Suomalaisella medialla on taipumusta hakata porukalla aina yhtä kohdetta kerrallaan. Välillä se on ollut Ilkka Kanerva, välillä Keskustapuolue ja parhaillaan mukiloidaan ensimmäistä kertaa Veikkausta. Ike ja Kepu ovat parkkiintuneita iskunottajia, rahapelimonopolilla on asiasta paljon vähemmän harjoitusta.
Veikkaus on heittänyt kriisienhallintasotaan parhaan soturinsa Velipekka Nummikosken. Katsoin Nordnetin rahapodin, jossa Velipekka lauloi Nordnetin Joukahaiset enimmäkseen suohon puhumalla kylmästi päälle ja siirtämällä keskustelun irrelevantteihin vertauksiin aina kun vähänkin alkoi kuumottaa.
Totuuteen Veikkauksen täytyykin suhtautua joustavasti, sillä koko rahapelijärjestelmämme perustuu EU:lle tarpeelliseen valheeseen, jonka mukaan peliongelmaisia tässä muka ollaan auttamassa. Koska Velipekka osallistuu auliisti kaikkiin aiheeseen liittyviin palavereihin, annan vähän neuvoja toimittajille, jotka eivät välttämättä ole eläneet ja hengittäneet rahapelin tahtiin viimeistä 22 vuotta, eivätkä tiedä minkälainen Väinämöinen on kyseessä.
”Ruotsissa markkinoidaan enemmän”
Lehdistö on enimmäkseen jängännyt sitä, että Veikkaus käyttää markkinointiin 60 miljoonaa ja tämä aiheuttaa peliongelmia. Minä en näe tässä itse asiassa kovinkaan suurta epäkohtaa. Ruotsissa ulkomaiset ja Svenska Spel yhdessä käyttävät 500 miljoonaa, mutta peliongelmat ovat vähäisempiä. Jo tästä voi päätellä, edesauttaako rahapelimonopoli peliongelmaisten asiaa ja ajaako markkinointi välttämättä ihmiset pelaamaan epätoivoisesti. Suomalaisen median tarjoamat ilmaiset uutiset miljoonavoitoista Veikkauksen peleistä ovat paljon koukuttavampia kuin Expressenistä ostetut ilmoitukset hyvistä bonuksista. Meillä lapset kasvatetaan pienestä pitäen uskomaan, että
”Suomalainen voittaa aina”
Suurin ongelma on siinä, että Nummikosken mainostaman ”maailman parhaan rahapelijärjestelmän” sijaan meillä on maailman epärehellisin rahapelijärjestelmä. Edunsaajat vaativat joka vuosi lisää rahaa, koska mitä enemmän heillä on rahaa käytössään, sen enemmän he voivat itselleen palkkaa maksaa. Oikeat Suomen rahapelialan tuottamat suojatyöpaikat ovat nykyisin siellä kuuluisalla ”kolmannella sektorilla”, jossa kovalla kuukausipalkalla tehdään hyväntekeväisyyttä. Esimerkiksi Hanna Markkula-Kivisilta pelastaa lapsia 100K per vuosi. Monopoliyhtiömme ovat Nummikosken aikana leikanneet läskiä pois organisaatiostaan aika paljon paremmalla menestyksellä kuin mie onnistunut laihduttamaan.
Rahapelijärjestelmässä suomalainen poliitikko voittaa aina, koska systeemi luo valtaisan määrän poliittisin perustein täytettäviä suojatyöpaikkoja. Veikkaus aloittaa poliitikkojen kasvatuksen monopoliuskoon jo poliittisista nuorisojärjestöistä. Pienille politrukin aluille näytetään, että suurelle yleisölle voi esittää samaan aikaan hyväntekijää, nostaa hyvää palkkaa ja nauttia luottokortista.
Veikkauksen nuorisopoliitikoille järjestämät bakkanaalit ovat aivan legendaarisia. Yleensä niistä ei paljon Seiskassa kirjoiteta, koska osa ei muista mitään ja kaikki haluavat päästä hunajapurkille uudestaan.
”Lotto ei ole uhkapeli”
Tämä kuuluu joukkoon Velipekan paikkansapitämättömiä perusheittoja. Kun käyn kaupassa tai kioskilla, näen säännöllisesti jonkun ostavan lottokupongin sen näköisenä, että nyt lähtivät tämän kuun viimeiset ammukset. Jos laittaa viimeiset rahansa lottoon, mielestäni täyttää ongelmapelaajan tunnusmerkit ihan kepeästi. Velipekan mukaan kyseessä on harmiton ajanviete.
Nummikoski väittää, että sellaista porttiteoriaa ei ole, että lotosta ajauduttaisiin “vaarallisiin” peleihin. Tämä ei voi mitenkään pitää paikkansa. Minun ikäluokkani on tuijottanut vanhempiensa seurassa lauantain lottoarvontaa pienestä pitäen ja muodostunut ihan kelpo osaksi yhtä maailman peliongelmaisinta kansaa. Minä muuten veikkaan, että peliongelma Suomessa helpottaa jatkossa vähän, kun lauantailoton yhtenäiskulttuuri lienee pitkälti jo murentunut. Ainakaan minun lapseni eivät ole seurassani jännittäneet lauantai-illan lottoarvontaa.
