Haastattelimme kolumnisti Jarkko "Random Walker" Ahoa. Kysyimme sijoittajan kuulumisia sekä näkemyksiä vallitsevaan markkinatilanteeseen.
Kerroit, että menossa on elämäsi kiireisin vuosi. Mitä olet touhunnut?
Kiirettä on tosiaan pidellyt. Tänä vuonna erilaiset koulutukset ja valmennukset ovat työllistäneet kirjoitushommien lisäksi aiempaa enemmän. Minulla on ollut aina hyvät verkkokoulutusvalmiudet, mikä on palkinnut nyt korona-aikana.
Kouluttamisen saralla repertuaariini kuuluu liiketalouden kentässä paljon muutakin kuin sijoittamista, mutta tänä vuonna olen panostanut erityisesti sijoituspuolen koulutuksiin. Olen myös ollut aiempaa enemmän mukana yritysten kehittämisessä niin neuvonantajan kuin konsultinkin roolissa.
Luonnollisesti myös oma sijoitustoiminta on pitänyt kiireisenä. Korona toi mukanaan kauan odottamani kurssiromahduksen ja pääsin laittamaan markkinalle pitkästä aikaa vähän enemmän rahaa.
Miltä sijoitusympäristö ja Helsingin pörssin arvostustasot mielestäsi näyttävät tällä hetkellä?
Tilanne markkinoilla on ennennäkemätön. Meillä on käsissä samaan aikaan historiallinen taantuma ja ennätyskorkeat kurssitasot. Toisaalta tilanteen voi kyllä ymmärtää, kun ottaa huomioon keskuspankkien rahanpainotalkoot ja nollakorot. Osakemarkkinoiden hintamekanismi ei nyky-ympäristössä toimi kuten pitäisi. Tästä syystä osakkeiden hintataso ei kerro sijoittajien todellisia odotuksia esimerkiksi yritysten tulosten suhteen. Talouden ongelmat ovat kyllä kaikkien tiedossa, mutta harva haluaa taistella keskuspankkeja vastaan ja vetää rahojaan ulos osakkeista, vaikka ne kalliita ovatkin. Tämän tyyppinen ajattelu tukee osakekurssien kehitystä lyhyellä aikavälillä.
On kuitenkin vaikea kuvitella, että rahaa painamalla voitaisiin pitää pörssit ikuisessa nousussa. Lopulta talouden fundamentit ratkaisevat. Siksi olen skeptinen sen suhteen, että olisimme uuden pitkäkestoisen nousumarkkinan alussa. Koronakriisi ei ole vielä lähellekään ohi, joten yritysten tuloskäänne ei välttämättä ole niin nopea kuin analyytikot tällä hetkellä odottavat. Eiköhän tässä vielä nähdä heiluntaa ja isompiakin korjausliikkeitä, vaikkei maaliskuun kurssitasojen alle enää mentäisikään. W-tyyppinen pörssikehitys on omissa papereissani edelleen hyvinkin mahdollinen skenaario keskipitkällä aikavälillä. Pörssi voi toki nousta vaikka minkälaiseen kuplaan, mutta osakkeiden pitkän aikavälin tuotto-odotus ei ole nykyhinnoilla kummoinen.
Jos olisin indeksisijoittaja, en uskaltaisi juuri nyt tehdä isoa kertasijoitusta. Kaltaiselleni osakepoimijalle pörssi tarjoaa onneksi enemmän mahdollisuuksia, mutta en minäkään ole työntämässä koko kassaani markkinalle näillä hinnoilla. Hyödynnän edelleen mahdollisia dippejä ja niiden ympärille rakennettuja osto-ohjelmia. Pelimerkkejä on jemmassa myös W-skenaarion varalle. Riskin ottamisesta ei yksinkertaisesti juuri nyt makseta riittävästi, jotta haluaisin olla osakkeissa all in.
Minkälaisia liikkuja olet tehnyt koronakriisissä ja näetkö perusteita, että helmi-huhtikuussa olisi pitänyt toimia jotenkin toisin?
Koronan myötä pääsin vihdoin vähän isommin ostoksille. Olin tietoisesti kasvattanut käteispainoa jo parin vuoden ajan, joten romahdus oli minulle nimenomaan mahdollisuus. En myynyt maalis-huhtikuun alennusmyynneissä luonnollisestikaan mitään, vaan ostin lisää eniten aliarvostettuja salkkuyhtiöitäni. Näin jälkeenpäin on toki helppo todeta, että olisi voinut ostaa enemmänkin. Eli osto-ohjelmien ostovälit olisi pitänyt rakentaa tiheämmiksi tai panoksia olisi pitänyt nostaa kurssilaskun jatkuessa. Tämä on kuitenkin turhaa jälkiviisastelua. Kukaan tuskin odotti, että kurssit kääntyisivät nousuun niin nopeasti. Emme toki vielä tiedä, mikä on kurssien ”normaali” taso, kun korona joskus hellittää, elvytys vedetään pois ja markkinamekanismin annetaan taas toimia.
