”Huonona vuotena käytän matkustamiseen 50.000 markkaa”, kertoi vähän varttuneempi liikemies ja pokerinpelaaja minulle vajaat 20 vuotta sitten. ”Vanhenemisen ja vaurastumisen myötä olen siirtynyt yhä kalliimpiin hotelleihin.”
Minä en aikonut lyödä itseäni poikki matkustamiseen, joten ensimmäisellä reissullani Amsterdamiin vuonna 1995 majoitumme hotelli Smitiin, joka tuskin olisi kaverilleni kelvannut nuorempana liikemiehenäkään.
Matka varattiin matkatoimiston kautta ja turnausliput ostettiin etukäteen faksailemalla luottokortin numeroita. Turnausliput tulivat sitten postissa. Nuoremmat lukijat voivat googlata käsitteet ”matkatoimisto”, ”faksi” ja ”posti”.
Smitissä oli kyllä sänky joka huoneessa eli pokerimatkailijalle pitäisi riittää. Seinätkin olivat, joskaan ne eivät juuri ääntä eristäneet. Vuonna 1999 meille tultiin Mika Häkkisen maailmanmestaruusjuhlien yhteydessä sanomaan useampaan otteeseen, että olkaa hiljempaa tai meidät heitetään ulos muiden asiakkaiden valitettua.
Minä tosin en metelöinyt, koska nukuin Jari Salosen huoneen lattialla tämän ajaessa minun hiuksiani parranajokoneellaan Administerin räkättäessä vieressä. Aamulla ihmettelin, että onko tullut oltua liikaa pilven reunalla, kun hiukset vaikuttivat harventuneen entisestään. Mitä oikeasti oli tapahtunut kuulin vasta Helsingissä paljon myöhemmin.
Vuonna 1995 me nuoremmat pelurit kävimme vierailemassa hotelli Americanissa Ari Oran huoneessa. Matkaa on alle kilometri, mutta kyllä melkoinen Jakomäestä Eiraan- fiilis siirtymisestä tuli. Kulttuurishokki oli myös, kun Ari sanoi: ”Ottakaa minibaarista mitä haluatte”.
Minulla oli vain muutama vuosi siitä, kun olin iloisesti veloissa, joten en välttämättä ollut koskaan ottanut itse omastakaan minibaaristani mitään. Hupimatkailuun ei ollut ollut liiemmälti aikaa, kun oli pitänyt kuokkia suota, ettei halla enää vie satoa.
Nyt olen sitten vanhettunut ja vaurastunutkin sen verran, että olen päässyt hotelli Americaniin ihan omaan huoneeseen. Nykyisin vähänkään pitemmillä reissuilla vaadin hotellilta kuntosalia ja internetiä. Internet pitää minut ajan tasalla ja kuntosalin tarkoitus olisi pitää minut kaidalla tiellä eli poissa baaritiskiltä. Vuosien varrella internet on suoriutunut tehtävästään kuntosaleja paremmin.
Itse asiassa olen nykyään niin hienohelma, että minulla on valittamista vuodesta 1882 samalla paikalla olleesta viiden tähden Americanista, josta on tuskin jointin verran matkaa kasinolle.
Kuntosalilla on vain kolme vähässä rasvassa olevaa monitoimilaitetta, kuntopyörä, crosstrainer ja juoksumatto. Tämä ei varsinaisesti aja salille viihtymään, mutta sillä tulee toimeen. Siivoojien palaverin pito käytävällä sen sijaan on hermoja repivämpää.
Hollannin ymmärrykseni on rajallista, mutta minusta tuntuu, että ne ihmettelevät, mitä ovessa oleva ”do not disturb”- lappu tarkoittaa. Kerran soittivatkin, että tarvitseeko siivota. Meinasin sanoa, että ei saa häiritä pitää mielestäni sisällään myös soittamisen. Leppoisana luonteena totesin kuitenkin vain: ”ei kiitos”.
Leppoisasta luonteesta ja rajallisesta hollannin osaamisesta ei ole erinomaista etua jonotettaessa käteispöytiin paikallisella monopolikasinolla. Niin liberaali maa kuin Hollanti onkin suomalaisesta näkövinkkelistä, rahapelituotot täälläkin on päätetty pitää valtion hallussa.
Paikallinen jonotussysteemi on huonompi kuin Suomessa on ollut koskaan. Ja meillä sentään oli ”salainen” lista vuonna 1995, jossa olijat näki tavallisesti yhdellä silmäyksellä ympärilleen.
Listaan laitetaan nimiä toiveitten mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Kun uusi pöytä aukeaa, luetaan nimiä, ja jos olet paikalla, saat lapun. Ainoa ongelma on, että nimiä on kymmeniä, eikä nimi lähde listalta kuin paikan ottamalla. Listaa luetaan milloin mistäkin kohdasta.
Tällä turnausviikolla on Master Classicissa uutuutena turnauksissa re-entry- mahdollisuus. Koska tämä hidastaa turnauspöytien yhdistymistä ja konvertoitumista käteispöydiksi, on pokeripöytiä kokonaisuutena aiempaa vähemmän.
Tämä on monopolilogiikkaa. Kahdenkympin maksimireikillä luulisi kasinon työntävän käteispöytää auki vaikka väkisin. Mutta täälläkään tuskin kukaan on bonuspalkalla ja tipit ovat poolatut, eli painetta uusiin pöytiin ei tule jakajienkaan taholta.
