Kerron aluksi, että olen vähiten rasistinen ihminen, jonka tunnen. Minä olen kiinnostunut siitä mitä ihmisen päässä liikkuu, enkä siitä miltä se näyttää tai mistä se on kotoisin. Intohimoinen haluni päästä muiden ihmisten pään sisään ulkoisista seikoista piittaamatta on tehnyt minusta siedettävän pokerinpelaajan. Ilkka ”Viisas” Koskista en biittaa, mutta näin ei tee kyllä kovin moni muukaan.
Tuntemistani ihmisistä vähiten rasistisia ovat ne, jotka kertovat olevansa jossain määrin rasistisia. Ne, jotka puhuvat ” monikulttuurisuuden ongelmista” ja ”roturealismista”, mutta poistavat varmistimen, kun syytetään rasisteiksi, ovat umpirasisteja.
Suomessa asuvat ulkomaalaiset ystäväni ovat kanssani yhtä mieltä siitä, että Suomi on erittäin rasistinen yhteiskunta. Sen enempää arabi-, neekeri- kuin homokaverinikaan eivät pidä minua rasistina. Ainakaan Suomen mittakaavassa. Tarja Halosen on turha vedota kansan enemmistöön suvaitsevaisuuden puolesta, koska tällaista enemmistöä ei ole.
Aloitin näin, koska tämän kolumnin jälkeen saan paljon pyyhkeitä sekä itseään monikulttuurisina pitäviltä että roturealisteilta. Jutun lopuksi uskottavuuteni on melko vähäinen.
Erehdyin lukemaan Tiina Rajamäen kolumnin ”Jokeri ja maalaisjärki” Helsingin Sanomista. Tarinan sanoma on, että jos joku kertoo neekerivitsejä, niin siihen pitää uskaltaa puuttua.
Tämä on metodi, millä saadaan rasisteista umpirasisteja. Mene nyt suomalaiselle miehelle kertomaan, että on epäsoveliasta kertoa vitsejä. Miehen saa helposti hiljaiseksi, mutta nyrkki puristuu taskussa.
Pokeritiedossakin oli ankara keskustelu neekeri -sanan käyttämisestä eduskuntavaalien yhteydessä. Siihen osallistui lähinnä liberaalisiipi minut mukaan lukien. Jäin vähemmistöön näkemykseni kanssa, jonka mukaan sana ei ole loukkaava, ellei sanoja sitä sellaiseksi tarkoita. Enemmistön mukaan riittää, että kuulija kokee sen loukkaavaksi.
Suomessa on olevinaan perustuslain turvaama sananvapaus. Tämä ei toki päde ”intellektuellien” mielestä, ellei sano sitä samaa, mitä kaikki muutkin. Minä olen viihdyttänyt itseäni ja muita paikallaolijoita rasistisiksi käsitetyillä vitseillä säännönmukaisesti. Jos arabikaverini saapuu paikalle hivenen myöhässä, kysyn ”Jäätyikö kameli matkalla”. Jos homokaverini on pahalla tuulella, saatan kysäistä ”Jäikö vaseliinit kotiin?”. Neekerikavereiltani kyselen aurinkoisen kesän loppupuolella ”Onko tullut hyvin rusketusta?”.
Tiina Rajamäki ja kaltaisensa soraa rattaissa omaavat pitävät minua varmasti moukkamaisena rasistina. Minä taas pidän näitä täysin realiteettinsa menettäneinä haihattelijoina. Vaimot tietävät hyvin, että miehen saa helposti hiljaiseksi näyttämällä ”ei pesää”- korttia. Mutta ei tyytyväiseksi, tai muuttamaan mieltään. Käärme ei mene helposti pyssyn eikä tämä kansa muutu suvaitsevammaksi tuputtamalla. Eikä rasisteille auta rasistikortin heiluttaminen yhtään.
Jos joku kertoo huonoja vitsejä, niin minä yleensä kysäisen kaverilta, onko tämä ajatellut ryhtyä standup -koomikoksi. Jos ei ole ajatellut, niin totean, että tämä on fiksuinta, mitä kaverilta olen tänä iltana kuullut. Tämä voi saada kaverille jopa uuden ajatuksen. Rajamäen suosittelema ”mieti nyt vähän” laittaa vaan lisää vettä myllyyn.
Olen kotoisin karjalaisesta kulttuurista, jossa kaikelle voi nauraa, vaikka sydän märkänisi. Sekä pohjalais- että hämäläisvaimoni tuskastuivat tähän moneen otteeseen. ”Pitääkö aina kaikelle nauraa?” kyselivät molemmat. Vähintään pitäisi antaa niiden nauraa, jotka siihen kykenevät.
Testasin rasistisuuttani kysymällä exältäni, että olenko hänen mielestään rasisti. Hän totesi, että ainakin naisia kohtaan.
Tämä ei pidä omasta ja äitini mielestä paikkaansa. En ole edes sukupuolisovinisti. En ole niin epärealistinen haihattelija, että kuvittelisin miesten mitenkään pääsevän tasa-arvoisiksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Uskon vahvasti markkinatalouteen, ja kysyntä- ja tarjontatilanne pitää asiasta huolen. Se tuskin tulee muuttumaan.
Käytin muuten tätä ”omasta ja äitini mielestä” -sanontaa aikoinaan parisuhdeterapiassa. Kun terapeutti yhteisymmärryksessä exäni kanssa löysi tästä jotain kieroutunutta äitisuhteestani, päätin lopettaa terapian kannattamattomana.
En yleensä jaksa vääntää rautalangasta, mutta koitan tällä kertaa: Sanonnan sisältö on, että lausunto ei ole varma. Äidit puolustavat aina lapsiaan olivat nämä sitten oikeassa tai väärässä. Tämä on minun mielestäni väärin, mutta havaintojeni mukaan naisten mielestä oikein.
Miehet ja naiset ovat erilaisia. Samaten eri kulttuureista tulevat ovat saaneet erilaisia vaikutteita. Ja kenellekään on turha yrittää väkisin työntää uutta elämänkatsomusta. Ymmärtämystä osoittamalla voi mahdollisesti saada PIENIÄ muutoksia aikaan.
Itseään liberaaleiksi ja monikulttuurisiksi kutsuvat ovat itse asiassa useimmiten törkeän rasistisia vastapuolta kohtaan. Ja saavat kukkahattutäteilyllään lähinnä vahinkoa aikaan ja lisää kansaa uurnille äänestämään teuvohakkaraisia. Oikea liberaali hyväksyy myös perussuomalaiset.