Salkussani on tyypillisesti vain noin 10-15 yhtiötä, eikä rivien määrän kasvattaminen ole itseisarvo. Siksi ostin koronakuopassakin lopulta vain kolmen yhtiön eli Fortumin, Konecranesin ja Nokian Renkaiden osakkeita. Exeliä ja Nordeaa olin tankannut jo vähän aiemmin eivätkä niiden kurssit laskeneet maaliskuussa enää niin paljon kuin olisin toivonut.
Tässä kohtaa on vielä pakko nostaa esille Fortumin ja Konecranesin paniikkihinnoittelu, vaikka kirjoittelin asiasta blogin puolella jo maalis-huhtikuussa. Olen ollut mukana osakemarkkinoilla parikymmentä vuotta enkä muista montaakaan hetkeä, jolloin olisin ollut yhtä ihmeissäni. Koronapaniikin kaltaisissa epäjatkuvuuskohdissa markkinoiden hinnoittelu ei ole koskaan kovin tehokasta, mutta maaliskuussa saimme todistaa joissakin yhtiöissä aivan poikkeuksellisia ja pitkäkestoisia hinnoitteluvirheitä. Etenkin Fortum on niin iso yhtiö, että hyvin räikeiden aliarvostusten luulisi korjaantuvat todella nopeasti. Osaketta sai ostella parin viikon ajan noin 12-13 euron hintatasolla eli selvästi alle tasearvon. Nykytilanteessa on vaikea löytää osaketta, jonka tuotto (noin 10 prosenttia omalle pääomalle) olisi yhtä varma kuin Fortumin. Kun tällaiseen pääoman tuottoon pääsee kiinni tasearvolla, kaikki jää sijoittajalle (osinkojen ja arvonnousun muodossa). Osake on noussut tämän vuoden keskihankintahinnastani jo lähes 50 prosenttia, muttei ole P/B-luvulla 1,2 vieläkään kallis. Etenkin kun huomioidaan nollakorot ja kaikkien muiden bondiosakkeiden pilvissä oleva arvostus.
Pyörittelin silmiäni myös Konecranesin kohdalla. Osakkeen kurssi kävi alimmillaan lähes samoilla tasoilla noin 14 eurossa kuin eurokriisin pohjilla 2011, vaikka yhtiö on nykyisin kooltaan puolet isompi ja suhteellisesti lähes yhtä kannattava. Konecraneskaan ei ole mikään ihan pieni yhtiö, joten luulisi suursijoittajien ostavan tällaiset räikeät aliarvostukset pois saman tien. No, meille pienemmille sijoittajille tällainen sopii enemmän kuin hyvin. Voimme ostella kaikessa rauhassa ja oman mittapuumme mukaan isostikin vaikuttamatta millään tavalla kurssiin. Puhuukohan joku vielä tehokkaista markkinoista.
Wärtsilä oli potentiaalisena uutena yhtiönä ostoliipaisimella, mutta allokoin ”konepajakiintiöni” lopulta Konecranesiin, jota pidin pohjahinnoin vieläkin houkuttelevampana kohteena. Tämä näyttää onnistuneelta valinnalta, mutta puoli vuotta on tietenkin aivan liian lyhyt aikaväli minkäänlaisten johtopäätösten tekemiseen.
Osto-ohjelma oli valmiina myös Sammolle, mutta välillä vähän turhankin kurinalaiselta vaikuttava sijoitusprosessini isoine turvamarginaaleineen ei aivan taipunut osakkeiden ostolle. Tämän tyyppisiin missattuihin mahdollisuuksiin olen toki tottunut, ja ne on vain hyväksyttävä osana omaa sijoitusstrategiaa. Ilman kurinalaista prosessia ja turvamarginaalin käyttämistä myös parhaat onnistumiset olisivat jääneet torsoiksi. Menestyäkseen sijoittajan ei onneksi tarvitse lyödä jokaista palloa. Riittää kunhan osuu kunnolla niihin palloihin, joihin lyö.
