Suomen valtion pitäisi olla kiitollinen Björn Wahlroosille, jonka johdolla Sampo takoi reippaassa 20 vuodessa miljarditolkulla rahaa valtion lisäksi kotimaisille eläkeyhtiöille. Jos Sampo olisi jäänyt valtiojohtoiseksi yhtiöksi, se olisi luultavasti ostanut jonkun saksalaisen vakuutusyhtiön tolkuttoman kalliilla ja sitten lahjoittanut sen lapinpolttajille ilmaiseksi takaisin. Omistajaohjausministeri olisi puoluetoveriensa fanfaarien saattelemana tullut takaisin, kun ei olisi omaisuutta luovutettaessa tarvinnut lisää maksaa.
Sammon suurin omistaja on edelleen valtionsijoitusyhtiö Solidium, joka tosin ollakseen tekevinään jotain on myynyt viime vuosina Sampoa ja ostanut vähän jännempiä lappuja, kuten Nokiaa. Nokian ostoa perusteltiin ”Koska joku heitti niin”. Tämä pysyy suomalaisissa sijoittajapiireissä lentävänä lauseena vielä vuosikymmeniä.
Kun Solidium perustettiin, pidin sitä hölmöläisten touhuna. Sirkustirehtöörien on parempi johtaa sirkusta, spekulanttien spekuloida ja valtion pitää huolta hyvinvointivaltion rippeistä. Ei vaikuta siltä, että oikeistohallituksellakaan riittäisi munaa edes niin tarpeettoman instanssin kuin Solidiumin lakkauttamiseen, joten vinkunen sen touhuista niin kauan kuin läppärissä riittää virtaa.
Jos kerrot, että Solidium tekee arvokasta työtä estämällä ulkomaisia ostamasta suomalaisia pörssiyhtiöitä, suosittelen sijoituskohteeksesi vähäkuluisia osakeindeksirahastoja, niiden hoito ulkoistettuna jollekin osakemarkkinoista vähintään alkeet ymmärtävälle. Pörssiyhtiön arvoa vähentävät muuten esimerkiksi myyntirajoitukset ja valtiollinen omistus. Ja pörssiyhtiöitäkin myydessä vastineeksi tulee yleensä rahaa tai jotain rahanarvoista, jolla voi esimerkiksi ostaa muita pörssiyhtiöitä.
Kova osari fanfaareitta
Sampo takoi osakekohtaista tulosta toisella kvartaalilla 0,62 euroa, kun anaalit odottivat 0,50 euroa. Tämä on tylsälle vakuutusyhtiölle todella kova konsensuksen ylitys. Tulos jäi viime viikon markkinakohinassa aika vähälle huomiolle. Järkytyksekseni Sampo pankittaa jopa Iso-Britannian verisesti kilpailluilla vakuutusmarkkinoilla.
Olin itse hyvin epäluuloinen Hastingsin ostoa kohtaan, mutta miun kannattaisi näköjään jättää Nallen ostojen arvostelu Markus Jäntille ja Patrizio Lainàlle, eli Wahlroosin sanojen mukaan ”ääliöille vasemmalla”. Mitä ilmeisimmin Sampo on ottanut takapajuisessa saarivaltakunnassa ATK:n käyttöön jopa konservatiivisessa vakuutusbisneksessä.
Konsernijohtaja Torbjörn Magnusson muotoili tämän vähän kohteliaammin, etteivät hörökorvat vaan hermostu:
”Ison-Britannian liiketoimintamme hyötyy korvausinflaation kattamiseksi varhaisessa vaiheessa tehdyistä hinnankorotuksista, vakuutuspetoksien torjuntaan tehdyistä investoinneista sekä parantuneesta riskijakaumasta, jotka ovat suotuisan sään kanssa alentaneet vahinkofrekvenssiä.”
Täysi hinta kuitenkin
Vaikka Sampo on erinomaisesti hoidettu pörssiyhtiö, tai tarkkaan ottaen juuri siitä johtuen, sen kertoimet ovat kuitenkin korkeahkoja. P/E 2024 16 ja EV/EBITDA 13 neljänkympin hinnoissa ylittävät Helsingin pörssin keskiarvot ihan kohtuullisella marginaalilla. Ja esimerkiksi mie en tavallisesti hyväksy investoinnille 16 vuoden takaisinmaksuaikaa, mitä P/E 16 indikoi. Toki jos tuloksenteko on varmaa kuin vasemmiston vaatimukset rikkaiden veronkorotuksista, ovat korkeammat kertoimet hyväksyttäviä. Ainakaan toistaiseksi kotkaksi muuntautunut Louhi ei ole vaikuttanut pudottaneen Sammon rahasampoa mereen.
