Happoradion laulaja Aki Tykki organisoi Casino Helsingin Fennia Salonkiin viime viikonlopuksi varsin äreät kinkerit. Perjantaina pelattiin loppuunmyyty 200 euron ja 150 hengen Tykkipokeri. Lauantaiaamuna eli yhdeltä oli Happoradio-brunssi unplugged- keikalla kuorrutettuna. Illalla oli sitten ihan täysverinen Happis-keikka. Lauantaina olikin hyvä toipua Tykkipokerista ottamalla pari settiä Happoradiota.
Paikalle pääsivät pokeritähdistöstämme myös voimakaksikko Ilari Sahamies ja Jani ”Jommu” Sointula. Osuimme Jommun kanssa samaan pöytään, ja pitkätukka kysyi, monta kertaa vuodessa kasinolla on tällaisia turnauksia, missä kaikki pelaajat ovat hyväntuulisia. Pohdiskelimme Samuli Vesalaisen kanssa asiaa, ja onhan niitä. Rock Pokeri, Hip Hop Hold’Em ja Red Carpet Poker nyt ainakin, eli ehkä tyyliin joka toinen kuukausi. Kaikki myyvät yleensä rivakasti loppuun.
Tunnettuna rahapelimonopolin puolustajana täytyy kehua Casino Helsinkiä näistä tapahtumista. Yhden illan pokeriturnaus, jossa soitetaan hyvää musiikkia (en päässyt Hip Hop Hold’Emiin, joten siitä en tietä) ja osanottajat ovat paikalla nimenomaan viihtymässä, on törkeän hieno tapahtuma. Vastaavia karkeloita pidetään nykyisin ympäri Suomea hivenen pienimuotoisempina Veikkauksen peliluolissa. Pitääkin joskus tehdä yllätysisku johonkin pikkukylän kinkkuturnaukseen tai vastaavaan.
Juuri tällaisista tapahtumista syntyy elävä pokerikulttuuri. Toki se syntyy myös Freezeouteissa, Midnight Suneissa, Grand Slameissa, SM-kisoissa, viikkoturnauksissa ja päivittäisissä käteispeleissäkin, mutta rockhenkisemmät tapahtumat antavat livepokerikosketuksen uusillekin ihmisille. Ja mikä sekin tärkeätä, tarjolla on erinomaista viihdettä meille vanhoille sarjajyrillekin.
Pokerikirjallisuus (myös itse kirjoittamani) keskittyy pokerissa voittamiseen. Mutta oikeasti olisi ehkä tarpeen saarnata enemmän pokerin parissa hauskan pitämisestä. Tosin uskon edelleen, että pokerista saa paljon enemmän irti, mitä paremmin osaa pelata. Mutta mitenkään lakisääteistä ei ole hioa puskurangejaan viikkotolkulla ennen kuin uskaltautuu ensimmäiseen liveturnaukseensa.
On ihan rationaalista pelata turnausta, jos on helposti varaa hävitä kaikki siihen sijoitettavat rahat ja arvelee siellä olevan kivaa. Juuri siksi Jommu ja miekin oli paikalle tultu. Jani Sointulan saakin paikalle lähes mihin tahansa, jos Suomen turnausrahastuslistan nelonen arvelee siellä olevan kivaa. ”Odotusarvoltaan hyvät pelit” eivät entistä intiaanipäällikköä vielä saa kotoa liikahtamaan.
Entisellä siksi, että ei Istuvalla Härällä tai muillakaan tietämilläni sulkapäähineen käyttöön ilman syytöksiä kulttuurisesta omimisesta oikeutetuilla ollut partaa.
Miekin olen jo pitkään luisunut viihdepelaajan suuntaan. Jätän väliin hyviäkin pelejä, jos väsyttää. Preferoin turnauksia tuntituottoisemman käteisen sijaan. Pidän huolta unirytmistäni, vaikka miulla olisi paikka polttouuninlämpimässä pelipöydässä. Reilut pari vuosikymmentä nuoremman tieteenharjoittajan sai irti hyvästä käteispöydästä yhtä helposti kuin läskin lapsen suklaapatukasta.
