Palattuani sunnuntaina myöhään Kings of Tallinnista lento seuraavaan turnaukseen eli Unibet Open Lontooseen oli vasta keskiviikkona. Tallinnan turnausviikon jälkeen ehdinkin pyöriskellä sohvalla pari turhaa päivää enimmäkseen olympialaisia seuraten.
Olen yllättävän vähän käynyt pelaamassa Victoria Clubilla viime vuosina. Nuorena pokerinpelaajana olin säännöllinen vieras legendaarisella kasinolla. Lontooseen olivat helpot lennot, jakajat hyviä, reikit pieniä ja vähintään hyvähkön rahapöydän löysi melko vaivattomasti. Edes pöytäjonoissa paikallisilla ei ollut kotikenttäetua, mikä on Manner-Euroopassa varsin harvinaista. Käteispelit olivatkin niin houkuttelevia, että olen tainnut pelata Victoriassa yhteensä kaksi turnausta, joista kummastakaan ei tullut palautusta. Jossain Lontoon liepeillä olleessa kartanossa järjestetyn Ken Lennaárd Invitationalin aikoinaan voitin, mutta siitä eivät järjestäjät ilmoittaneet Hendoniin asti.
Nyt olenkin liikenteessä enimmäkseen puuttuva Englannin lippu mielessä. Pelaan varmasti tänään kahden tonnin turnauksen ja perjantaina aloitan Unibet Openin pääturnauksen. Jos ei näistä rahastusta irtoa (mikä valitettavasti on todennäköisin vaihtoehto, vaikka minirahoille kitkuttelijana olen ihan kovan luokan tekijä), pelailen sitten kaikki pikkuturnaukset, mitä löytyy.
Hörökorvat kaikessa viisaudessaan nimittäin päättivät kansanäänestyksessä yrittää erota Euroopan Unionista. Jos tulee riittävän kova Brexit, menevät Englannin turnaukset meille suomalaisille verollisiksi. Tämä ei itse asiassa näytä todennäköisimmältä vaihtoehdolta, mutta Englannissa eivät ihan kaikki ymmärrä, että Brittiläiselle Imperiumille aikoinaan Royal Navyn tuoma neuvotteluvoima on aika pahasti hapantunut. Joten on ihan mahdollista, että britit lähtevät EU:sta ovet paukkuen ja talous sukeltaen ja mikä pahinta, verovapaat pokerit on meiltä Englannissa pelattu.
Mikäli maailma on ennallaan, on rahoille pääsy Lontoossa selkeästi vaikeampaa kuin esimerkiksi Pariisissa. Olen pelannut paljon brittien kanssa, ja he vaikuttavat ottavan turnauspokerin vakavasti. Käteispeleissä saarivaltakuntalaiset sitten roiskivat vapautuneemmin. Samaa taipumusta olen muuten bongannut ruotsalaisissa. Kyseessä saattaa siis olla ”entinen suurvalta” – syndrooma. Virallisissa kilpailussa vedetään hampaat irvessä, joskin vapautuneemmin kuin esimerkiksi suomalaiset tekevät, mutta rahapeleissä voi irrotella, kun vanhaa rahaa kerran on.
Jos brittipelit menevät verollisiksi, ja miulla on jo Englannin lippu, tuskin enää osallistun mihinkään fish&chips –turnaukseen. Tätäkään kansantaloudelle merkittävää menetystä eivät Boris Johnson ja Nigel Farage tuoneet esille Brexitin hyödyistä valehdellessaan. Mutta eivät rajojen sulkijat globaalistikaan ymmärrä protektionismin seurauksia. Tai osa varmaan ymmärtää hyvin, mutta oikeasti välittää vain omasta poliittisesta urastaan. Taloudellinen laskukausi tuo nimittäin tavallisesti valtaan kaikenlaisia kuun taivaalta lupaajia.
Henri Koivisto kysyi Helsinki-Vantaalla, että onko miulla isokin betsi lippujahdissani. No, ei ole kovin iso, kun ei ole mitään. Mutta saan itseni motivoitumaan lähtemään tien päälle taas, kun on joku julkinen melko usein toteutuva tavoite (=rahastus), eikä meuhkaa oikeista tavoitteistaan (=kunnon turnausvoitto).
Olen yrittänyt useita vuosikymmeniä saada itseäni pelaamaan enemmän pokeriturnauksia. Pääsyynä tähän on ollut, että nautin turnauspelaamisesta jopa enemmän kuin käteispelistä. Ja onhan siinä jotain hupia, kun saa nimen lehteen – tai ainakin nettisivustolle.
Ahneuksissani olen yleensä jäänyt jumittamaan käteispöytiin, koska niissä lähes paikasta riippumatta tuntituotto-odotus on parempi. Kun reilu vuosi sitten löysin Hendon Mobista ”Cashed in Different Countries” –listan, olen sen jälkeen ensimmäistä kertaa oikeasti pelannut (enkä pelkästään suunnitellut) selvästi enemmän turnauksia – ja edennyt listalla keräämällä kolme uutta maata ja 15 (melko pientä) rahastusta. Voittoja tältä periodilta on tullut yhtä monta kuin Suomelle tänään maaleja Kanadaa vastaan.
Lisäksi olen siinä sivussa viitsinyt yrittää askarrella turnauspeliäni vähän hiotummaksi. Esimerkiksi olen tullut syväanalyysissäni hivenen yllättävään (mutta tylsään) tulokseen, jonka mukaan selvänä pelaten pärjään turnauksissa paremmin.
Miusta on tullu – turnaushullu.
P.S. Eikö allergiaa ole kuin Suomessa? Höyhentyynyjä – ja peittoja saa heitätyttää ulos huoneesta sekä Tallinnassa että Lontoossa. Suomessa en ole ainakaan tällä vuosituhannella törmännyt.
