Raaka-aineyhtiöt ovat kriisisijoittajan unelmakohde. Kukaan ei pysty ennustamaan raaka-aineiden liikkeitä kuukausien tai vuoden tähtäimellä, mutta toisaalta niissä toistuu kerta toisensa jälkeen samat trendit. En osaa varmuudella sanoa, onko vaikkapa öljytynnyrin hinta kymmenen vuoden päästä yli vai alle sata dollaria, mutta tiedän melkoisella varmuudella, että seuraavan kymmenen vuoden aikana öljyn hinta kulkee sykleissä ja mielialat vaihtelevat apatian ja euforian välillä. Minun täytyy vain osata ostaa näistä ensimmäisen ja myydä jälkimmäisen aikana. Kaivosyhtiöiden osakkeet nousevat ja laskevat voimakkaammin kuin suorat raaka-ainesijoitukset, tästä syystä kaivosyhtiöiden osakkeilla saa mukavasti kasvatettua beeta-kerrointa härkämarkkinoiden aikana.
Ne, jotka ovat lukeneet blogejani viimeisen parin vuoden aikana, ovat varmasti huomanneet, että olen jo vuodesta 2014 lähtien ollut varsin innoissani kulta- ja hopeakaivososakkeista. En keksi mitään hyljeksitympää toimialaa viimeisten vuosien ajalta. Pidin niitä jo pari vuotta sitten halpoina, mutta jos jokin asia on halpa, ei se tarkoita etteikö se voisi tulla vieläkin halvemmaksi. Näillä näkymin kulta- ja hopeakaivosyhtiöiden pohjat nähtiin vasta vuoden 2015 lopussa, eikä kurssilaskun seuraaminen ennen sitä ollut niitä kaikkein iloisimpia kokemuksia. Toisaalta kaivossijoittajan on kestettävä myös rajuja kurssilaskuja. Mielestäni kaivossijoittajan strategia muistuttaa Rocky-elokuvia: sinun on aluksi oltava valmis ottamaan vastustajalta iskuja vastaan monta erää, ennen kuin viimeisessä erässä annat tyrmäysiskun, jonka jälkeen paistattelet maineessa ja kunniassa. Kaivossijoittaminen on oma taiteenlajinsa, johon ei voi soveltaa arvosijoittamisen teesejä. Kaivossijoittajien joukossa on vain vastavirtasijoittajia ja häviäjiä.
Pidän kullasta. Tiedän, että monen mielestä se ei täytä hyvän sijoituksen tunnumerkkejä. Kullalla ei ole tarkoituskaan rikastua pitkällä aikavälillä, joten sijoitus se ei varsinaisesti olekaan, vaan rahainstrumentti. Kulta toimii kuin vakuutus ja se hinnoitellaankin kuten vakuutus. Vakuutuksen hinta on aina kalleimmillaan, kun riskit koetaan korkeiksi ja halvimmillaan kun riskejä vähätellään.
Vuoden 2015 jälkipuoliskolla kaikki ne, jotka olivat sanoneet mitään positiivista kullasta joutuivat naurunalaiseksi. Harva uskaltautui silloin julkisesti ennustamaan nousevaa kurssikäyrää kullalle. Moni investointipankki ennusti kullan hinnan laskevan alle 1 000 dollariin unssilta (ja olivat jälleen kerran väärässä). Kullan hinnan pohjat olivat tuolloin aistittavissa. Alhaalla muutama artikkeli, joiden naljailevasta ja “minähän sanoin”-mentaliteetista päättelen, etta kullan pohjat saavutettiin vuonna 2015:
Jason Zweig, Wall Street Journal, 17 heinäkuuta 2015: Let’s Be Honest About Gold: It’s a Pet Rock
Brian Lund, arvostettu sijoittaja ja yrittäjä, 2 helmikuuta 2015: Gold Is the Worst Investment in History (P.s. minulla ei ole yhtä vakuuttava CV kuin Brian Lundilla, mutta olen vakuuttunut, että kulta ei ole historian huonoin sijoitus. Huonompia sijoituksia ovat olleet esim. Talvivaara, WinCapita, Enron ja hollantilaiset tulppaanit)
Mohammed El-Erian, Allianzin neuvonantaja, Pimco-sijoitusyhtiön entinen johtaja, yksi mailman suurimmista talousvaikuttajista, Financial Times, 3 elokuuta 2015: Why Gold Has Lost its Shine for Investors
Listaa voisi jatkaa pidemmällekin. Yhteistä 99 prosentille kultaa koskevista artikkeleista (kaikki ylläolevat mukaanlukien) on, että niissä ihmiset purkavat tunnepohjaisia mielipiteitään. Maailmassa on miljoonia mielipiteitä. Ei ole olemassa absoluuttista oikeaa tai väärää mielipidettä kullasta. Kaikki mielipiteet ovat loppujenlopuksi hyödyttomiä, mutta niitä on hyvä käyttää sentimentin arvioimiseen.
Kulta oli vihattu omaisuuslaji vuonna 2015, mistä johtuen kultakaivosyhtiöt olivat todellisia sylkykuppeja. Suurten kultakaivosyhtiöiden osakkeita seuraava NYSE Arca Gold Bugs indeksi (tunnetaan lyhenteellä HUI-indeksi) laski syyskuun 2012 huippulukemistaan huikeat yli 80% joulukuuhun 2015 mennessä. Koko mailman kultakaivossektorin arvo oli niin alhainen, etta teoriassa yksi ainoa merkittavä Hedge Fund olisi voinut ostaa koko mailman kultakaivostuotannon.
