Helsingin Sanomien agendalla on oikeistohallitusten kaatamisen lisäksi sähköyhtiöiden säännöllinen kurmuuttaminen. Ymmärrän jälkimmäisen houkutuksen, koska suuryhtiöiden kivittäminen on lukevan yleisön keskuudessa hyvinkin suosittua. Sitä miksi suurpääoman omistama lehti sisukkaasti ja mainettaan säästämättä yrittää heittää roviolle taloudellisesti vastuullisimman mahdollisen hallitusohjelman on vaikeampi ymmärtää. Paras arvaukseni on, että Sanomien suurimmassa ei-säätiöidyssä omistajassa eli Holding Manutaksessa todellista valtaa käyttää Jussi Herlin. Joka on niin rikas, ettei lastensa tarvitse isoistakaan valtiontalouden alijäämistä murehtia.
Tällä viikolla Pravda kertoi surullisesta turkulaisesta ihmiskohtalosta. Tuomas-raukka oli solminut viime syksynä määräaikaisen sähkösopimuksen. Ja sen jälkeen sähkön hinta laski radikaalisti, sniif. Nyt hän luonnollisesti haluaisi purkaa sopimuksensa. Ei kai nyt itselleen epäedullisesta sopimuksesta tarvitse yksityisen ihmisen sentään kiinni pitää. Ainakaan Turus.
Kuluttajariitalautakunta linjasi kesäkuussa jostain sopimusrikkomuksia syntinä pitäville käsittämättömästä syystä, että kalliita määräaikaisia sähkösopimuksia pitää kohtuullistaa. Fortum ja muut sähköyhtiöt ovat ilmoittaneet, etteivät aio tätä sähköyhtiöille täysin kohtuutonta suositusta noudattaa.
En muuten ole Hesarin aihetta koskevassa uutisoinnissa törmännyt mainintaan, että kuluttajariitalautakunnan suositukset eivät ole juridisesti sitovia. Kesäkuun aihetta koskevassa jutussa toimittaja (nimeä en uskalla maalittamissyytösten pelossa mainita) kirjoittaa ”päätöksestä” eikä ”suosituksesta”. Joku maaseutupersujakin vähemmän ison median päälle räkivä voisi nähdä tässä tarkoitushakuisuutta uhaten peruuttaa lehden, jota ei ole koskaan tilannutkaan. Ja toivoa, että edes toinen HS-saarikoskista ottaisi yksityisviestillä yhteyttä.
Huomautan tässä yhteydessä niin rauhallisesti kuin osaan, että koko länsimainen hyvinvointi perustuu luonnonvarojen ja kehitysmaiden riiston lisäksi sopimusten pitävyyteen. Itänaapurissamme sopimuksiin on perinteisesti suhtauduttu kuin Cersei Lannister aviomiehensä viimeiseen tahtoon, eli tarpeen tullen poltettavina paperinpaloina. Ja hyvinhän siellä on mennyt, on ydinaseet ja runsaasti siirtomaita edelleen vallan alla.
Kaikille vähänkään markkinadynamiikkaa ymmärtäville on itsestään selvää, että jos jonkun sopimusmuodon saa kuluttaja halutessaan yksipuolisesti purkaa, ei tällaisia jatkossa tarjoa kuluttajille vapaaehtoisesti kuin konkurssihalukkaat.
En varsinaisesti näe kuluttajien laumaetuna pelkän pörssisähkön tarjoamista. Osa ihmisistä haluaa varmistaa sähkön hintansa määräajaksi. Jotkut taas ajelevat odotusarvomielessä halvemmalla, mutta hinnaltaan epävakaalla pörssisähköllä. Toinen arvostaa enemmän mielenrauhaa ja toinen enemmän odotusarvorahaa, ja kummankin päätös on nähdäkseni rationaalinen. Tai ainakin rationaalisempi, kuin mennä omalla nimellään lehteen vaatimaan oikeutta saada tehdä sähkönostajalaumalle pitkässä juoksussa haitallisia sopimusrikoksia. Ellei nyt sitten tavoittele poliittisia tehtäviä vasemmistoliitossa.
Hesari luonnollisesti kaivoi jonkun entisen partaradikaalin emeritusprofessorin kertomaan, että ”Suomessa on totuttu siihen, että yritykset (=sähköyhtiöt) noudattavat lakia”. Ekonomin on yleensä turha eläkeläisjuristeillekaan oikeudellisista tulkinnoista alkaa vääntämään. Voi olla, että laki on sähkönkuluttajan puolella ja määräaikaisia sähkösopimuksia esitellään jatkossa Talousmuseossa historiallisina anekdootteina. Sähkömarkkinaymmärryksestään uskallan kuitenkin huomauttaa,
”Hänen mukaansa kuluttajien mahdollisuudet ennakoida sähkömarkkinoiden kehitystä ovat hyvin rajalliset verrattuna alan yrityksiin.”
että sitä ei ole. Sähköyhtiöidenkin mahdollisuudetkin ennakoida sähkömarkkinoiden kehitystä ovat hyvin rajalliset. Sama homma pörssikurssien kanssa. Omat ja kaikkien spekulanttikollegoideni kyvyt ennakoida pörssikurssien kehitystä lyhyellä aikavälillä ovat hyvin rajallisia. Vaikka sitä olemme pitkään omalla ja välillä muidenkin rahalla yrittäneet.
