi sopia jostain tunti- tai käsimäärästä, jonka hevonen oikeasti pelaa. Jos hevoset alussa kokevat vastoinkäymisiä, ne lopettavat helposti juoksemisen, kun joutuvat ensin pelaamaan sataprosenttisesti tallipäällikön piikkiin kuroakseen kuopan umpeen.
Rivommat hevoset kun tekevät kuopan yhdelle tallimestarille, hylkäävät tämän ja hakevat heti uutta. Steikkaajien olisikin hyvä pitää yhteyttä toisiinsa ja vaihtaa tietoja, jos toisen tallin hevoset kyselevät sisäänpääsyä.
Stalinin sanoin: steikkaamisessakin luottamus on hyvä, mutta valvonta paras.
