Silloin tällöin mielessäni käy ajatus: mitä järkeä tässä yltiöpäisessä säästämisessä ja sijoittamisessa on, jos jonain päivänä ansaitsen enemmän ja voin sijoittaa suurempia summia kuin nyt ilman minkäänlaista köyhäilyä. Voisin nyt käyttää kaikki ansiot mukaviin asioihin ja myöhemmin aloittaa totisen sijoittamisen, kun mitään muuta ei ole enää jäljellä ostettavana. Sitten havahdun taas ajatuksistani todellisuuteen ja elämä jatkuu normaalisti.
Tuon ajattelumallin kompastuskivi on olettaa, että menestys jossain vaiheessa tulee kuin on/off-kytkimen napsauksesta. Toki myös näin voi käydä, mutta tämä on enemmän poikkeus kuin sääntö. Muiden näkemä menestys on vain jäävuoren huippu. Pinnan alla on loputtomalta tuntuva määrä pieniä menestyksiä, jotka ovat rakentaneet tukevan perustan lopulliselle läpimurrolle.
Pienet menestykset päivittäisessä elämässä petaavat tietä suurelle menestykselle, joka ei välttämättä enää tunnu suurelta, kun sen lopulta saavuttaa. Sekin on lopulta vain yksi pieni menestys muiden joukossa, mutta ulkopuolisin silmin katsottuna näkyvät askeleet vaikuttavat isoilta, kun kokonaiskuva kaikesta tekemisestä puuttuu. Kun urheilija tekee näyttävät suorituksen, taustalla on loputon määrä harjoittelua ja pieniä oivalluksia, jotka yhdessä mahdollistavat täydellisen suorituksen. Tai kun itse onnistuin koppaamaan unelmieni työpaikan, se tuntui lopulta luonnolliselta seuraavalta askeleelta urallani – olinhan valmistellut itseäni taitojen ja henkisen valmiuden osalta siihen jo pitkään. Vain tilaisuus oli puuttunut ja kun se lopulta tuli, laitoin kaiken peliin niin kuin urheilija tekee olympialaisten finaalissa.
Menestyminen on taitolaji
Menestyminen on vaikeaa. Menestyminen on työlästä. Menestyminen kestää kauan. Menestymiseen pitää valmistautua.
Jos nyt saisin mahdollisuuden lähteä mukaan johonkin lupaavaan yrityskuvioon, en tiedä voisinko tehdä niin. En olisi valmis. Jos olisin valmis, tämä tilaisuus saattaisi olla kultainen lippuni huolettomaan tulevaisuuteen, mutta en voi tietää sitä ellen ole valmis.
Vasta kun asioihin perehtyy pintaa syvemmältä, voi ymmärtää kuinka paljon työtä eri alojen huiput ovat tehneet päästäkseen sinne missä ovat. Dunning-Kruger-efekti on vahva minullakin, vaikka yritän olla nöyrä oppimaan uutta ja tekemään töitä oppimisen eteen. Vasta kun on dipannut jalkansa kymmeniksi tunsiksi uuden taidon opetteluun, voi todella ymmärtää niiden ammattitaidon, jotka ovat käyttäneet saman asian opetteluun tuhansia tai kymmeniätuhansia tunteja. Tuhat tuntia ei lopulta ole edes paljon; se on puolen vuoden työpäivät.
Jos ei ole valmis laittamaan tuhatta tuntia uuden taidon opetteluun, ei ole valmis menestymään. Pitää olla valmis työskentelemään kärsivällisesti niin kauan, että menestys tuntuu luonnolliselta jatkumolta omalle tekemiselle eikä vain kaukaiselta haaveelta tulevaisuudessa. Joskus se vie kauemmin, joskus vähemmän aikaa. Omalla tekemisellään voi vaikuttaa merkittävästi omiin tulevaisuudennäkymiin.
88% miljonääreistä on luonut omaisuutensa omalla työllään ja vain 12% on perinyt sen. Osa näistä on aloittanut nollasta apunaan vain yksi lusikka, jonka on voinut ottaa kauniiseen käteen ja lähteä kairaamaan menestystä. Tietysti omaisuus on vain yksi menestyksen mittari, mutta muilla osa-alueilla voisi ajatella menestyksen olevan vielä enemmän omasta toiminnasta lähtöisin olevaa. 100% huippu-urheilijoista ja -muusikoista on saavuttanut statuksensa omalla työllään – näitä titteleitä kun on hieman vaikea periä. Kukaan ei voi periä taitoa soittaa instrumenttia tai kykyä donkata kaikkia muita paremmin niin kuin omaisuuden voi periä.
