Jokaisella kasinolla on omat sääntönsä. Helsingissä 1990-luvun lopuilla käyneille briteille ja sakasalaiselle Chistoph Hallerille oli ylitsepääsemätöntä ymmärtää, että Casino Raylla oli erilaiset säännöt kuin Victoria Clubilla.
Lähtiessään Helsingistä 1997 Chris sanoi, että ”jos säännöt eivät muutu, hän ei tule koskaan takaisin”. Ei ole miestä näkynyt. Raha-automaattiyhdistys suree edelleen ruletissa häviämiensä muutaman sadan tuhannen markan perään.
Helsingin säännöt ovat rakentuneet Casino Hollandin sääntöjen pohjalle maustettuna monella paikallisvirityksellä. Meillä on ollut ja on useita sääntöjä, joita ei löydä mistään muualta.
Tästä saa kotikenttäetua sivistymättömiin ulkomaalaisiin pelaajiin nähden. Ikävää, että tätä ei pääse hyödyntämään, sillä heitä ei enää turnausviikoilla juurikaan näy.
Toimitimme 1995 Casino Raylle pitkän listan sääntömuutosesityksiä, joista suurimman osan tarkoituksena oli nopeuttaa peliä. Silloinen Poker Manager Tom Sederholm totesi 20 kantapelaajan allekirjoittaman nivaskan saatuaan, että ”eikö nämä ole kaikki jo voimassa?”
Sääntöjen päiväkohtainen vaihtelu ei ole siis mikään vuoden 2012 ilmiö, kuten Casino Helsingissä kuulee valitettavan.
Jakajien taukotilassa heiteltiin kuulemma yläfemmoja lentävän lauseen ”tämä tuo lisää jakoja ja reikkiä” tahtiin. Ehkä olisin voinut jättää seitsemännen kerran toistamatta saman lauseen laatimassani pumaskassa, jonka Tona antoi koko pokerihenkilökunnan luettavaksi.
Tapasin sääntönitti Chris Hallerin yllätyksekseni Prahassa. Minä painan saman kuin 1990-luvun lopulla, kun hakkasimme päitämme yhteen ympäri Eurooppaa ja hiuksiakin taitaa olla suurin piirtein yhtä paljon.
Ilahduksekseni Chris oli sekä lihonut että kaljuuntunut. Naamarypyt olivat kuitenkin hävinneet. Oliko kyseessä minua stressivapaampi elämäntyyli vai yhteisen timanttikorvakoruisen plastiikkakirurgiystävämme veitsi, en tiedä.
Prahan pokerihuoneen säännöt saattavat miellyttää saksalaista high rolleria (erikoisosaamisalueet ruletti ja blackjack) enemmän kuin Helsingin vastaavat. Toki muitakin maantieteellisiä ja kulttuurillisia syitä löytynee.
Joka tapauksessa King’s Casino Praguen säännöt on laadittu siltä pohjalta, että ne ovat mahdollisimman yleismaailmalliset ja selkeät. Helsingissä on ollut taipumusta kohti paikallisuutta ja monimutkaisuutta.
Merkittävin ero, mistä en pidä, on poisheitettyjen korttien elossaolo. Täällä on Vegasin ja Pariisin sääntö, jossa kortit ovat elossa, kunnes ne koskevat roskakortteihin, ellei niitä ole erikseen sanottu ”fold”. Minulla on katkeria kokemuksia Pariisissa muckin vierestä kaivetuista imo kipatuista korteista, joille on työnnetty minulle tulossa ollut potti, kun naapuri on päättänyt kurkata millä siellä oikein on vedelty.
Tämän, kuten muidenkin sääntöjen kanssa, pitää vain oppia elämään. Vieraat tulee ajallaan ja talo makaa tavallaan. Lisäksi tämä ei oikeastaan ole paikallissääntö, vaan lienee yleisin käytössä oleva.
Kings’in pykälät ovat julkisiksi säännöiksi huomattavan laajat. Monet perustilanteet on kuvattu tyhjentävästi. ”Jos pelaaja valitsee kipata kätensä, voittaja saa potin tarvitsematta näyttää kättään”.
Mikä tämä sääntö on Helsingissä, on ollut aina epäselvää ja vaihdellut vuosittain ja brasseittain. Nykytilanteestakaan en ole aivan varma. Luultavasti sama.
Erityisesti ihastuin lauseeseen: ”Pelaajalle voidaan jakaa kaksi peräkkäistä korttia buttoniin” missdeal-pykälässä. Tästä olemme Helsingissä marisseet dinosaurusten ajasta asti, siellä tämä ei ole mahdollista.
Miksi pitää ottaa jako uudelleen, jos jakajalta lipsahtaa kortti auki napille? Jos luotamme talon sekoitukseen, niin kahden kortin jakamisessa peräkkäin ei ole mitään vikaa. Haloo Casino Helsinki, sääntömuutos tähän ja lisää jakoja ja reikkiä!