Sijoitussalkkusi allokaatio ja kolme suurinta osakeomistusta tällä hetkellä? Entä mielenkiintoisin osake, jota tiirailet sillä silmällä / olet jo hankkinut, mutta joka ei ehkä mahdu TOP3?
Sijoitussalkkuni koostuu edelleen vain osakkeista ja käteisestä. Kulta on ollut harkinnassa (muutaman prosentin painolla), mutta ostot on ainakin toistaiseksi jäänyt tekemättä. Varsinaisena sijoituskohteena kulta ei minua kiehdo, mutta riskien hajauttajana ja käteisen korvikkeena sille voi vielä löytyä oma paikkansa minunkin salkusta. Käteispainoni on edelleen yli 40 prosenttia (maaliskuun alussa yli 50 prosenttia), mutta tämä ei suoraan kerro viime kuukausien ostoaktiivisuudestani. On huomioitava, että taseeni (salkkuni) kasvaa passiivisen tulovirran (osinkojen) lisäksi jatkuvasti myös tuloslaskelman kautta. Tämä tulovirta on ollut viime kuukausina erityisen vuolas enkä ole näillä arvostustasoilla saanut allokoitua osakkeisiin kuin pienen osan tästä pääomasta. Toisekseen noin neljännes käteiskassasta on varattu tulossa oleviin pörssin ulkopuolisiin hankkeisiin. Pörssiin allokoitavissa oleva kassa ei siis ole ihan niin suuri kuin esitetyt prosenttiosuudet antavat ymmärtää.
Kolme suurinta omistustani ovat suuruusjärjestyksessä Vestas Wind Systems (tanskalainen tuulimylly-yhtiö), Fortum ja Neste. Vestas ja Neste ovat vähän ”huomaamattomasti” nousseet salkkuni suurimpien sijoitusten joukkoon. En ole pitkiin aikoihin ostanut yhtiöitä lisää, mutta kummankin yhtiön kurssinousu on ollut häikäisevä. Suurimmat panostukseni kyseisiin yhtiöihin ajoittuvat viime vuosikymmenen taitteeseen. Fortumia olen ostanut tasaisemmin eli käytännössä aina kun kurssi on pudonnut alle tasearvon. Viimeiset Fortum-ostot ovat maaliskuun koronakuopasta.
Nyt kun konepajasektorikin on kokonaisuutena noussut lähes koronaa edeltäneelle kurssitasolle, mielenkiintoiset osakkeet ovat kiven alla. Kiikarissani olevista osakkeista pidän poikkeuksellisen halpana enää Wärtsilää, jonka kurssikehitys on jäänyt sektorista jälkeen. Nykyinen noin 7 euron kurssi vastaa hädin tuskin pelkän huoltoliiketoiminnan arvoa. En näe mitään syytä sille, miksei yhtiö voisi taas taantuman jälkeen yltää historialliseen noin 18 prosentin oman pääoman tuottoon. Kun P/B-luku on alle 2, muodostuu sijoittajan reaalituotto-odotukseksi yli 9 prosenttia vuodessa. Harva laatuyhtiö tarjoaa tässä markkinatilanteesta yhtä korkean tuotto-odotuksen.
Mutta kuten todettu, en ole yhtiöön sijoittanut. Jos hyvän yhtiön osake on halpa, makrokuvan ja toimintaympäristön lyhyen aikavälin riskien ei pitäisi antaa vaikuttaa kaltaiseeni pitkäjänteiseen bottom up -sijoittajaan. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, etteivät ne Wärtsilän kohdalla vaikuta.
Kysyimme vuoden 2016 haastattelussa sinulta, mitä mieltä fundamenttisijoittajana olet treidaamisesta ja olit varsin kriittinen vastauksessasi.
”Sitä vastoin, en ole vielä koskaan kuullut ”markkina-ajoittajasta”, joka olisi luonut omaisuuden makrotalouden suuntaa arvailemalla tai ”osakekaupankävijästä”, joka olisi seuraavan päivän nousijat oikein ennustamalla päässyt samaan. Miljardeja pitkäjänteisellä fundamenttisijoittamisella luoneita sijoittajia sitä vastoin on vaikka kuinka paljon. Eli treidaaminen, olipa se markkina-ajoittamista tai vielä lyhyempää kaupankäyntiä, ei lyö leiville.”
Treidaaminen on kuluneen neljän vuoden aikana noussut Suomessa enemmän esiin. Onko tänä aikana ajatuksesi treidaamisesta muuttunut? Entä noudatatko itse vielä samaa sijoitusstrategiaa kuin vuonna 2016?