”Veikkaus pyrkii minimoimaan haittoja”
Tässä Velipekka voisi ihan perustellusti vähän hellittää. Menee lausuntojen uskottavuus oman henkilökunnan ja rahapeliasioista perillä olevien silmissä. Kaikki tietävät, että Veikkaus pyrkii tekemään mahdollisimman paljon rahaa ja markkinoi juuri niin paljon kuin arpajaishallinto antaa. Jos minulta kysyttäisiin, näin asioiden pitää ollakin. Regulaattori reguloi ja bisnes on bisnes. Turha siihen päälle on selittää jostain Veikkauksen vastuullisuudesta.
”Veikkaus tukee urheiluseuroja”
Suomalainen urheilujärjestelmä on sellainen, että seuratasolla tehdään paljon pyyteetöntä työtä korvauksetta ja liittotasolla Hyvät Veljet pesevät toistensa selkiä Veikkauksen majalla.
Rahapelijärjestelmämme suurimpia kärsijöitä ovat urheiluseurat. Tässä yhteydessä Nummikoski aina väittää, miten ulkomaiset peliyhtiöt tukisivat vain isoja seuroja. Tämä on osastosta satuja ja tarinoita. Useimmat ulkomaiset peliyhtiöt organisoisivat esimerkiksi Veikkauksen Verkkokumppanuuden kaltaisen asiakashankintakampanjan pienenkin seuran kanssa hyvin mielellään ja maksaisivat enemmän kuin Veikkauksen tyyliin kaksi prosenttia. Muuta Veikkauksen rahaa seuratasolle asti ei juuri sada.
Tämänkin ohjelman Veikka sitten peruutti, koska ”4/5 verkkokumppaniseuroista eivät kokeneet verkkokumppanuutta tärkeänä varainhankintamuotona”. Mitenkäs sen yhden viidesosan edustajat, jotka ovat jaksaneet askarrella ja pitäneet tärkeänä? Voisiko joskus saada jonkun rahapelimonopolin tiedotteen, jossa ei suoraan valehdeltaisi motiivista? Lähempänä totuutta oleva pahantahtoinen arvaus on, että tämä seuroille mennyt pari pinnaa loi liikaa painetta SOSTE:n kokouskuluihin ja pääsihteerinsä Vertti Kiukas on tapojensa mukaan valittanut sviittiensä olevan arvolleen sopimattoman. Numppi on sitten hoitanut pelikatetta pari pinnaa lisää näistä yhteistyökumppanuuksista irtisanomalla ne.
Sinänsä on minulta vähän hölmöä pilkata rahapelimonopoliamme, koska nykyjärjestelmä on suomalaisille pokerinpelaajille hyvin lähellä optimaalista ja parannuksia tuskin on tulossa. Kunhan tarpeeksi painetta laitetaan, Veikkaus ja edunsaajansa vetävät vielä takataskustaan kieltolakikortin lääkkeeksi peliongelmiin ja taas jouduttaisiin nöyränä anomaan päättäjiltä audiensseja.
Nyt sopulit tosiaan ovat Veikkauksen kimpussa Pääkaupunkiseudun Pravdaa myöten. Veikka voi vetää mainoksensa pois yhdestä mediasta, mutta ei se markkinointiaan kokonaan lopeta, joten vuosikymmeniä vanhat padot ovat murtuneet. Aika pitkään uhka Veikkauksen mainosten menettämisestä tai tietämättömyys saivatkin journalistimme sulkemaan silmänsä rahapelimonopolin epäkohdilta. Paradoksaalista on, että pahinta sikailua harrastettiin vuosikymmen pari sitten ja Nummikoski itse asiassa tietojeni mukaan RAY:n toimitusjohtajana siisti peliä paljonkin. Numppi vaikuttaakin pätevältä sekä yritysjohtajana että erityisesti lobbarina.
Jännä nähdä avautuuko minulle taas joku päätoimittaja somessa miten hänen toimituksensa ovat aina olleet tosi riippumattomia? Ehkä tältä välttyy, kun tässä annan vähän sellaisia faktoja käyttöön, joilta suomalainen media jostain syystä on pääsääntöisesti sulkenut silmänsä näihin päiviin asti.
P.S. Kertauksena suomalaiselle medialle pohdittavaksi: Ruotsissa rahapeliala markkinoi 500 miljoonalla ja ilmoittajia on jonoiksi asti. Suomessa monopoli kiristää urheiluliittoja ja huippu-urheilijoita ja markkinoi 60 miljoonalla ja saa vielä mainoksensa tiedotteina kaupan päälle sukkana läpi. Jos markkinointi olisi vapaata, mikä taho hyötyisi pomminvarmasti?
