Keksin vuonna 1995, että yleiset palkanmaksupäivät ja niitä seuraavat perjantait ovat poikkeuksellisen kannattavia päiviä pelata pokeria. Ravintola Henrikin tiistain baaripeleihin oli erityisen hyvä osallistua, jos kasinohenkilökunnan palkkapäivä oli juuri hiljan ollut.
Veronpalautuspäivän merkityksen tajusin vasta pokerin myötä, koska en ole juuri veronpalautuksia saanut. Veroja aloin nimittäin maksaa korkeiden korkojen aikana, enkä nykyolosuhteissakaan näe tarpeelliseksi antaa valtiolle edullista lainaa ja samaan aikaan maksaa korkeampia korkoja muille.
Oli viikonpäivä mikä hyvänsä valtiollisten lainojen palautuessa yksityishenkilöiden tilille, osa näistä ottaa suunnan kasinolle onneaan koittamaan. Kansainvälisesti vastaavan yksittäisen tapahtuman merkityksen peleille olen nähnyt vain vuonna 2004 Lontoon Victoria Casinossa, kun Kreikka voitti jalkapallon Euroopan mestaruuden. Tavallisestikin varsin liberaalit lontoonkreikkalaiset menivät täysin sekaisin. Varsinkin kun he isänmaallisina miehinä olivat koko rinki betsanneet Kreikkaa mestariksi jo ennen kisoja. Kerroin oli suuruusluokkaa kuusikymmentä.
Yhä edelleen kasinolla veronpalautuspäivänä laitetaan valot päälle. Useimmiten tiistai on kasinolla hiljainen pokeripäivä, pari pöydällistä vakkareita neppailevat keskenään. Eilen oli sitten parhaimmillaan kuusi pöytää auki ja pöydissä paljon kokonaan uusiakin tuttavuksia.
En ole enää orjallisesti viime vuosina hiipinyt paikalle, koska ”äkkirikastuneet” uudet pelurit tuovat aina paikalle myös veren haistaneen hyeenalauman. Yleensä ensimmäinen omahapöytä on ollut täynnä vakiopelaajia, jotka ovat kuvitelleet tulevansa rahariihelle. Olenkin yrittänyt tähdätä vasta toiseen aaltoon, eli seuraavana avattavaan omahaan. Tänäkin vuonna saluunassa oli ammattipelureita, joita näkee pelaamassa liveä vain muutaman kerran vuodessa, mutta aina kuitenkin valtion jakaessa taivaasta mannaa kansalaisille.
Lisäksi en ole enää muutamaan vuoteen fanaattisesti välittänyt pokeripelien odotusarvosta. Minun taloudelliseen hyvinvointiini vaikuttavat nykyisin enemmän pörssi- kuin pokeripuhurit. Pöydänvalinnassani preferoin tänä päivänä enemmän hyvää seuraa kuin mahdollisimman kannattavaa pöytää. Toki tappelen tosissani jokaisesta potista, jotain ammattiylpeyttä täytyy sentään ihmisellä olla.
Mutta veronpalautusten tupsahdettua taskuihin ihmiset ovat iloisia. Hyväntuuliset ihmiset ovat yleensä hyvää seuraa. Lisäksi on oikein kivaa vaihtelua kolistella päitä uusien ihmisten kanssa. Kaiken kukkuraksi kyseessä oli viimeinen kerta, kun Mikonkadun pokerihuoneessa järjestettiin kansalliset orgiat. Ensi vuonna liikaa maksettuja veroja palautellaan yleensäkin vähemmän ja lisäksi tipoittain.
Niinpä myös nostalgiasyistä marssin eilen kasinolle, ja onnistuin historiallisena viimeisenä veronpalautuspäivänä kuittaamaan yhden kuudestoistaosan tämän vuoden mätkyistäni. Se oli sitten siinä, mutta aika aikaansa kutakin.
Jos kaikki kasinolle kannetut veronpalautukset sijoitettaisiin osakkeisiin, olisi odotettu tuotto muuten paljon parempi. Eilen tuli suomalaisten tileille 2,9 miljardia euroa, joista osakesijoituksiin saattoi mennä kolmekin miljoonaa. Onko maallamme malttia vaurastua, kyseli Urho Kekkonen ilmeisen aiheellisesti vuonna 1952. Ainakaan kaikilla kansalaisilla ei ole. Enkä koko maankaan perspektiivistä ole kovin varma, sen verran huolettomia vaalilupauksia on taas kerran heitetty.
