Olen selkeästi moniongelmainen kaikenlaisten addiktioideni kanssa. Yksi näistä on kasinohotellit. Nyt löysin todella uuden rakkauden, eli kasinohotellin siedettävällä punttisalilla. Jos peleihin, salille, ja ravintolaan pääsee hissillä, ovat normaalilla ihmisellä asiat hyvin.
Corinthia Towers Prahassa oli parempaa viihdettä kuin osasin odottaakaan. Paikkaa oli kehuttu, mutta ihmisten sanomisiin ei kuulu yleensä luottaa, enkä toki uskonutkaan ennen kuin itse näin. Olen siis tavallinen suomalainen mies.
Addiktioiden lisäksi olen taipuvainen turhaan stressaamiseen. King’s Casinon väki on järjestänyt turnauksensa aina re-entryllä, eli kerran saa ostaa itsensä uudelleen sisään kumpana tahansa aloituspäivänä.Tätä ei taas iGamella ollut ymmärretty kunnolla, vaan oli markkinoitu pelkästään re-entrymahdollisuus torstaina aloittaneille perjantaina. Jos oikeita syyllisiä teloitetaan, en välttämättä ole viimeinen ammuttava. Minunhan kuuluisi olla pokeriasiantuntija. Pätevien ihmisten rekryäminen onkin tietysti vaikeaa.
Maanantaina saavuttuamme paikalle, kasinon väki alkoi ensimmäiseksi selittää re-entrystä. Se on kaikille kuulemma parempi, ja varmistaa ison pelaajapoolin. Olin samaa mieltä. Tosin totesin, että eihän tällaista voi muuttaa viime hetkellä. Kasinon väki totesi, että teistähän se on kiinni.
Tiistaina käytiin sama keskustelu uudestaan. Sanoin, että eikö se ole parisuhteet, missä jankataan uudelleen samoista asioista kerta toisensa jälkeen. Pojat naureskelivat, ja aloitettiin sama uudestaan keskiviikkona. Torstaina minuutti ennen turnauksen alkua olin puhelimessa kasinon omistajan kanssa, joka ilmoitti, että turnaus vedetään heidän normaalisäännöillään.
Selkeää oli, että aloitin turnauksen hyvissä lämmöissä. Turhaan. Kukan ei koskaan valittanut asiasta. Minä olin ilmeisesti ainoa, joka veteli ranteita auki.
Seuraavana päivänä kerroin yleisölle, että tulin neljä päivää aiemmin tarkistamaan, kuinka huonoja jakajat ovat, kuinka epäpätevä turnausjohtaja ja kuinka laiska kasinonjohtaja on. Katselin TD:n ilmettä, jolle olin edellisenä päivänä huutanut, ja sitten sanoin löytäneeni Prahasta hyviä jakajia, pätevän turnausjohtajan ja ahkeran kasinon ykkösen. Aina voi pitää omaa hauskaansa.
Turnaushenkilökunta kiitteli kauniista sanoista ja sanoin, että olenkin hyvin vakuuttava valehtelija. Hymyilivät lopulta. ”Aki you are a funny guy” oli viimeinen palaute.
Oikeasti olin sitä mieltä, että olivat ihan pätevää porukkaa, vaikka en koskaan ymmärtänyt, mikseivät voineet sanoa heti maanantaina, että paikallissäännöillä vedetään, riippumatta siitä mitä ugrit sanovat. Olisi kaikki säästytty turhilta neuvotteluilta ja minä turhalta stressiltä.
Paikalliset pelaajat olivat huonoja ja jakajat hyviä. Näin kuuluu asioiden kasinolla optimitilanteessa ollakin. Ensimmäisenä päivänäni päätin, että tänne tulen takaisin. Olen viettänyt melko paljon aikaani Casino Helsingissä, jossa pääsääntöisesti sekä pelaajat että jakajat ovat hyviä, mikä ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä.
Prahan paikallisongelma on kasinoiden vapaa kilpailu, jonka seurauksena ei tiedä, missä pelit minäkin päivänä ovat. iGame Openin aikana ne olivat toki Corinthia Towersissa, jossa tosin onnistuin tekemään marginaalikuopan.
Mutta kuopista on turha masentua, vaan Timo Jutilan sanoin mennään eteenpäin. Päädyin maanantaina pienissä matkatumuissa HelppiGameen (=20/20PLO Juhan järjestämässä tutussa seurassa) Helsingissä, jossa voitin matkakulut takaisin, vaikka odotusarvoni oli Prahassa selkeästi parempi.
Jatkan kyllä HelppiGamen pelaamista, mutta niin jatkan Prahaan menemistänikin..
