Otsikko ei ole omani, vaan yhteenveto Veikkauksen osin rahoittamasta tutkimuksesta ”Rahapelien verotus ja rahapelituottojen käyttö Suomessa” muutaman vuoden takaa. Vaikka pyrinkin lukemaan kaikki alan suomalaiset julkaisut, sain tämän käsiini vasta tällä viikolla. Ymmärrän hyvin, että tämän tutkimuksen johtopäätöksistä ei ole lehdistötiedotetta laadittu.
Minulle selvisi vuonna 2008 Kuopion päihdepäivillä, että rahapelijärjestelmämme on nerokas verotuskoneisto, joka jakaa valtion budjetin ulkopuolisia verotuloja puolueiden hallitsemille järjestöille. Yksi pelialan tutkija sanoi siellä ääneen, että ”Kaikkihan tietävät, että avustettavat avustusjärjestöt ovat puolueiden omia”. Hän mm. luetteli Kokoomuksen, Kepun ja SDP:n hallinnoimat järjestöt. Tässä hän kyllä vähän liioitteli. Mie en tuolloin vielä tiennyt. Eikä suuri yleisö tiedä vieläkään. Joukosta tosin nykyisin löytyy myös poliittisesti sitoutumattomia järjestöjä ja tuolloin viitattiin vain RAYn edunsaajiin.
Kotakorpi, Roukka ja Viren perustelevat rahapelituottojen veroluontoisuuden asiallisesti, mutta napakasti:
”Sääntelystä ja tuotannon rajoittamisesta syntyvä normaalia korkeampi tuotto, joka ohjataan erilaisiin yhteiskunnallisiin tarkoituksiin, on rinnastettava verotuloihin.”
”Se, että jotain maksua ei lainsäädännössä kutsusta veroksi, ei tietenkään merkitse sitä, etteikö se asiallisesti – taloudelliselta merkitykseltään tai luonteeltaan – olisi vero”.
”Siihen, että esimerkiksi Veikkaus-yhtiön ylijäämän tulouttamista valtiolle ei kutsuta veroksi, on enemmänkin semanttiset kuin taloudelliset perustelut.”
Julkinen sektori yleensä ei ole kovin tehokas toimija, vaikka Osmo Soininvaara niin toivoo ja Li Andersson niin väittää. Vaatii kuitenkin aika sosiopaattista virkamiestä väittämään, etteikö julkisen sektorin tulisi pyrkiä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti.
Rahapelituotoista taistellaan joka vuosi vallan kulisseissa paljon verisemmin kuin puolueet tällä hetkellä riitelevät sotesta julkisesti. Vanhan Veikkauksen rahat, eli 53% kaikista rahapelituotoista on lainsäädännöllä korvamerkitty opetus- ja kulttuuriministeriölle, vanhan Rahiksen tuotot eli 43% jakaa sosiaali- ja terveysministeriö ja Hippoksen rahat eli 4% tuotoista annetaan hevosmiehille takaisin maa- ja metsätalousministeriön kautta.
Julkisuudessa puhutaan hyväntekeväisyydestä, vaikka kyse on oikeasti verotuottojen jakamisesta. Suomalaiseen rahanpelijärjestelmään tosin olennaisena osana kuuluu kansan sumuttaminen – Veikkauksen edunvälittäjät nimittäin saavat rahat. Aiemmin näillä oli rehelliset nimet, ”Veikkauksen ja RAYn edunsaajat”. Vaikka kansamme kirkkaimmat tähdet eivät näissä organisaatioissa välttämättä ole vallankahvassa, sielläkin lopulta keksittiin, että joku voisi tajuta vaikka organisaation nimestä, mitä varten se on olemassa. Saamassa etuja.
Tosin oli varmasti järkevä – tai ainakin sisäsiistiltä näyttävä – uudistus siirtää RAY:n jakamat rahat STM:n alaisuuteen. Olen vuosikymmeniä naureskellut järjestelmää, jossa yksi toimija kerää ja jakaa pelaajilta saadut rahat ja väittää vielä pitävänsä huolta peliongelmaisista. Ja enemmistö kansasta on vielä uskonut tämän. Tässä tosin löytyy myös selitys sekä loton että tosi-tv:n suosiolle.
Tutkijat totesivat julkisten varojen korvamerkitsemisestä:
”Rahapelituottojen korvamerkitseminen on yleistä myös muissa maissa. On kuitenkin vaikea keksiä syytä, miksi pelituottojen nimikkeellä kerättyjä verotuloja kohdeltaisiin eri tavalla kuin muita verotuloja. Yleisesti tunnustettu tulos julkisen talouden kirjallisuudessa on, että julkiset menot on syytä kohdentaa joustavasti ja mahdollisimman tehokkaalla tavalla, riippumatta siitä, mistä lähteestä ja miten varat on kerätty. Verovarojen korvamerkitseminen tiettyihin melko kapeasti määriteltyihin tarkoituksiin, kuten rahapelituottojen tapauksessa tehdään, ei yleisesti ottaen ole hyvä ratkaisu. Korvamerkitseminen asettaa ylimääräisen rajoitteen julkisten varojen kohdentamiselle ja tehokkaalle käytölle.”
Tämä on terveen järjen mukaista. Kun rahat on kerran kanavoitu jotenkin, sen muuttaminen on hankalaa, perustuslakivaliokunnan mukaan varmaan myös perustuslain vastaista. Vuosikymmenestä toiseen eivät edes oikeasti apua tarvitsevien tarpeet pysy samoina. Toki järjestöjen kovapalkkaisten johtajien tarve säilyttää positionsa pysyy ennallaan.