Treidaaminen on tosiaan kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Tämä ei ole yllättävää, sillä markkina on ollut nousujohteinen. Moni treidaaja, aivan kuten sijoittajakin, on varmasti yltänyt ihan hyviin tuottoihin. Olen edelleen sitä mieltä, että pitkässä juoksussa valtaosa treidaajista häviää pörssiin laittamansa rahat. Tai oikeastaan tämä ei edes ole mielipide, vaan fakta. Treidaajat eivät pääse hyötymään osingoista, jotka ovat sijoittajille kollektiivina ainoa tuoton lähde. Kun antaa osinkojen verran tasoitusta, pitää olla todella hyvä treidaaja, että yltää kaupankäyntikustannusten jälkeen edes indeksituottoon.
Kun nyt neljä vuotta vanhempana ja toivottavasti myös viisaampana luen sanomisiani, voinen vähän pyöristää sanan säiläni kulmia. Toki on olemassa treidaajia (jopa täällä Suomessa), jotka osaavat asiansa ja tekevät todella hyvää tuottoa vuodesta toiseen. Tämän sanottuani korostan kuitenkin sitä, että niin treidaamisessa kuin sijoittamisessakin taito erottuu tuurista vasta hyvin pitkällä aikavälillä. Treidaamisessa toistoja tulee paljon enemmän kuin sijoittamisessa, joten siinä taidokkaat voi erottaa onnekkaista vähän nopeammin.
Mitä omaan strategiaani tulee, se on pysynyt perusperiaatteiltaan muuttumattomana. Olen edelleen pitkäjänteinen sijoittaja, jolle osake on osuus yrityksestä. Pyrin ostamaan laadukkaita yhtiöitä, kun niitä on tarjolla houkuttelevaan hintaan ja pitämään osakkeet pitkään. Minua voi edelleen luonnehtia laatuun päin kallellaan olevaksi arvosijoittajaksi tai aliarvostettuja osakkeita etsiväksi laatusijoittajaksi.
Vaikka perusperiaatteet ovat samat, osakeavaruuteni on vuosien saatossa hieman laajentunut. Alun perin seuloin kiinnostavia osakkeita oikeastaan vain suurien ja keskisuurien suomalaisyhtiöiden joukosta. Parin viime vuoden aikana olen suunnannut katseeni entistä enemmän myös pienyhtiöiden suuntaan. Salkkuun asti ei monikaan pienyhtiö ole vielä päässyt, mutta seurantalistani on laajentunut. Nykyisin käytän enemmän aikaa myös ulkomaisten yhtiöiden seuraamiseen.
Olen myös huomannut, että riskinottohaluni on varallisuuden kasvun myötä muuttunut. En ole koskaan ollut erityisen kova riskin ottaja (muihin osakesijoittajiin verrattuna), mutta nykyään olen vieläkin varovaisempi. Tutkin mahdolliset sijoituskohteet entistäkin huolellisemmin ja sijoitan vain todella houkuttelevan tuotto-riskisuhteen tarjoaviin kohteisiin. Tietyllä tavalla tämä on ymmärrettävää, sillä absoluuttisissa euroissa mitattuna panokset ovat nyt huomattavasti suuremmat kuin vielä muutama vuosi sitten, puhumattakaan summista, joilla aloittelin sijoittamista vuosituhannen alussa. Jos teen huonon sijoituspäätöksen, euromääräiset tappiot ovat aiempaa suuremmat.
Entistäkin huolellisempi analysointi on toki positiivinen asia, mutta liiallisella varovaisuudella on myös kääntöpuolensa. Sijoitettavien summien suuruudella ei saisi olla vaikutusta sijoituspäätöksiin. Jos pelkkä sijoituksen kokoluokka vaikuttaa päätösteni laatuun, toimin epärationaalisesti. Kaikkea pitäisi ajatella suhteellisesti eli prosentit ratkaisevat. Vaikka häviäisin euromääräisesti ison summan surkean sijoituksen myötä, tappion suuruus suhteessa salkun kokonaisarvoon olisi hajautuksen myötä edelleen ihan yhtä pieni kuin ennenkin. Jos esimerkiksi löydän uuden potentiaalisen osakkeen A, jonka vuotuinen tuotto-odotus on esimerkiksi 12 prosenttia (eli todella korkea) ja riskiprofiili neutraali, osaketta pitäisi ostaa välittömästi vähintään prosentin tai parin siivu (suhteessa salkun arvoon). Näin pitäisi toimia riippumatta siitä, onko kyse muutamista tonneista, kymppitonneista vai sadoista tonneista. Ei ole mitään mieltä tehdä alle prosentin suuruisia hankintoja vain sillä perusteella, ettei riskeeraa uuteen kohteeseen niin suurta euromääräistä summaa. Suurempiin sijoitussummiin toki tottuu (en enää ajattele salkkuani varsinaisesti rahana, vaan pikemminkin raaka-aineena, jota sijoitusliiketoiminnassani hyödynnän), mutta tietynlaista kylmäpäisyyttä pitää edelleen harjoitella.
