Maltalla oli vuoden 1675 ruton jäljiltä alle 50.000 asukasta. Nykyväestö on pääosin heidän jälkeläisiään. Lisäksi Maltalla on tapana pysytellä naimakaupoissa oman kylän suojeluspyhimyksen piirissä, vaikka luulisi 316 neliökilometrin saaren olevan riittävä rajoite.
Maltalta käsin toimii useita ruotsalaisia ja suomalaisia kansainvälisiä peliyhtiöitä. Näissä on töissä paljon pohjoismaista väkeä. Maltalla ihan kaikki ei toimi kuten Suomessa. Puheen tasolla kaikki luvataan hoitaa, toteutus on sitten Pyhän Marian varassa. Kaikkiin vastoinkäymisiin on kuitenkin erinomainen selitys.
Koska olen tällä moneen kertaan valloitetulla kivellä vierailemassa, keräsin nykyisten ja entisten immigranttien kokemuksia maltalaisten kanssa asioimisesta.
Maltalla ei ole julkisivulautakuntaa turhaan häiritsemässä rakentamista. Kerrostaloissa ovat usein kaikki kerrokset uniikkeja, eikä naapuritalo ole välttämättä yhtä läheistä sukua kuin maltalaiset keskenään.
Rakennusvalvonta sisätiloissa hoidetaan yhtä tarkasti kuin julkisivutkin. Yksi suomalainen muutti juuri remontoituun asuntoon. Ongelmaksi muodostui seiniin melko pian kertynyt home. Ei ollut kuitenkaan mitään hätää, koska vuokraisäntä vakuutti, että kyseessä ei ollut ”bad mold” vaan ”good mold”. Ennakkoluuloinen ugri kuitenkin muutti muualle.
Toisessa tapauksessa keltaiset ja valkoiset seinät alkoivat muuttua mustiksi heti muuton jälkeen. Vuokraisäntä otti tilanteen haltuun rivakasti – ja pesetti seinät.
Täysin poikkeuksellisesti kerran paikallinen vuokraemäntä myönsi, että vuokra-asunto on korjauskelvoton. Hän kertoi vuokralaiselle, että tämä on ”free to go”. Melko pian tuli ilmi, että tämä ei suinkaan tarkoita takuu- ja ennakkovuokran tai edes jommankumman palauttamista.
Ilmastointilaite on asunnossa Maltan ilmastossa hyvin tarpeellinen. Sellaisen rikkoutuessa oli tarpeen tilata korjaaja paikalle. Puhelimella löytyi korjaaja, joka oli erikoistunut Mitsubishi-ilmastointilaitteiden korjaamiseen. Paikalle saavuttuaan hän kuitenkin totesi, että ”wrong Mitsubishi”.
Tuli ilmi, että saarella on kahta mallia Mitsubishi-ilmastointilaitteita, ja näille yhteensä kaksi korjaajaa, joista toinen on erikoistunut toiseen tyyppiin ja toinen toiseen. Tällä järjestelyllä pysyvät katteet kunnossa.
Katteet turisteille pyrkivät paikalliset pitämään muutenkin kohdallaan. Vaihtoautokaupassa auton hinnoissa on yleensä tinkimisen varaa. Immigrantin kysyessä käytetyn auton oikeaa hintaa, todettiin, että se on kyltin hinta plus arvonlisävero.
Olen ollut kartanlukijana saarella autoillessa. Missään muualla en ole kokenut sitä niin haasteelliseksi. Tienviitoissa on selkeästi säästetty, koska paikalliset osaavat pikkusaarella muutenkin joka paikkaan. Jos niitä on, on sixty/fifty osoittavatko ne oikeaan suuntaan. Kartat on piirretty melko pian sen jälkeen, kun Luftwaffe lopetti pommitukset.
Taksit osaavat kyllä perille, ja niitä olen jonkun verran käyttänytkin. Paikallisesta diskohelvetistä Pacevillestä pääsee maltalainen kymmenellä ja turisti kahdellakymmenellä eurolla pois. Periaatesyistä itse asiassa olen päätynyt tavallisesti kävelemään.
Tosin Paceville on paikka, jonne menen lähinnä virkavelvollisuuksissa tai sosiaalisen paineen edessä. Keskustelu niin ettei kuule mitä vastapuoli sanoo, minulle vastenmielisen musiikin tahdittamana, ei kuulu lempiharrastuksiini.