R.I.P. Thor Hansen
Esimerkki pelaajasta, jonka kanssa oli todella mukava pelata, vaikka merkkejään oli hyvin hankala saada, oli 5.12. menehtynyt Thor Hansen. En muista nähneeni häntä koskaan huonotuulisena pokeripöydässä, vaikka kylmiäkin on matkalla käynyt. Kippailimme huonoja lähtökäsiä samassa pöydässä kolmella vuosikymmenellä kahdella eri mantereella.
Tämä pitää sisällään myös sen kerran, kun norjalainen oli kohdannut turnauksessa mielestään epäoikeudenmukaisen tuomion Pariisin Aviation Club de Francella joskus 90-luvun loppupuolella. Hän tuli käteispöytään hymy naamallaan ja analysoi tapahtuneen: ”Minua huijattiin. Se on okei, koska minua on ennenkin huijattu”. En nähnyt, enkä muista tarinaakaan mitä tapahtui, mutta entisenä Aviation-kantiksena pidän varmana, että Thor oli kohdannut tavanomaisen ranskalaisen oikeusmurhan – ja heitti siitä hyväntuulista läppää.
Thorilla oli kaksi WSOP-ranneketta enemmän kuin miulla, ja ensimmäisen hän sai 1988 ja toinen napsahti 2002. Vuonna 2015 hän oli rahoilla WSOP:ssa vain viidessä turnauksessa. Hansenin viimeinen turnausrahastus tuli tänä vuonna Dublinin Norwegian Championshipsistä. Yhteensä turnausrahastuksia kertyi 31 vuodessa vajaat kolme miljoonaa dollaria.
Thor Hansenia kutsuttiinkin Norjan pokerin kummisedäksi. Hänen kassanhallintansa oli kuitenkin samanlaista kuin buumin lapsilla eli nuorilla suomalaisilla pokeriammattilaisilla viime vuosikymmenellä. Thor menikin poikki useammin kuin lääkärit suosittelevat, mutta aina hän nousi suosta uudelleen. Pokeriin rahat eivät tosin yleensä, jos koskaan menneet, vaan pokerinpelaajien tavanomaiset ammattitaudit eli muut kasinopelit ja urheiluvedonlyönti verottivat säännöllisesti myös tämän pokerilegendan pelikassaa.
Legendaarinen tarina kertoo, että ison turnausvoiton jälkeen Hansenilta kysyttiinkin, mitä hän aikoo rahoilla tehdä. ”Aion maksaa joitain velkoja”, oli vastaus.
”Entäs loput?”
”Voi, heidän täytyy odottaa”.
Thorilla oli huikealta uraltaan valtaisa määrä tarinoita, ja olen kuullut niistä varmasti vain murto-osan. Hävetäkseni täytyy tunnustaa, etten ole lukenut kahdeksan vuoden takaista elämäkertaansa ”Uncensored”. Pitää kuulemma sisällään tarinoita mm. salakuljetuksesta, ryöstöistä, murhasta, seksistä ja tietysti pelaamisesta. Mie en muuten mene hautaan Hansenin kirjaa lukematta.
Lääkärit löysivät Thorilta vuonna 2012 parantumattoman syövän, ja antoivat eliniän odotukseksi kolme-neljä kuukautta. Hansen muutti Kaliforniasta Norjaan – ja alkoi kierrellä Euroopan turnauksia. Kuusi vuotta myöhemmin on viimeinen jakonsa nyt pelattu.
Yksi pohjoismaisen pokerin kirkkaimmista ikoneista on sammunut.
P.S. Henkan tiistaipelit kuolivat aikoinaan, kun Casino Rayn tuore turvapäällikkö näytti kyntensä ja ratsautti Helsingin baaripelit vuonna 2000. Pelit toki jatkuivat muissa baareissa, ja myös hoolitoiminta vilkastui.
Kieltolakien kannattajat eivät vaikuta ymmärtävän, että yksittäisiä toimijoita voi kyllä tappaa, mutta jos pelille tai tuotteelle on tarpeeksi kysyntää, on kyseessä vain yhden Hydran pään katkaisu. Hydrallehan kasvoi aina yhden katkaistun pään tilalle kaksi uutta. Kotimaiset sankarit ovatkin yrittäneet tappaa minun suosikkihirviöistäni sekä pokeria että nuuskaa selkeästi Herkulesta huonommalla menestyksellä.