Vaikken edelleenkään harrasta varsinaista markkina-ajoittamista (eli makrotalouslähtöistä allokaation säätämistä suhdanneodotusten mukaan), lisääntynyt varovaisuus näkyy epäsuorasti myös salkkuni osakepainon kehityksessä. Nuorempana olin hyvin harmissani, jos en löytänyt kalliiden arvostustasojen takia ostettavaa ja salkun osakepaino pysyi pitkään paljon alle sadan prosentin. Tuijotin vain tuotto-odotusta ja pelkäsin, että korkea käteispaino laskee sitä. Nykyään olen hyväksynyt sen tosiasian, ettei markkinaa voi pakottaa mihinkään. Ellei markkina tarjoa tuottovaatimukseni mukaista pitkän aikavälin tuotto-odotusta, pidän käteispainoni mielelläni korkeana (eli siirrän kaiken tulovirtani salkun käteiseksi, en osakkeisiin). Jos riskin ottamisesta ei makseta riittävästi, miksi ihmeessä lähtisin sitä ottamaan. Olenkin vasta viime vuosina sisäistänyt kunnolla, ettei sijoittamisessa ole kyse vain salkun tuotosta, vaan tuotto-riski-suhteesta. Nykyisessä heikon tuotto-odotuksen ympäristössä käteisen vaihtoehtoiskustannus on todella matala, mutta riskejä pienentävä vaikutus hyvin merkittävä. Tässä tilanteessa on huomattavasti fiksumpaa keskittyä riskien minimointiin kuin tuottojen maksimointiin. Tuottojen maksimointi -strategia (osakepainon nostaminen sataan prosenttiin) johtaa parhaassakin skenaariossa melko matalaan tuotto-odotukseen, mutta riski nousee selvästi. Riskien minimointi -strategialla (osakepainon pitäminen sijoitussuunnitelman vaihteluvälin alalaidassa) voin nukkua yöni rauhassa, mutta joudun antamaan vain vähän periksi salkun tuotto-odotuksessa. Ja oletettavasti tämäkin enemmän kuin kompensoituu kurssien laskiessa, kun käteisen saa markkinalle huomattavasti nykyistä paremmalla tuotto-odotuksella (olettaen, ettei kurssidippiin kulu aikaa vuosikausia).
Millaista tulosta on syntynyt kuluneen neljän vuoden aikana?
Salkkuni on kasvanut viime vuosien aikana varsin mukavasti. Jos katson kulunutta neljää vuotta, salkun arvo on aika tarkalleen kaksinkertaistunut. Hyvä kehitys on monen asian summa. Osakemarkkina on itsessään ollut vahva ja olen onnistunut myös osakevalinnoissa sekä ennen kaikkea ostojen ajoituksessa (kiitos kurinalaisen prosessin ja ison turvamarginaalin). Monet viime vuosien osakepoiminnat, kuten esimerkiksi Fortum, Exel Composites, Nokian Renkaat ja Nordea, ovat nousseet keskihankintahinnoista selvästi, mutta yhtiöiden liiketoiminta on mielestäni edelleen kaukana potentiaalistaan. Vielä parempaa on siis näkemykseni mukaan luvassa.