Kielikurssilaiset, joita paikalla on laumoittain varsinkin keväisin, sen sijaan viihtyvät siellä varsin hyvin. Maltalla ikäraja alkoholin tarjoilemiseen on nimittäin seitsemäntoista, joskaan tätä ei noudateta ainakaan isompien tilausten yhteydessä. Joku konservatiivisempi isä ei välttämättä tytärtään Maltalle kielikurssille lähettäisi. Poikien suhteen ei ole niin huolta, he palaavat Maltalta miehinä.
Kaverillani oli asunto lahden toisella puolella Pacevilleä vastapäätä. Hän tapasi viihdyttää itseään parvekeellaan Ciskiä siemaillen ja diskoalueen ääniä kuunnellen. Tyynenä iltana kuului kuulemma epäsäännöllinen mutta jatkuva immenkalvojen poksahtelu.
Paikallisten lisäksi saarella törmää varsinkin brittituristeihin. Rantabulevardin leveälle jalkakäytävälle mahtuisi kuusi normaalikokoista ihmistä rinnakkain. Tosin kahta vastaan tulevaa brittieläkeläistä joutuu helposti väistämään kadun puolelle.
Jos astuu kadulle, on syytä olla varovainen. Paikalliseen kulttuuriin kuuluu yhtenä erikoispiirteenä kännissä ajaminen. Kaverini oli maltalaisissa häissä kuskina. Suomessa kuski normaalisti pitää huolen ajokunnostaan. Sulhasen isä huomasi suomalaisen lasiin sylkijän ja vaati tilanteeseen muutosta. Hän selitti maltalaisen ajokulttuurin sivistymättömälle: Voi juoda ja ajaa, kunhan ajaa varovasti.
Positiivisena puolena saarella on, että väkivaltarikollisuutta on hyvin vähän. Karkuun pääseminen pienellä saarella onkin varsin haastavaa. Useita vuosia saarella asunut kertoi ainoan näkemänsä tappelun olleen kahden humalaisen brittituristin välinen. Mitään ryöstöyrityksiä ei ollut tullut vastaan, vaikka oli kuulemma kävelty välillä kotiin pimeitä kujia molempia reunoja myöten.
Paikallinen poliisi osoitti suomalaisessa mittakaavassa käsittämätöntä kiinnostusta asuntomurtoa kohtaan. Murtovarkaat saivat saaliiksi yhden lompakon ja läppärin. Paikalle tuli oikea CSI-tiimi, joka otti sormenjälkiä ja jopa jalanjäljistä valoksia. Myös parvekkeella useita kuukausia ollut oma vettynyt tupakka-aski pölytettiin ja otettiin jäljet. Tämän hyödyllisyyttä ei rikoksen uhri täysin ymmärtänyt. Syyllisiä ei tosin koskaan löytynyt.
Jos Maltalla törmää noin kahdeksantoistavuotiaaseen kaveriin puku päällä ja hiukset all-backissä hän on luultavasti ruotsalainen peliyhtiön työntekijä. He käyttäytyvät baareissa normaalisti kuten omistaisivat puoli Eurooppaa ja ovat aikeissa ostaa myös toisen puolen. Neuvottelukumppanina oleva identtinen kaksonen ei ole kuitenkaan tavallisesti halukas myymään.
Maltalaisen unelma on Ferrari. Näitä onkin väkilukuun nähden Maltalla enemmän kuin missään muualla. Tosin teitä, millä Ferrarilla irroitella, on kovin niukasti. Paikallisten ferrarinomistajien harrastuksena onkin viikonloppuisin mennä yhden näistä autotalliin juomaan kaljaa ja puunaamaan autoa. Kun oluet loppuvat käydään autolla vähän pyörähtämässä ja hakemassa lisää.
Maltan ovat vuorollaan valloittaneet ainakin foinikialaiset, karhagolaiset, roomalaiset, muslimit, normannit, espanjalaiset, ranskalaiset ja viimeisenä britit. Saksalaiset eivät toisessa maailmansodassa onnistuneet. Yrityskin pohjautui lähinnä pommituksiin. Saaria on harvoin vallattu pelkästään pommittamalla, jonkunlainen maihinnousukin pitäisi suorittaa.
Useita vuosia saarella asunut ja nyt poismuuttanut analysoi julmasti, että valloitusten yhteydessä suoritetut joukkoraiskaukset ovat tehneet maltalaiselle verenperimälle paljon hyvää.
Kaikki jututtamani peliyhtiöiden työntekijät olivat yksimielisiä siitä, että erinomaisesta ilmastosta huolimatta he tekisivät töitä mieluummin Suomessa kuin Maltalla, jos se olisi mahdollista. Asiat ovat kuitenkin sillä mallilla, että jos monopoliviitta ei maistu ja pelialalla haluaa toimia, on syytä tulla toimeen maltalaisserkusten kanssa.
