Alkuviikosta Raha-automaattiyhdistys ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut vähentääkseen henkilökuntaa. Vähennystarve on kuulemma 80 henkilötyövuotta. Perusteena oli pelaamisen siirtyminen entistä enemmän nettiin.
Minä olen asiakkaan näkökulmasta seurannut Ray:n asiakaspalvelua ja henkilöstöpolitiikkaa ja liiketoimintaa yleensä yli viisitoista vuotta. Paljon asioita on muuttunut asiakaspalvelun puolella. Henkilöstöpolitiikka vaikuttaisi enimmäkseen pysyneen samana.
Suurimmat kauhukuvat olivat 90-luvun loppupuolella, kun useampi Rayn edustaja kertoi, että pokeri pitäisi lopettaa kannattamattomana. Laskentaekonomi ei mitenkään ymmärtänyt, miten tuhat markkaa tunti tuottava ja yhden hengen työllistävä pokeripöytä on kannattamaton, mutta keskustelukumppanini olivat selkeästi tosissaan.
Näiden keskustelujen pohjalta minulla ei ole kovin lujaa luottamusta monopoliyhtiön kykyyn tehdä liiketoiminnallisesti järkeviä päätöksiä. Tosin uusi rahapelitoimen johtaja on käsittääkseni valittu muilla kuin poliittisilla perusteilla ja vaikutti jopa minun kriittisellä tarkastelullani pätevältä tehtäväänsä.
Toivon kovasti Rayn henkilökunnan ja asiakkaiden kannalta, että tässä ei oikeasti irtisanota 100.000 euroa tuottavia ja 50.000 euroa maksavia työntekijöitä ”kannattamattomina”. Kauppakorkeassa ja Lappeenrannan Kauppatorilla opetettiin, että jos joku tuottaa viivan alle plussaa, niin se kannattaa pitää töissä. Olettaisin Janne Peräkylän ymmärtävän tämän matematiikan, joten ehkä kauhuskenaarioni ovat jyrkästi liioiteltuja.
Jos haluaisi kirjoittaa ilkeästi, niin sanoisin, että Rayllä hyviä suorituksia ei nähdäkseni palkita mitenkään, mutta pitkä työssäolo tuo erivärisen paidan. Mutta koska en halua kirjoittaa ilkeästi, niin sanon, että Rayllä on töissä paljon erinomaisen pätevää henkilökuntaa. Tosin selkeästi yhteisössä vallitsee kova halu hoitaa asiat kirjan mukaan.
Minä olen sekä poliisin että veroviranomaisten kanssa onnistunut neuvottelemaan sopimuksia, jotka eivät jonkun pilkunviilaajan mielestä ehkä menneet täysin kirjan mukaan. Mutta Grand Casinolla en pääsääntöisesti lähtisi edes ehdottamaan pientä sääntöjen venyttämistä. Tyhjän saa toki pyytämättäkin, mutta pyytäminen ja tyhjän käteen saaminen on myös turhauttavaa.
Tilanne ei mielestäni johdu siitä, että Grand Casinolle olisi keskitytty palkkaamaan natseja. Vaan se johtuu siitä, että työnantajana Ray on erinomaisessa neuvotteluasemassa Suomessa. Pelinhoitajille ja –valvojille ei Suomessa toista työllistäjää ole. Ellei sitten halua kielikylpyä Maarianhaminassa.
Jos olisin töissä firmassa, joka on alan ainoa työllistäjä, ja joka ei mitenkään välttämättä palkitse hyviä suorituksia työtehtävissä, niin virheiden välttäminen olisi myös minun valintani. Tilanne olisi aivan eri, jos henkilöstöpolitiikasta pitäisi oikeasti välittää, koska kilpaileva peliyhtiö naapurissa muuten vie kaiken pätevän henkilökunnan.
Suomalaista peliosaamista on toki nykytilanteessa ulkoistettu paljon mm. Lontooseen ja Maltalle. Mutta jos jostain käsittämättömästä syystä haluaa asua maassa, jossa on kuuden kuukauden syksy (kuten minäkin haluan) ja olla pelialalla töissä, niin on melkoisen ymmärrettävää, että ylhäältä annetut ohjeet otetaan kirjaimellisesti vastaan. Muissakin töissä on yleensä pakko laulaa sen lauluja kenen leipää syö. Onneksi täällä pöydän toisella puolella voi reippaasti ottaa kantaa eikä ole irtisanomisriskiä.
Elämän pieniä iloja osa 11: Pelasimme Bulgariassa EMOP-turnauksen yhteydessä jalkapalloa. Toisella puolella oli Administeri ja Marko Erola ja kaksi poikaa. Minun puolellani oli kaksi tyttöä ja yksi poika. Voitimme melko helposti. Sitten pelasimme lentopalloa melko samalla jaolla, eikä tulos muuttunut. Toivottavasti herrat kirjoittavat paremmin kuin pelaavat pallopelejä.
