Viime vuosina kovia kokenut pokeri sai taas iskua viime lauantaina päättyneen Midnight Sunin yhteydessä. Tuloksia tonnin SM-Omahasta ei ole vieläkään julkaistu, vaikka turnauksen päättymisestä on jo yli viikko.
Olin kasinolla pelaamassa käteistä, kun finaalipöytäseuranta tuli screeniltä. Minulle ja muille turnausta seuranneille asiasta jotain ymmärtäville oli itsestään selvää, että veljekset Noki ja Hai pelasivat toisiaan vastaan hyvin pehmeästi.
Turnauspokerissa pelaamalla pehmeästi toisiaan vastaan kaksi pelaajaa saa merkittävää etua. Häviäjiä ovat muut pelaajat. Siksi tämä on kiellettyä. Kaikkia vastaan pitäisi pelata yhtä kovaa tai pehmeästi olivat nämä sitten lähisukulaisia tai ei.
Nihkeäksi asian tekee se, että en usko, että veljekset ymmärsivät, miten paha rike kyseessä on. Aasialaisessa kulttuurissa perhe menee kaiken edelle, ja veljeä vain ei yksinkertaisesti yritetä tiputtaa turnauksesta. En oleta, että he olivat sopineet keskenään merkkejä tai edes toimintatapaa, vaan pelasivat, kuten heidän mielestään kuuluikin.
Muuten ei ole selitettävissä kameroiden edessä tehdyt täysin naurettavat kipit. Kyllä rikollinen mieli keksisi jotain luovempaa, jos lähtisi tieten tahtoen hakemaan etua rikkomalla sääntöjä.
Rangaistuksetta ei voi kuitenkaan päästää, koska muuten edessämme on Suomessa turnauspokerin Villi Itä. Jos tästä ei tule tuomiota, ei mistään voida koskaan tuomita ketään. Tähän tultaisiin jatkossa varmasti vetoamaan kaikissa vastaavissa tapauksissa. Hyvin ikävää mukaville veljeksille, joiden kanssa olen aina tullut hyvin toimeen.
Tällaista pelaamista on turnauksissa esiintynyt iät ja ajat. Hupaisaa on, että sain tätä edeltäneessä sököturnauksessa itkupotkuraivarin, kun kuulin sääntöjen nykyään sallivan maksamisen turnaussökössä, vaikka ei olisi edes teoreettista voittokättä. Taisin huutaa niin että Fennia-sali raikui, että ”Täällä on iät ja ajat pelattu kimppaa ja kukaan ei koskaan puutu mihinkään”. Pyydän anteeksi huonoa käytöstäni, mutta en asiasisältöä.
Tämä antaa täysin tarpeettomasti kimppapelaajille yhden lisämahdollisuuden chippien siirtelyyn isommalta stäkiltä pienemmälle ja opettaa pelaajia väärään pelifilosofiaan. Sinänsä pikkuasia, koska tilanne tulee vastaan äärimmäisen harvoin, mutta sotii turnauspokerin henkeä vastaan.
Suomessa ja muualla on hyvin tavallista, että pelaajat vaihtavat ja ostavat osuuksia toisistaan. Jos pelaajalla on osuus toisesta pelaajasta, on hänellä selkeä intressi tämän pärjäämiseen pitkälle. Kysyy korkeaa moraalista selkärankaa pelata normaalisti omaa hevostaan vastaan.
Tiedän pelaajia, jotka pelaavat omiaan vastaan yhtä kovaa tai jopa kovemmin kuin sivullisia vastaan. Sitten tiedän pelaajia, jotka säännönmukaisesti pelaavat pehmeämmin omiensa kanssa. Valtaosa pyörii harmaalla alueella, eli saattaa marginaalitapauksessa olla taipuvaisia olemaan kalistelematta sapeleita, mutta ainakin yrittävät pelata ”oikein”.
Vuosia sitten olin turnauksessa, jossa minulla oli bubblessa toiseksi pienin stäkki. Ihmettelin kovasti, kun pienin stäkki, tiukka turnauspelaaja sai kaksi walkkia isoon blindiin (eli kaikki kippasivat), vaikka buttonissa hänellä oli hyperaggro iso stäkki ja pienessä blindissa toinen nitti myös pienehköllä nipulla.
Kun minä sitten avasin monta kierrosta vain kippailtuani UTG:sta, tuli aggro heti silmille. Loppujen lopuksi bubblasin. Myöhemmin illalla ihmettelin lauluun siirtyneen ko. aggron innostusta seurata turnauksen loppuvaiheita. Sivukorvalla kuulin, että hänellä oli puolet före detta pienimmästä stäkistä.
En mellakoinut, koska mitään näyttöä minulla ei ollut eikä voinutkaan olla, mutta asia vaikutti päivänselvältä. Sinänsä tiesin, että tällaiselle ei voi mitään, kun 90 % jakajista asia ei kiinnosta ja se 10 % ei tavallisesti huomaa mitään. Suomessa jos rupeat syyttelemään kavereita, joiden kanssa jatkuvasti pelaat ilman kunnon näyttöä, kyseessä on ammatillinen itsemurha.
En tässäkään tapauksessa usko, että mitään oli sovittu, peli vain meni luonnollista kulkuaan. Mutta jos minä olisin tiennyt osuuksista, en olisi ikinä avannut ajatuksella kipata reissuun. Olisin joko työntänyt koko nipun kerralla tai kipannut.
Niinpä uudistankin ehdotukseni: Kaikki osuudet samassa turnauksessa pelaavista muista pelaajista on tehtävä julkisiksi. Tämä herättäisi muut pelaajat tarkkaavammaksi ja lisäisi tietoisuutta pehmeän pelaamisen rikollisuudesta pokerissa.
Ymmärrän, että oikeat rikolliset eivät julkaise järjestelyjään. Mutta näin viattomat eivät tule vahingossa sortuneeksi rikollisuuteen yhtä helposti. Ja sivulliset tietäisivät pelaajien intresseistä.
Lisäksi lähisukulaiset ja pariskunnat on arvottava turnausjohdon toimesta mahdollisuuksien mukaan eri pöytiin. Kukaan järkevä ihminen ei halua pelata samassa pöydässä siippansa kanssa. Tästäkin minulla on paljon muutakin kuin kutitustuntumaa.
Tämä ei poista kimppapelaamisen syöpää turnauspokerista, mutta toimii sytostaattihoitona. Voi joissain tapauksissa auttaa tautiinkin lopullisesti. Turnauspokeri on niin hieno laji, että sen integriteettiä tulee suojella kaikin mahdollisin keinoin.
Lisäksi jokainen turnauspokeripelaaja voi miettiä, haluaako laittaa päänsä tyynyyn rehellisellä vai kimppapelillä voittaneena. Minä en ainakaan halua muutenkin huonoja uniani entisestään sotkea huonolla omallatunnolla.
P.S. En missään tapauksessa vastaa mihinkään kyselyihin mistään yksittäisistä pelaajista. Tämänkin verran kirjoitin hyvin pitkään asiaa harkittuani. Pelkään, että säännöt eivät muutu, pelit kärsivät ja saan henkilökohtaista paskaa niskaan. Näistä viimeiseen olen toisaalta jo hyvin tottunut.