Sisukkaasti pidän kiinni kuitenkin pokeriammattilaislisenssistäni kiinni niin kauan kuin täytän määritelmän ”Tienaa niin paljon, ettei tarvitsisi tehdä muuta”. Sitten kun en enää täytä tätä, minulla on varalla B-suunnitelma: Alan valehdella tuloksiani.
Tykki- tai Rock Pokerin tapaisia tapahtumia voisi puolestani olla vaikka kerran viikossa. Maksa ei kiittäisi, mutta kerta elää ja mersu ajaa, kuten edesmennyt Munkkiniemen Eki tapasi sanoa.
Ettei Pohjois-Haagassa liikaa ylpistyttäisi, kerron näkemykseni pokeriturnauslippujen myynnistä koneoppimisen avulla huipputuloksia saavuttaneella Veikkauksella. Internetistä on voinut ostaa kaikenlaista monenlaisilla metodeilla jo pari vuosikymmentä. Veikkauksen turnauksiin lippuja ei voi ostaa netistä vieläkään.
Tiedän kyllä, että ne lähtivät pois myynnistä Lippu.fi:stä Poliisihallituksen vaatimuksesta. Mutta se oli Jouni Laihon aikaa, ja Jounilla oli henkilökohtainen missio pokeria vastaan. Jos ei pysty neutraalille regulaattorille selittämään, että suomalaisilla pankkitunnuksilla tehtävät pokeriturnauslippujen ostot eivät lisää peliongelmaa vähimmässäkään määrin tai ainakaan revontulia enempää, vika on selittäjässä eikä regulaattorissa.
Jos kyse on siitä, että tunnetusti doninnopealla monopolin omalla kehityksellä ei projekti etene, niin sittenkin olisi peiliin vilkaisun paikka. Tosin tiedän myös, että rahapelimonopolissa on yksiselitteisesti virheiden julkinen myöntäminen kielletty – tai ainakin irtisanomisperuste.
Ihmiset ovat nimittäin aivan mulkkuja, kun kyse on ilmaisista optioista. Ymmärrän hyvin, että Joensuusta turnaukseen tuleva haluaa varman tiedon lipusta etukäteen. Mutta kun puhelinvaraus on maksuton, varaavat kaikki helsinkiläisetkin lippuja, jos sattuisi vaikka pilvinen päivä ja vielä saisi jollain vilunkipelillä vaimolta luvan. Niinpä kauan sitten loppuun varatuissa turnauksissa vapautuu aina kymmeniä paikkoja tuntia ennen turnauksen alkua. Näille ilmaisten optioiden hamstraajille on ylivoimaisen vaikeaa soittaa ja peruuttaa lippu. Joskus jää vajaaksi turnauksia, johon olisi helposti myyty tuplamäärä lippuja. Systeemissä on yhtä paljon järkeä kuin peliongelmaisten rahoilla ay-liikkeen lomatoiminnan tukemisessa.
Toistan itseäni vain kahden viikon takaa: Livepokeri voi paremmin kuin koskaan ja Laihokin on jo eläkkeellä. Mie voinkin siis hyvillä mielin julkaista uudelleen runoväännökseni Ylermi Ylpeästä Isännästä Vegaspäiväkirjastani vuodelta 2008:
Täss’ on mies tämän sukuinen, ei anele armahdusta,
itse raudalla rakasti.
Ääni pilvistä jyrähti:
“Äsken sie sitä anelet,
kun sa tullet Tuonen maille.”
Pyysinki ylpeä isäntä tunsi stäkin lahovan, näki lieskan leimahtavan, veti nippunsa verisen, heitti rahaset pöytähän
käden kanssa poikki lyödyn, virkkoi vielä tankatessaan:
“Ennen kirkko kaatunevi kuin Aki pöydästä irti!
Ennen muurit murtunevi, kuin nippu taskusta murene! Ennen aika tulkohonkin, aika toinen, ankarampi,
joka ei kuololle kumarra,
ei matele Manalle mennen.”
Vielä on pöydässä Pyysing.