Prahassa vedetään edelleen Helsingin vanhalla väärällä vuorolla toimimissäännöllä. Jos toimii väärällä vuorolla, action pysyy, ellei välissä joku mene korottamaan. Hyvin yksinkertaista.
Suomessa on käytössä ehkä vähän oikeudenmukaisempi originaalisysteemi, jonka oppimiseen tarvitaan noin viiden Aalto- yliopiston opintopisteen vaatima määrä opiskelua.
Vahinkokorotukset on täällä neutraloitu säännöllä, jota en ole aiemmin kirjoitettuna nähnyt. Jos maksaessaan betsiä heittää eteensä saman arvon merkkejä se katsotaan maksuksi, jos yhden chipin poistaminen jättää vähemmän kuin maksun määrän. Jos esimerkiksi 200/400 pelissä joku korottaa 1200:aan, niin kaksi tonnin merkkiä on maksu, koska 1000 on vähemmän kuin 1200, vaikka 2000 riittäisi reissuksi.
Itse asiassa tätäkään sääntöä en tiedä varmaksi Mikonkadulla. Kun 2-2-pelissä on korotettu kuuteen, niin kaksi vitosta katsotaan välillä reissuksi ja välillä maksuksi. Betsaisin sen puolesta, että virallinen sääntötulkinta olisi reissu.
”Pokeri is a game of alert, continuous observation”. Hieno lause, jota noudatan pöydässä hereillä ollessani. Tällä perustellaan sääntö, että on maksajan velvollisuus tietää, paljonko lyöjä merkkejä pottiin laittoi. Jos jakaja laskee väärin, chipit puhuvat kuitenkin. Niin vittumaista kuin se väärän jakajan ilmoituksen kohteeksi joutuneelle onkin, niin tämä on ainoa mahdollinen tapa toimia. Jakajat kautta maailman laskevat välillä väärin, ja peliä ei pysäyttää yhden laskuvirheen takia puoleksi tunniksi. Show must go on ja hereillä siellä pöydässä!
“Väärällä vuorolla kippaaminen on kiellettyä, ja voi johtaa rangaistukseen”. Tykkään tästäkin, vaikka se antaa pokerihuoneen johdolle mielivaltaa. Toivon mukaan tässä tapauksessa mielivalta johtaa myös rangaistuksiin.
Näissä säännöissä on joka paikassa korostettu kultaista sääntöä, eli pokerihuoneen johto toimii pelin edun mukaisesti ja sillä on harkintavaltaa. Näin pitää ollakin ja hyvä, että se on oikein kirjoitettu ylös.
Sääntöpoikkeus Suomeen on, että jos näyttää vahingossa korttinsa ilman actionia, voi saada rangaistuksen, mutta käsi ei kuole. Suomessa sama, mutta lisäksi joutuu lyöntikieltoon, saa vain maksaa. Jos on lyönti alla, on käsi kuollut niin kuin Suomessakin.
Prahan sääntö on parempi, on vaikea nähdä erinomaista etua saatavan vahingossa näytetystä kortista. Jos joku sellaista jossain erikoistilanteessa yrittää tavoitella, niin annetaan penaltia, kuten Seppo Mäkelä.
King’sissä on voimassa kolmen tunnin sääntö, eli jos lähtee pöydästä, voi kolmen tunnin päästä palata samaan pöytään pienemmällä nipulla kuin lähtiessä. Mikonkadulla yksi ilta yksi stäkki, paitsi jos vaihtaa no limitistä pot limittiin. Tämäkin on parempi, koska jakajat ja brassit ja pelaajat ovat vaihtuneet jo moneen kertaan kolmen tunnin päästä, joten vähän on nihkeätä muistella.
Tosin minä kannatan yleensäkin suolauksen (=pienemmällä stäkillä takaisin tulemisen) nykykäytäntöä suurempaa sallimista ihan omien etujeni vuoksi. En halua isot pinot kasanneen maniacin lähtevän polttamaan rahojaan Baarikärpäseen, vaan minun puolestani hän voi painaa rahat takaisin vaikka sitten pienemmissä erissä. Tässä ymmärrän hyvin myös eriäviä näkökantoja.
Toistaiseksi jakajat ovat olleet hyviä, ja olen hyvin viihtynyt Prahassa. Kasino on auki 24/7, mikä tarjoaa vanhalle miehelle yllättäviä vaaroja, mutta yritän pitää Helsingin nukkumaanmenoajoista kiinni. Eilisestä texaspöydästä 10 vuotta sitten minua ei olisi saanut pois rautakangellakaan.
Häpeällistä kyllä vaihdan nykyisin hyvät pelit edes puolisiedettäviin yöuniin sen kummemmin edes pohtimatta. Old poker players don’t die, they just fade away…
P.S. Rivakat pojat ja tytöt kerkeävät vielä torstaina ja perjantaina alkavaan iGame Openin main eventiin (1300 euron 6-max NLH). Prahassa on parempi olla.
P.P.S. Softplay on erikseen kielletty kolmessa eri kohdassa.