Etsi pieniä menestyksiä kaikkialta
Ajan yli kerrytettynä pienet menestykset ovat kokoaan suurempia. Niitä kannattaa jahdata kaikkialla. Pienet voitot kasvattavat henkistä valmiutta ottaa vastaan suurempia voittoja myöhemmin. Työurani alussa ilman kummoista työkokemusta oli välillä henkisesti raskasta, kun piti tehdä paljon kaikkea ilman kokemusta onnistumisista. Tuolloin auttoi mentaliteetti 'fake it till you make it'. Piti vain pitää naama näkkärillä ja sokeasti uskoa itseensä ilman mitään muuta perustaa kuin halu menestyä. Näin jälkikäteen tarkasteltuna minun olisi pitänyt tuolloin olla huomattavasti proaktiivisempi oppimaan uutta ja ottamaan asioista kunnolla selvää sokean itseensä luottamisen sijaan.
Syyllistyn vieläkin säännöllisesti siihen, että en ota asioista tarpeeksi nopeasti selvää tarpeeksi syvällisesti, vaikka tiedän, että tämä on heikkouteni. Olemalla proaktiivisempi voisin saada entistä enemmän pieniä menestyksiä siellä täällä ja saavuttaa lopulta eri mittaluokan menestystä kuin mihin nykyinen vaivannäköni antaa edellytykset.
Vielä muutama vuosi takaperin sijoittajana en ollut henkisesti valmis ottamaan vastaan suuria voittoja. Saattaa kuulostaa absurdilta, että sijoittaja ei olisi valmis tällaiseen. Aistin kuitenkin takaraivossani jonkin henkisen stopin ja päädyin tekemään huonoja sijoituksia, jotka aiheuttivat paljon tappioita. Nykyään koen tilanteen parantuneen ja olenkin kokenut pieniä onnistumisia sijoitusten kanssa. Suurten onnistumisten kanssa joudun vieläkin henkisesti psyykkaamaan itseäni; välillä houkutus myydä voitolla oleva sijoitus kasvaa suureksi, jolloin pitää vain muistuttaa itseään, että suurempia voittoja on tarjolla odottamalla pidempään. Siinä missä pari vuotta sitten 50% tuotto osakkeesta tuntui mullistavan suurelta, on se nykyään lähes oletusarvo ja odotettu lopputulos, joka ei aiheuta reaktioita suuntaan eikä toiseen. Sen sijaan 50% tappio saattoi aiemmin olla normaali, mutta nykyään en päästä tappioita noin suuriksi. Ajattelumallini on pienien oivalluksien myötä muuttunut tappiot hyväksyvästä menestystä odottavaksi ja tuottoprosentit ovat nousseet perässä.
Haaveile ja toimi
Haaveilu paremmasta huomisesta on tärkeä moottori menestyksen saavuttamiselle. Jokin hyvä syy tavoitella menestystä antaa ponnisteluille selkärankaa. Erottamaton osa menestystä on myös toiminta. Ilman toimintaa jäljelle jää pelkkä haave. Ja haave ilman tekoja voi olla jopa haitallinen ihmismielelle. Jos haaveilee jostain mitä itsellä ei ole eikä ole valmis tekemään mitään sen eteen, ottaa riskin alkaa tuntea tyytymättömyyttä omaan elämäänsä. Sitä alkaa helposti vertailla omaa elämäänsä muiden elämään ja huomata kaikkea mitä itsellään ei ole sen sijaan, että yrittäisi parantaa omaa elämäänsä parhaaksi näkemillään teoilla.
Tästä syystä lotto on rahallisia tappioita suurempi haitta niille, jotka haaveilevat päävoitosta ja laittavat makoisan tulevaisuuden pelkästään tämän haaveen varaan. Tilastollisesti ei ole realistista olettaa, että päävoitto napsahtaisi kohdalle yhden eliniän aikana. Tässä kohdassa haluan kuitenkin olla optimisti ja toivon, että heitä ei ole montaa.
Toimimalla haaveidensa eteen voi kokea onnellisuutta elämässä edistymisestä ja ehkäistä tyytymättömyyttä tekemällä haaveistaan totta ikuisen unelmoinnin sijaan.
T.A.
Taloudellisen Ajattelijan Blogiin