On toki huomioitava, että salkkuuni on virrannut osinkojen lisäksi myös uutta pääomaa muista tuloista, joten kasvu ei selity pelkästään tuotolla. Siksi on mielenkiintoisempaa tarkastella puhdasta tuottoa (mikä kertoo sijoitustaidoista, eikä kyvystä ansaita pörssin ulkopuolella) ja verrata sitä indeksiin. Ellen kykenisi pitkässä juoksussa indeksiä parempaan tuottoon, indeksisijoittamiseen keskittyminen olisi fiksuinta (siitäkin huolimatta, että osakepoiminta on mitä mielenkiintoisin harrastus). Seuraan osakesalkun tuottoa sekä DWR- että TWR-menetelmällä. Viimeisen neljän vuoden ajalta keskimääräinen vuosituotto on ollut molempien mittarien mukaan noin 15 prosenttia. Helsingin pörssin (OMXH) osingot huomioiva yleisindeksi on tuottanut samaan aikaan vajaa 9 prosenttia vuodessa. Neljä vuotta on kuitenkin liian lyhyt tarkastelujakso, jotta taidon voisi erottaa tuurista. Neljän viime vuoden tuotto on kuitenkin hyvin linjassa pidemmän aikavälin tuoton kanssa. Olen soveltanut nykyistä sijoitusstrategiaani vuodesta 2010 alkaen ja yltänyt keskimäärin noin 16 prosentin vuosituottoon. OMXH:n tuotto on ollut samaan aikaan vähän yli 9 prosenttia (ennen vuotta 2010 sijoitusteni pääpaino oli vielä indeksirahastoissa, joten tuotto oli pitkälti indeksin mukainen). OMXH ei toki ole paras mahdollinen vertailuindeksi, sillä osakesijoituksistani vajaa kolmannes (markkina-arvoilla mitattuna) on ulkomailla ja kolmesta ylivoimaisesti parhaiten tuottaneesta osakkeesta kaksi on nimenomaan ulkomaisia osakkeita.
Korkeahko käteispaino on parin viime vuoden aikana toki hieman hidastanut salkun kokonaiskehitystä. Jos olisin tyhjentänyt koko käteiskassan osakkeisiin maalis-huhtikuussa, salkun arvo luonnollisesti olisi nykyistä korkeampi. Tämä on kuitenkin turhaa jossittelua. Ja voihan olla, että käteiselle tulee markkinan heilahdellessa taas pian käyttöä ja varovainen lähestymistapa osoittautuu oikeaksi.
Kokemuksiisi perustuen, mitkä ovat sijoittajana saamasi isoimmat opit, jotka voisit jakaa kaikille.
Oppien käyttökelpoisuus riippuu paljon siitä, onko kyse aloittelijasta, joka ei juurikaan halua nähdä vaivaa sijoittamisen eteen, vai kokeneemmasta konkarista, joka tavoittelee indeksiä parempaa tuottoa. Ihan jokaiselle on tärkeää aloittaa sijoittaminen mahdollisimman nuorena, keskittyä hyvätuottoisiin instrumentteihin (kuten suoriin osakkeisiin tai osakeindeksirahastoihin), minimoida kulut, toimia pitkäjänteisesti oman suunnitelman mukaan (esim. säännöllinen sijoittaminen indeksiin joka ikinen kuukausi) ja välttää turhaa hötkyilyä. Nämä opit kun pitää mielessä, lähes kuka tahansa voi menestyä sijoittajana varsin hyvin. Tämän tyyppisen vastauksen saa kaikilta asiantuntevilta sijoitusneuvojilta ja myös minulta, jos jaan oppejani aloittelijoille. Sijoitustiedon lukijoissa kyseiset opit tuskin saavat aikaan sen suurempaa värinää, joten yritän pohtia asiaa myös intohimoisen osakepoimijan näkökulmasta.
Yritän lähestyä kysymystä miettimällä, mitkä yksittäiset tekijät ovat käytännössä vaikuttaneet eniten hyvään sijoitusmenestykseeni. Samat asiat eivät tietenkään toimi kaikilla sijoittajilla, joten mitään yleispäteviä oppeja nämä eivät missään nimessä ole. Myös oma sijoitusstrategia vaikuttaa siihen, miten eri tilanteissa kannattaa toimia. Joka tapauksessa kannustan jokaista sijoittajaa pohtimaan samalla tavalla, mitkä tekijät ovat omassa sijoittamisessa toimineet, ja mihin sitä kautta kannattaa panostaa myös tulevaisuudessa.
Kokeneille osakepoimijoille nämäkin opit ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia eikä niissä ole sinällään mitään uutta. Mutta niinhän se on, että yleensä yksinkertaisimmat opit ovat toimivimpia. Kunhan vain oikeasti noudattaa niitä.
Oppi 1: Älä hajauta vain hajauttamisen ilosta, vaan keskity kouralliseen parhaita yhtiöitä ja pidä niitä pitkään ilman jatkuvaa säätämistä
Ensimmäinen oppi pitää sisällään monta tärkeää pointtia. Sijoitusurani alussa intoa oli enemmän kuin osaamista. Kuvittelin, että tuottoni paranevat, kun säntäilen sinne tänne. Aina oli joku uusi kiinnostava osake kiikarissa enkä ehtinyt kunnolla perehtyä yhteenkään yhtiöön. Silti mieli teki koko ajan ostaa. Pahimmassa tapauksessa tällainen toiminta johtaa siihen, että salkussa on kymmenittäin yhtiöitä ja valtaosa niistä on oikeasti aika heikkoja. Salkku muistuttaa käytännössä indeksiä, eikä ylituoton tekeminen ole edes teoriassa mahdollista.