”Valtiontalouden menokehysten toimivuuden kannalta on ongelmallista, jos merkittäviä menoeriä pidetään menokehysten ulkopuolella. Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto (2012) on kiinnittänyt huomiota joihinkin rahapeliavustusten jakoon liittyviin ongelmiin, esimerkiksi siihen, että pelituottojen vuotuinen vaihtelu voi johtaa epätarkoituksenmukaiseen avustusten jakoon. Myös avustusten käytön seurannassa on havaittu ongelmia.”
Jo järjestöjen henkilökuntakin joutuu sitoutumaan enemmän avustusten keräämiseen kuin varsinaiseen toimintaansa. Lisäksi avustettavana on kaikenlaisia nuorisosäätiöitä, jotka toimivat kilpailluilla aloilla ja vääristävät kilpailutilannetta ja resurssien allokointia.
Sitä tässä ei ole todettu, että järjestelmä johtaa vuotuiseen vaatimukseen pelituottojen kasvusta. Julkisesti siis monopoli väittää olevansa hyväntekijä, todellisuudessa halutaan pelureista irti mahdollisimman paljon tai ainakin joka vuosi enemmän. Viime vuonna meistä irtosi 1,78 miljardia euroa.
Lisäksi tutkijat toteavat järjestelmän lisäävän eriarvoisuutta. Pienituloiset pelaavat suhteellisesti enemmän, joten he myös maksavat tätä veroa enemmän. ”Rahapeleillä tuetaan paljon esimerkiksi kulttuuria ja urheilua, joita kuluttavat ja joista hyötyvät useammin suurituloisemmat henkilöt, mikä osaltaan vahvistaa rahapelien verotuksen regressiivisyyttä.” Aika harva muuten mieltää ”maailman hienoimman rahapelijärjestelmän” hyvinvointierojen kasvattajana.
Artikkelin johtopäätökset:
”Ensinnäkin kaikki rahapeliyhtiöiltä yhteiskunnallisiin tarkoituksiin kerätyt tuotot – ei ainoastaan arpajaisveron osuus – pitäisi mieltää veroiksi. Kun rahapelituottoja tarkastellaan tästä näkökulmasta, kaikkiaan rahapelisektorilta kerätyt verotulot olivat noin 1,2 miljardia euroa vuonna 2014, mikä vastaa yli kahta prosenttia valtion kokonaisverokertymästä.
Toisekseen rahapelisektorilta kerättyjen verotulojen käyttökohteiden jakauma on hyvin kaukana muiden julkisten menojen jakaumasta.
Kolmanneksi korvamerkitsemiselle on vaikea löytää perusteluja yleisellä tasolla, ja haittaverojen tapauksessa korvamerkitseminen voi olla vielä haitallisempaa kuin muiden verojen kohdalla, jos korvamerkitseminen heikentää haittaverojen kulutuskäyttäytymistäkorjaavaa vaikutusta. Yleisesti ottaen korvamerkitseminen on haitallista verotulojen käytön tehokkuuden kannalta, ja rahapelituottoja olisikin syytä käsitellä samaan tapaan kuin muita valtion verotuloja.”
Suomi on oikeasti hieno maa. Täällä tutkijat voivat tehdä rehellistä tutkimusta (en tosin tässä yhteydessä puhu THL:n alkoholitutkimuksista), vaikka selkeää on, että tällaista johtopäätöstä ei ole haluttu. Jo kymmenen vuotta sitten tein havainnon, että tutkijat pelkäävät vähemmän Veikkausta kuin esimerkiksi lammasmaiset valtamediamme ja urheilujärjestömme tekevät. En hirveästi ihmettele, ettei Hesarin tutkivan journalismin osasto ole tätä tutkimusta nostanut esille. Kuusi satunnaista vastaantulijaa eivät ole tienneet ja verokalenteristakaan ei ole löytynyt.
Rahapelijärjestelmämme johti siihenkin, että Veikkauksen ”edunvälittäjät” mitä ilmeisimmin lobbasivat ahneuksissaan sisäministeriön tutkimaan taas kerran ulkomaille pelaamisen rajoitukset. Ihan parhaat kyvyt eivät ole sinne tosiaan kerääntyneet. EU:ssa ei ole monopolia, joka blokkaisi ulkomaille pelaamisen. Tämä hanke ei mene läpi, mutta saattaa viedä koko monopolin tulevaisuuden vaakalaudalle.
Mie ja muut pokerinpelaajat olemme omalta kannaltamme oikein tyytyväisiä nykyjärjestelmään, jossa voimme pelata minne haluamme ja voitot ovat vielä verovapaita. Yhteiskunnan kannalta on yksiselitteisen selvää, että rahapelimonopolin tuotot tulisi käsitellä normaaleina verotuloina eikä eliniän yli kestävinä nautintaoikeuksina. Hyvää voi tehdä paljon tehokkaammin kuin nykyjärjestelmä tekee.
Paljon paremmin perusteltua olisi muuten nimittää päiväkoteja ja peruskouluja hyväntekijöiksi rahapelimonopolimme sijaan. Päiväkodeissa ja peruskouluissa pienipalkkaiset ihmiset tekevät päivästä toiseen oikeasti tärkeää työtä.
Bonuksena poistuisi hyvin lobbausvoimainen edunvälittäjien verkosto nostattamasta rahapelisivistyneiden verenpainetta ja esittämästä nettipokerin kieltolakia vaalikaudesta toiseen.
