Kun sijoitusneuvojat sijoittavat omia varojaan, he sortuvat samoihin virheisiin kuin amatöörisijoittajat. He ostavat osuuksia rahastoista, jotka ovat lähimenneisyydessä tuottaneet hyvin eli jahtaavat menneitä tuottoja. Amatöörimäistä on myös ylenpalttinen arvopaperikaupankäynti, kalliiden ja aktiivisesti hoidettujen rahastojen suosiminen sekä hajautuksen jättäminen puolitiehen.
Mikä pahinta, he neuvovat asiakkaitaan tekemään samoin.
Tiedot ilmenevät tutkimuksesta (Linnainmaa et al: The Misguided Beliefs of Financial Advisors, 2017), jossa analysoitiin 4 000 kanadalaisen sijoitusneuvojan arvopaperisalkut ja heidän kaupankäyntihistoriansa. Neuvojien asiakkaiden salkut ja arvopaperikaupat tutkittiin samalla tavalla. Heitä oli kaikkiaan puoli miljoonaa. Tietoa kerättiin vuosilta 1999 – 2013.
Arvaat varmaan lopputuloksen? Asiakassalkkujen tuotto jäi selvästi vertailuindeksejä heikommaksi. Neuvojien omat salkut tuottivat niitäkin huonommin, vaikka heidän kulunsa olivat sijoitustuotteiden myyntipalkkioiden verran pienemmät kuin asiakkailla.
Tutkijat arvelivat, etteivät neuvojien omat salkut kenties olleet ”aitoja”. Niiden tarkoituksenahan saattoi olla asiakkaiden vakuuttaminen neuvojan suositusten laadusta. Niinpä tutkijat kävivät lävitse neuvojan työn lopettaneiden salkut ja havaitsivat, etteivät niiden sisällöt olleet merkitsevästi muuttuneet työsuhteen päättymisen jälkeen. Toisin sanoen sijoitusneuvojat olivat antaneet huonoja neuvoja vilpittömällä mielellä.
Pelikirjat esiin varainhoitajat!
Tutkimuksen luettuani ajattelin, että yksityissijoittajia palvelevat pankit ja sijoituspalveluyritykset saisivat kertoa sijoitususkomuksistaan nykyistä enemmän. Ne olisivat kiinnostavaa luettavaa etenkin täyden valtakirjan varainhoitoasiakkaille. Mallia ne voisivat ottaa eläkevakuuttajista. Esimerkiksi julkisenalan eläkeasioista vastaava Keva tekee selkoa omista sijoitususkomuksistaan – joita se tosin nimittää sijoitusperiaatteiksi – kotisivuillaan selkeästi ja perusteellisesti.
Sijoitususkomukset muistuttavat pelikirjoja. Ne kertovat, miten varainhoitaja ajattelee pääomamarkkinoiden toimivan ja millä keinoin aikoo niillä tienata. Onko se enemmän kärsivällinen sijoittaja kuin vahvojen lyhyen ajan näkemyksien ottaja. Sijoittajaa kiinnostaisivat myös riskit. Millaiset riskit varainhoitajalle maistuvat, millaiset eivät. Uskooko se osakkeiden poimintaan vai indeksisijoittamiseen? Vaihtoehtoisia toimintatapoja on paljon, eikä yksimielisyyttä ole siitä, mitkä niistä ovat hyviä tai huonoja. Kuvaavaa on, että markkinoiden tehokkuuskin on edelleen yksi keskeisimmistä kiistanaiheista.
Pelkkä pelikirja ei tietenkään kesää tee. Olennaista on, että varainhoitajan sijoitususkomukset vastaavat omia. Vähintään yhtä tärkeää on, että varainhoitajalla on näyttöä uskomusten johdonmukaisesta noudattamisesta.