Lisäksi Sammon tavoitteena on yli seitsemän prosentin osakekohtainen tuloskasvu. Tähän on nykyisillä osakkaiden perspektiivistä erinomaisen hyvillä vahinkosuhteilla nähdäkseni haastavahkoa päästä. Jos 2024-2026 tavoite toteutuu, niin sitten osake on edullinen.
Tämä tarkoittaa sitä, että osake on juuri niissä hinnoissa, joissa tykkään hodlailla. En halua luopua koko positiosta, enkä oikein kasvattaakaan sitä, vaan katsoa onko niin, että
Kauppa se on mikä kannattaa
Tänään päättyvä viikko oli muuten patologiselle kontraspekulantille unelmaviikko: Joka päivä pääsi painamaan vastapalloon suuntaan taikka toiseen ja välillä jopa vaihtamaan puolta kesken päivän.
Kiitän kesälomailevia tolkun spekulantteja ja ääliöitä oikealla, eli algoritmejä. Nämä ovat tuoneet jopa Sammon kaltaiseen pappaosakkeeseen kivoja euron parin pomppuja ilman mitään varsinaisia uutisia. Tällä viikollakin ostin ja myin yhden erän yli euron marginaalilla. Yleensä hyväksyn paljon tiukemmat marginaalit, mutta miekin olin lomailevinani, enkä painanut nappia ihan yhtä aggressiivisesti kuin normiviikkoina.
Sammon alkuvuosi
AkiBet kiittää turbulenssista
Tämä käyrä on Sammolle vähän epäreilu, koska keväällä tuli 1,80 erkkiä osinkoa ja se pitäisi olla käyrässä sisällä. Jos siis haluaisi ja osaisi esittää käppyrät oikein. Verrokkina oleva keltainen viiva eli OMXHGI on tuottoindeksi, joka pitää sisällään myös osingot.
Vinkuville läskeille:
Olen lopen kyllästynyt lukemaan vuosikymmenestä toiseen, miten osakkeiden ostaminen ja myyminen on, ellei sentään syntiä, niin ainakin kannattamatonta. Olisin voinut holdata Sampoa joo ja tienata tänä vuonna osingot. Tai sitten pikkukikkailla 5-10 prosentin siivuilla ja saada vähän kylmäsavulohtakin sammon päälle. En näe tässä tehneeni mitään varsinaista väärää.
Surulliset verovälttelijät
Joudun aika usein istumaan käsieni päällä, kun luen jonkun hurun selittävän, miten pitää olla näkemys osakkeen hinnan laskusta yli 30 prosentilla, että se kannattaa myydä. Tekisi nimittäin aina heti sanoa, mitä tästä hönöstä lausunnosta ajattelen. En kuitenkaan varsinaisesti pyri osakesijoittajien jäsentenvälisiin nokkapokkiin, vaan polarisoin mieluummin osakesijoittamisen päälle räkivän kansanosan suuntaan.
Todettakoon nyt taas kerran kuitenkin, että verovelan maksamisella ei ole tulosvaikutusta. Ja että verovelalla rahoitetun sijoitusosuuden voi halutessaan korvata korollisella velalla. Tämän korkovaikutuksen verran täytyy tosiaan budjetoida osakkeen laskevan, että kannattaa myydä.
Toki tämän ymmärtääkseen on täytynyt suorittaa peruskoulun matematiikka tai vastaava hyväksytysti ja moraalin kestää velkarahalla sijoittaminen.
En usko iloisten veronmaksajien olemassaoloon. Mutta tällaisia esittävien lisäksi surullisia verovälttelijöitä tunnen useita. Näillä ei ole asiat koskaan hyvin: Välillä ei voi myydä, koska joutuisi maksamaan veroja ja välillä koska on niin halpaa.
Iloisena spekulanttina on paljon hauskempaa. Aina voi vähän yrittää kikkailla.