Harkitsin vakavasti turnauksien pelaamista painittuani eilen neljä tuntia itseäni käteispöytään. Olin hyvissä ajoin paikalla, jonot eivät vielä olleet kovin pitkät. Nimeni (Aky) laittoi kaikkiin omahalistoihin stressaantuneen oloinen nuori eli ikäiseni nainen.
Jumituin deskinsä viereen ja seurasin tilannetta. Välillä tuli jotain paikkoja ja ne jaettiin hollanniksi. Tosin ihan välitöntä paikkaa en odottanutkaan. Välillä daami lähti pyörimään listansa kanssa jonnekin. En luopunut paikastani deskin ääressä, koska tungos alkoi olla melkoinen.
Parin tunnin päästä tuli helpotus – brushille. Paikalle saapui nimittäin vaihtomies. Lyyli hymyili ensimmäisen kerran koko päivänä ja lähti kuin Mika Häkkinen Suzukassa 1999. Arvelen kyseessä olleen nikotiinintuskan. Käyttäisi nuuskaa, kuten kaikki erilaisiin tupakkalakeihin pragmaattisesti suhtautuvat.
Menin katsomaan tilannetta listalla. Viisitoista minuuttia olanylikurkistelua ja kauhukseni en löytänyt Akyä mistään. Daami oli luultavasti käynyt röökillä, kirjoittanut listat uudelleen puhtaaksi ja Aky ei-kanta-asiakkaana oli jäänyt pois listalta.
Onneksi oltiin Hollannissa eikä Espanjassa. Selitin tilanteeni uudelle omahavahdille ja hän uskoi minua, ja laittoi listan ylimmäksi. Valitettavasti hänkin oli jossain poissa, kun PLO 20/20 tuli kaksi paikkaa.
Tuuraavalta texaskolleegaltaan vaadin paikkaa, mutta hän antoi ne kahdelle hollantilaiselle. Omahamiehen palattua aloin olla tyyni kuin Phil Hellmuth turnauksesta pudotessaan.
Tämä pahoitteli ja järjesti minulle lapun pöytään – jossa lopulta ei oikeasti ollut paikkaa, pelaaja oli vain kassalla käymässä.
Ylitettyäni illan alkoholinkäyttösuunnitelmani sain lopulta paikan 10/10-peliin. Peliaikaa oli jäljellä viisi tuntia, Casino Holland sulkee kolmelta. Täällä sentään on käytössä vanha kunnon ”kolme viimeistä jakoa”, eikä brushin hyväntuulisuudesta riippuva tyly viimeinen jako.
Suunnitelmani pelata turnauksia pehmeni pelipöydässä. Rinki oli passiivisempi ja löysempi kuin kotona 2,5/2,5-pelissä. Samat havainnot minulla on myös aiemmilta päiviltä.
Lisäksi pöydässä oli erinomainen tunnelma. Pöydässä oli yksi etnisesti albanialainen, yksi ranskalainen, yksi kiinalainen ja yksi juutalainen,loput sitten hollantilaisia ja mie. Tunsivat ilmeisesti toisensa, koska heittivät herjaa toistensa kansallisista erityispiirteistä ja räkättivät päälle.
En tiennytkään, että juutalaisilla on iso nenä, koska he pitävät happy endingistä. Sekin selvisi, että kaikki EPT Prahaan menossa olevat pitävät ”things around Prague”. Lisäksi kiinalaisesta näkökulmasta on sama asia, onko pakistanilainen vai intialainen.
Minä en uskaltanut osallistua keskusteluun, koska kukkahattutädit ja –sedät sekä lapseni ovat Suomessa pitäneet normaalia esitystyyliäni lähinnä moukkamaisena ja vähintään epäkorrektina. Epäilen, että tämä oli turhaa suomalaista poliittista korrektiutta.
Itse asiassa jos pitäisi johonkin Suomesta muuttaa, Amsterdam olisi hyvin varteenotettava vaihtoehto. Monopolikasinon kanssa toimeen tulemista olen harjoitellut jo Suomessa ja luulen osaavani. Hollantilaisten kanssa tulen selkeästi paremmin juttuun kuin suomalaisten.
Ne suomalaiset, jotka ovat yksilötasolla yhtä liberaaleja kuin minä, ovat lähes poikkeuksetta yhteiskunnallisesti pihalla kuin porokoirat. Jos suomalainen on sitä mieltä, että on aivan sama mitä täysi-ikäistä tekee kenenkin mieli naida, on hän tavallisesti myös sitä mieltä, että sähkö tulee töpselistä ja pulut paskantavat taivaasta rahaa. Lisäksi tämä ryhmä suhtautuu erittäin rasistisesti ”maahanmuuttokriittisiin”, jotka taas suurimmalta osalta ovat melko jyrkän linjan rasisteja, minkä jyrkästi kieltävät.
Kävi tuloksellisesti miten tahansa, tämä ei ole viimeinen matkani tähän kaupunkiin. Hollantilaisten kanssa voisin pelata pokeria vaikka vähän tappiollisenakin pelaajana.
P.S. Toivottavasti lakkoilette sen Finnairin nurin, niin en erehdy sieltä enää lentoja ostamaan. Ja pitäkää hauskaa Ryanairilla, siellä kuulemma pidetään henkilöstöstä erinomaista huolta.
P.P.S. Kiitoksia Mikko Turtiaiselle erinomaisesta urheiluviihteestä, jota alakerran screeniltä seurasin. Minun uskonnollisuuteni rajoittuu Suomen ja SaiPan kannattamiseen. Kun omat voittavat, on aina kivaa.
