Tammikuun Poker Awardseissa Veikkauksen pokerituotteesta vastaava Sami Siltanen kertoi aikovansa pelata uhkapeliä työpaikallaan. Aivan näin hän ei tätä muotoillut. Hän sen sijaan sanoi tuovansa Casino Helsingin kansainvälisiin turnauksiin melko kunnianhimoiset takuupotit.
Jos mie haluaisin tehdä palkkatöitä rahapelien parissa ja sekä tehdä että kasvattaa lapsia Suomessa, en olisi ikipäivänä uskaltanut ottaa vastaavia riskejä. Töittensä löysästi tekeminen ei tyypillisesti ole valtion monopoleissa irtisanomisperuste. Itse asiassa velttoilu ei Suomessa ole laillinen irtisanomisperuste laisinkaan. Jos löysästä organisaatiosta halutaan jostain syystä lisää tehoja, järjestetään yt-”neuvottelut”, joissa hankkiudutaan työnantajan silmin heikosta aineksesta eroon tuotannollis-taloudellisilla perusteilla.
Raha-automaattiyhdistyksessä ja Veikkauksessa on käyty läpi monet yyteet, ja kaikille ei ole yllättäen neuvottelun jälkeen löytynyt enää palleja. Yleensä on irtisanottu kovapalkkaisinta eli siis pisimpään talossa ollutta väkeä. Moni paketin kanssa kotiin kävellyt oli varmasti pitkään ollut käsityksessä, että kyseessä oli suojatyöpaikka. Samilla tuskin oli mitään harhaluuloja korvaamattomuudestaan, vaan hän tiesi ottavansa harkitun riskin.
Viime viikon Fennia Grand Slamin jälkeen näyttää siltä, että Samin uhkapeli kannatti. Kaikissa neljässä turnauksessa taattiin tietty palkintosumma, ja vain hyvin haasteellisessa pääturnauksessa jäätiin niukasti takuun puolelle. Teknisesti tappiolle turnaus ei jäänyt, koska sisäänostomaksut kattoivat takuut. Toki henkilökunta ei tullut paikalle pelkästä pyhästä hengestä, joten suoraan voitollisia turnaukset toki eivät olleet.
Mutta lähes kaikki liveturnaukset tuottavatkin tappiota. On varsin haasteellista järjestää turnaus, joka tuottaisi suoraa voittoa. Turnaukset ovatkin kasinon perspektiivistä sisäänheittotuotteita. Turnauspelaajien toivotaan jäävän kasinolle pelaamaan käteispeliä – tai mikä vielä parempaa – pöytäpelejä tai helvetinkoneita.
Ainakin asiakkaan silmin viime viikon kekkerit vaikuttivat varsin onnistuneilta. Kansaa oli paikalla paljon enemmän kuin yhdessäkään Grand Slamissa koskaan, ja tunnelma oli suorastaan riehakas. Käteispelit pyörivät raikkaina, ja auki saatiin jopa PLO 100/100, joka pyöri lopussa 100/100/200.
Mie pelasin kolme turnausta, joissa onnistuin mediaanisuoritustani paremmin, koska tein vain yhden re-entryn, mutta en yhtään rahasijaa. Käteisessä pelasin välillä varsin hyvissäkin pöydissä, joissa oli mahdollisuus kohtuullisen merkittävien harkittujen ja harkitsemattomienkin riskien ottamiseen. Onnistuin luiskahtamaan mýös isoimpaan pöytään.
Tulosorioituneesti riskinottoni ei kannattanut kovin hyvin. Tein nimittäin turnausviikolta liki kolmenkymmenen kilon montun. Valitettavasti en voi ainakaan yksin syyttää pokerijumalia, koska sekaan mahtui isoja virheitä, jotka olisivat ainakin jälkikäteen tarkastellen olleet vältettävissä.
Mutta en valita yhtään. Voin aina yrittää pelata paremmin, tai pelata pienempää. Kotikentällä järjestettyihin iloisiin pokeriogioihin aion jatkossakin ottaa osaa. Ainakin jos tapahtumat ovat yhtä hyvin järjestettyjä kuin Fennia Grand Slam 2018.