Opin vasta vähitellen, että kannattaa keskittyä vain kouralliseen yhtiöitä ja tutkia ne perinpohjaisesti ennen sijoituspäätöksen tekoa. Käytännössä tarkoitan salkkua, jossa on noin 10-15 yhtiötä eri toimialoilta, jolloin yrityskohtainen riski on pienentynyt jo erittäin matalaksi. Sijoittaminen on ennen kaikkea ajatustyötä. Kun ajattelee etukäteen, välttyy ikäviltä yllätyksiltä.
Kun yhtiö on itsessään riittävän hyvä, sitä voi turvallisin mielin pitää salkussa pitkään. On yleensä virhe myydä hyvä yhtiö pois vain siksi, että sen kurssi on noussut. Parhaat tuottoni olen tehnyt osakkeilla, joiden myyminen on ollut kohoavan kurssin takia jatkuvasti mielessä. Oston yhteydessä onkin hyvä kirjata ylös myös syyt mahdolliselle myynnille (esim. myy vain silloin kun yhtiön liiketoiminnan laatu heikkenee pysyvästi). Ellei myyntikriteeri täyty, jatka istumista käsiesi päällä äläkä tee mitään.
Oppi 2: Käytä osto-ohjelmia ja osta vain riittävän suurella turvamarginaalilla
Uskoisin, että valtaosa pitkäjänteisistä osakepoimijoista on samaa mieltä ensimmäisen opin kanssa. Toinen oppi todennäköisesti jakaa mielipiteitä. Esimerkiksi kasvusijoittajat harvemmin saavat suurta turvamarginaalia. Ostojen ajallinen hajauttaminen osto-ohjelmilla ei puolestaan toimi puhtaiden ajoittajien työkalupakissa. Laskevaan kurssiin tapahtuvat osto-ohjelmat ovat varsin riskipitoinen taktiikka myös klassisessa arvostrategiassa, jossa ostot voivat kohdistua erittäin halpoihin ja jopa konkurssikypsiin yhtiöihin. Mutta jos yhtiö on riittävän laadukas, kurssi kyllä lopulta kääntyy ja osto-ohjelmaa noudattanut sijoittaja on nopeasti voitolla. Korostan, että tämä oppi toimiikin vain tietyntyyppisissä sijoitusstrategioissa (esim. laatu) ja tiettyjen yhtiöiden kohdalla (esim. konepajat, joiden kurssiromahdukset johtuvat usein heikosta suhdanteesta, eikä heikko suhdanne tietenkään kestä ikuisesti).
Ylituoton saavuttaminen pitkällä aikavälillä on käytännössä mahdotonta, ellei sijoittajalla ole mitään käsitystä yhtiön arvosta. Kannattaa siis opetella arvonmäärityksen perusteet ja vähintään muutama yksinkertainen menetelmä osakkeiden arvojen haarukointiin. Koska arvonmääritys perustuu aina tulevaisuuden odotuksiin ja on siten subjektiivista, hyvien tuottojen saavuttaminen edellyttää käytännössä aina jonkinlaisen turvamarginaalin (osakkeen arvon ja hinnan välinen ero) käyttöä. Pyrin ostamaan vain silloin, kun saan yhtiötä selvästi sen todellista arvoa halvemmalla hinnalla. Tämä hyvin kurinalainen lähestymistapa on pelastanut minut huonoilta sijoituksilta, katastrofisijoituksista puhumattakaan, ja on siten yksi iso syy indeksiä paremman tuoton taustalla.
Oppi 3: Pidä jonkinlaista käteiskassaa, kun osakkeiden pitkän aikavälin tuotto-odotus on matala ja uskalla ostaa aggressiivisesti, kun paikka aukeaa
En usko varsinaiseen markkinoiden ajoittamiseen (eli osake- ja käteispainon jatkuvaan säätämiseen suhdanneodotusten mukaan), mutta olen oppinut vuosien saatossa käteiskassan merkityksen. Korkea kurssitaso ei ole minulle koskaan syy tyhjentää koko osakesalkkua, mutta ellei hintojen puolesta houkuttelevia osakkeita löydy, jätän uudet sijoitukset mielelläni tekemättä. Ennemmin tai myöhemmin käteiselle on aina tullut käyttöä. Joko suhdanne on heikentynyt ja kaikki osakkeet ovat korjanneet alas tai yksittäisiä yhtiöitä on tullut alennusmyyntiin, milloin mistäkin syystä. Mikään ei ole mukavampaa kuin suurella käteiskassalla operoiminen silloin, kun osakkeita saa oikeasti halvalla.