Fortum shorttasi sähköä hyvällä hinnalla
Salkussani on taas kerran Fortumiakin. Ensimmäisen kerran tuli listautumisannissa loppuvuodesta 1998. Ja sen jälkeen olen tehnyt valtionyhtiöllä enemmän in/out -temppuja kuin Kellopeliappelsiinissa. Vanhempanikin kävivät omilla Fortum-pikiksillään etelässä ainakin pari kertaa.
Perjantaina tuli ulos osari, joka tuloksellisesti jäi vähän alle analyytikkojen odotuksista. Mutta jossa kerrottiin ”Generation-segmentin tukkumyynnin suojaukset pohjoismaiselle sähkön tuotannolle: loppuvuodeksi 2023 noin 70 % hintaan 49 euroa/MWh, ja vuodeksi 2024 noin 50 % hintaan 46 euroa/MWh.” Tämä oli ilmeisesti enemmän kuin markkinoilla odotettiin, koska osake sulki perjantaina vähän plussalle @11,815. Olen joskus nuorena ja innokkaana yrittänyt vääntää noista futuurihinnoista Fortumin tulosennusteita, mutta nykyisin vanhana ja laiskana en enää viitsi. Katsotaan mitä yhtye Juha M. Kinnunen & Muut Anaalit maanantaina soittaa ja otetaan se luotettavampana arviona kuin jos mie yrittäisin jotain exceleitä räpistellä.
Fortumin tuloskehityksen kuitenkin ratkaisevat lähinnä sähkön hinta ja poliittiset päätökset. Olen aika vakuuttunut sähkön hinnan trendinoususta Pohjoismaissa seuraavan vuosikymmenen parin aikana. Vihreän siirtymän myötä sähkön kulutus saletisti kasvaa, muuten ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ei ole mitenkään mahdollista. Venäjältä tuotu kymmenkunta prosenttia sähköstä ei palaa peliin ihan pian. Euroopan päästöoikeusmarkkinat pitävät huolen siitä, että halvalla hiilellä tai kaasulla sähköä tuskin kannattaa tehdä, vaikka sitä jostain saataisiinkin.
Aurinko- ja tuulivoimaa tulee kyllä lisää ja sitä on edelleen tarjolla silloin, kun aurinko paistaa ja/tai tuulee. Joten ennustan jatkossa kesäisin halpoja, jopa negatiivisia sähkönhintoja. Ja talvisin taas tulee uusia sähkökriisejä, joissa populisti- ja/tai uunopoliitikot vaativat sähköveron alentamista ja/tai sähkölaskuja valtion piikkiin. Jos muuten olet sitä mieltä, että sähkön hinnan lasku ei lisää sähkön kulutusta, suosittelen sijoittamaan yksittäisten pörssiosakkeitten sijaan vähäkuluisiin osakeindeksirahastoihin.
Sähkön hinnan ollessa korkealla pankittavat ydin- ja vesivoiman päällä istuvat. Kuten entinen Imatran Voima.
Tosin Suomi on tullut tunnetuksi maana, jossa tehdään takautuvia verolakeja. Varsin täyspäisen oloisiakin ihmisiä on ollut vaikea saada ymmärtämään, että windfall-verot (tässä tapauksessa verotetaan sähköyhtiöitä sähkön hinnan noususta) vähentävät sähköenergiainvestointeja ja nostavat siis pitkällä aikavälillä sähkön hintaa. Toki tuovat suosiota sähköyhtiönverenhimoisissa piireissä. Joita kyllä löytyy niin oikealta kuin vasemmalta. Mutta markkinatalous onkin vaikeasti ymmärrettävä asia.
Fortum hinnoitellaan 12 eurossa pyöreästi 10x nykyinen tulostasonsa. On haastavaa nähdä, miten jollain vuosikymmenen parin tähtäyksellä ja nykyisellä yhtiörakenteella Fortumin tulos syklien yli merkittävästi laskisi. Jos meillä olisi vakaat poliittiset olot, eikä huolta sähköyhtiöiden sosialisoinneista windfall-verojen muodossa, tuuppaisin salkkuni puolitäyteen Fortumia, koska joku 15x:kin vaikuttaisi vielä edullisilta.
Toki oikeistohallitus on vähemmän taipuvainen populistisiin sosialisointitoimenpiteisiin. Mutta kun HS ja Eva Biaudet yhdessä tarpeeksi työntävät, saattaa se hyvinkin kaatua. Ja kun muistan hyvin kokoomuslaisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön ajamassa avoir fiscalin poistoa Kauppalehden kannessa (tämä työntö onnistui), en pidä Orpon hallitustakaan sähkömarkkina-asioissa täysin sosialisointivapaana, vaikka se pysyisikin pystyssä.
Näistä syistä salkussani on Fortumia maltillinen, mutta vaihtuva määrä.
Vihreät Fortumin ostoja, punaiset myyntejä. Kauppa se on mikä kannattaa. Ainakin jos ostovoiman orastava erektio realisoituu edes keskinkertaisiksi kulutusorgioiksi.
P.S. Ajattelin kirjoittaa, että olisin samaa mieltä sähkösopimusten sitovuudesta, vaikka miulla ei olisi Fortumin Fortumia. Mutta koska väite on kovin epäuskottava, jätän sen tekemättä.
Fortum 30.6.2023: Vapaat markkinat ovat kuluttajan etu ja mahdollistavat laajan sopimusvalikoiman
EDIT 08.08.2023 : Pakitan osin HS-kritiikistäni. Lehdessähän oli julkaistu 29.6. myös neutraali analyysi sähkösopimuksista, johon en ollut törmännyt: Sähkön hinnan "kohtullistaminen" voi johtaa kuluttajan kannalta ikäviin seurauksiin