2016 on vihdoinkin sytyttänyt toivonkipinöitä arvometallien härkämarkkinoita odottaville. Kulta ja hopea ovat olleet parhaiten tuottaneita omaisuuslajeja kuluvan vuoden aikana kullan noustessa 26% ja hopean 38% vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Kaivosyhtiöiden käänne tapahtui vielä aggressiivisemmin. HUI-indeksi nousi Feenix linnun lailla yli 170% joulukuun 2015 pohjista kesäkuuhun 2016 mennessä. Meno on ollut vieläkin hurjempaa hopeakaivosyhtiöiden sekä pienikokoisisten kaivosten kohdalla.
Tähdet alkavat olemaan kohdillaan arvometallien nousutrendin jatkumiselle. Negatiiviset korot ovat arvometallisijoittajien parhaita ystäviä ja näyttäisi siltä, että korot eivät ole nousemassa vielä pitkiin aikoihin. Negatiivista tuottoa tarjoavien joukkovelkakirjalainojen määrä kasvaa eksponentiaalisen trendin lailla. Kulta ei maksa korkoa, mutta nykymaailmassa se on korkeatuottoinen sijoitus vaikkapa Saksan, Japanin ja Sveitsin 10-vuotisiin valtiolainoihin verrattuna.
En kirjoittanut tätä artikkelia hehkuttaakseni kultakaivosten kurssiraketointia (vaikka se hyvältä tuntuukin). Halusin tuoda esille, kuinka tärkeää raaka-ainesijoittamisessa on löytää hyljeksityt kohteet ja välttää trendien myötäilemistä. Kultakaivosyhtiöt ovat mielenkiintoisia, koska niiden kurssilasku on ollut poikkeuksellista. Ketään ei kiinnostanut toimiala, jonka liiketoiminta on tuottaa kiiltävää kivimöhkälettä, jota ei voi syödä tai käyttää polttoaineena. Kivimöhkäle, jonka piti olla ainoastaan pienen foliohattuporukan 'lemmikkikivi'.
Raakaöljy edustaa kaikkea, mitä kulta ei edusta. Öljyllä on käyttötarkoitus. Sitä pidetään rationaalisen miehen sijoituksena, kulta taas on spekulanteille. Sanotaan, että öljyn hinta ei voi mennä kuin ylös. Kun öljytynnyrin hinta romahti, liian moni näki tilaisuuden tehdä rahaa. Juuri siksi öljy-yhtiösijoittaja oli sopuli ostaessaan osakkeita öljyn hinnan romahdettua.
Kullan ja öljyn markkinahinnat ovat molemmat kokeneet romahduksen viimeisen parin vuoden aikana. On mielenkiintoista vertailla, kuinka kulta- ja öljy-yhtiöiden osakkeet ovat reagoineet hintojen laskuun. Kullan hinta tuli alas syyskuun 2012 huipustaan yli 40% joulukuuhun 2015 mennessä. Suurien kultakaivosten kurssikehitystä mittaava HUI-indeksi puolestaan laski tuplasti kullan hintaa enemmän. Öljyn hinta (WTI) puolestaan laski yli 75% kesäkuun 2014 huipustaan. Samaan aikaan suurten öljyntuottajien kurssikehitystä mittaava SPDR S&P Oil & Gas Exploration & Production ETF (jäljempänä XOP ETF) laski noin 70% huipustaan (kesäkuu 2014 ja helmikuu 2016 välillä), eli vähemmän kuin WTI raakaöljyn hinta.
Sijoittajat eivät koskaan menettäneet uskoaan öljy-yhtiöihin, kuten he tekivät kultakaivosyhtiöiden kohdalla. Öljy-yhtiöiden osakkeet eivät itse asiassa pitkiin aikoihin olleet niin kalliita suhteessa öljyn hintaan, kuin ne olivat 2014-2015 aikana, jolloin öljyn hinta tuli ryminällä alas. Öljyn hinnan lasku ei koskaan kunnolla rankaissut suuria öljy-yhtiöitä.
(Korkea luku tarkoittaa, että suuret öljy-yhtiöt ovat kalliita suhteessa öljyn hintaan)
Ei siis ole yllätys, että öljy-yhtiöt ovat tuottaneet huonosti suhteessa öljyn hinnan kehitykseen. WTI-öljyn hinta toipui helmikuun 2016 ja kesäkuun 2016 välillä peräti yli 100%. Samaan aikaan XOP ETF toipui vain noin 50%. Sijoittaja menestyi siis paljon paremmin omistamalla öljyn hintaa seuraavaan ETF:ää kuin öljy-yhtiöitä.
Kullan kohdalla tilanne oli päinvastainen. Kultakaivosyhtiöt eivät tietääkseni koskaan olleet niin halpoja suhteessa kullan hintaan kuin ne olivat 2014-2015 aikana (ja ovat edelleen).
(Korkea luku tarkoittaa, että suuret kultakaivosyhtiöt ovat kalliita suhteessa kullan hintaan)
Kullan hinta toipui vajaat 30% joulukuun 2015 ja heinäkuun 2016 välillä, mutta HUI-indeksi nousi yli 170% joulukuun 2015 pohjistaan.
Timo Tikkala