Toisaalta myös liian suuri käteiskassa on ongelmallinen, etenkin nykyisessä nollakorkoympäristössä. Käteisen hamstraaminen ei siis saa olla itseisarvo. Kymmenien prosenttien pörssiromahduksia ei kannata jäädä odottelemaan, vaan käteistä on uskallettava työntää markkinalle aina, kun riittävän hyvä paikka aukeaa. Hyvät ostoikkunat eivät välttämättä kestä kovin pitkään. Erityisesti tässä asiassa minulla on vielä paljon opeteltavaa. Pitäisi osata tunnistaa paremmin ne sijoituscaset, joissa pitkät osto-ohjelmat eivät toimi. Rauhallinen sijoitustyylini ei tässä suhteessa ole paras mahdollinen.
Mitä kuuluu sijoituskirjarintamalle?
Omalta osaltani kirjarintamalla on ollut viime aikoina rauhallisempaa. Eli sen voin sanoa, että ainakaan tällä hetkellä uutta kirjaa ei ole työn alla. Laatu-, Arvo- ja Pikkuguru ovat löytäneet tiensä suomalaisten kirjahyllyihin paremmin kuin koskaan uskalsin toivoa, joten vietetään nyt ainakin hetki ihan ansaittua taukoa kirjailijan hommista.
Kirjailijakollegoillani, eli herroilla Oksaharju ja Hämäläinen, on ollut tällä saralla hieman kiireisempää, sillä he julkaisivat juuri uudistetun painoksen kirjasarjan ensimmäisestä osasta (Sijoita kuin guru).
Olet yksi viidestä ehdokkaasta Vuoden Sijoittaja 2020 -kilpailussa. Mikä tekee sinusta Vuoden Sijoittajan 2020?
Olen tosiaan tänä vuonna mukana Nordnetin järjestämässä Vuoden sijoittaja -kilpailussa, jonka muuan Aki Pyysing voitti pari vuotta takaperin. Kilpailun tavoite on nostaa esiin yksityissijoittajia ja yhteisöjä, jotka ovat edistäneet suomalaista sijoituskeskustelua, omistajuutta ja kansankapitalismia.
En takuulla ole vuoden 2020 paras sijoittaja, mutta uskallan väittää, että Suomesta tuskin löytyy kovinkaan montaa yhtä intohimoisesti sijoittamiseen suhtautuvaa yksityissijoittajaa. Kun on itse hyvin innostunut jostakin asiasta, on luonnollista kannustaa myös muita saman asian pariin. Toivon, että olen blogin, kolumnien, kirjojen ja valmennusten avulla inspiroinut mahdollisimman montaa sijoittajanalkua tämän uskomattoman hienon ja tuottoisan harrastuksen pariin. Toivottavasti olen myös hyvä esimerkki siitä, että kenellä tahansa on mahdollisuus ottaa omat raha-asiansa haltuun ja vaurastua, kunhan työskentelee suunnitelmallisesti ja kärsivällisesti omia tavoitteitaan kohti.
Kumpi supersankari voittaa, Robinhood vai Random Walker?
Aikoinaan Robin Hood otti rikkailta ja antoi köyhille. Random Walkerin tavoitteena on välittää kansankapitalismin ilosanomaa ja saada jokainen vaurastumaan ilman, että keneltäkään tarvitsee ottaa mitään pois. Tämä on mielestäni oikeudenmukaisempi ja kestävämpi tapa ja siksi RW voittaa.
Nykypäivän Robinhoodit eli osakemarkkinoille vasta tulleet nuoret treidaajanalut ovat Random Walkerin makuun vähän turhan nopealiikkeisiä ja riskihakuisia. RW luottaa enemmän pitkäjänteiseen omistamiseen ja vakaisiin arvo- ja laatuosakkeisiin. Tämä on ainakin historiallisesti osoittautunut lyhytjänteistä treidaamista tuottovammaksi sijoitusstrategiaksi. Sijoittaminen ei ole sprintti, vaan maraton, ja siksi RW voittaa.
___
Kenestä Vuoden Sijoittaja 2020? Entä Vuoden Sijoitusteko?
Nordnet järjestää Vuoden Sijoittaja -kilpailun jo kolmatta kertaa. Muistathan käydä äänestämässä 8.11. mennessä.
