Viime viikollakin joka arkipäivä uudet pörssiyhtiöt kertoivat peruvansa aikaisemman tulosohjeistuksensa ja antavansa uuden, kun näkyvyys paranee. Eli osakkeenomistajille laitettiin säkki päähän. Totta kai yhtiöiden johdolla on joku näkymä koronasumunkin läpi. Sitä ei vain haluta kertoa, koska arvaus voi mennä pieleenkin.
Ohjeistukset muuten sisältävät aina jossain määrin epävarmuutta. Lisäksi niitä on sallittua päivittää matkalla. Näitä päivityksiä kutsutaan tulosvaroituksiksi. Jos näkymiä reivataan Petsamoon, kyseessä on posari (=positiivinen tulosvaroitus) ja jos Terijoelle negari.
Ainakin miulle ohjeistukseksi kelpaisi myös ehdollinen tyyliin: ”Jos lockdownit jatkuvat vappuun, pataan tulee viisi miljoonaa, jos yo-juhliin niin kymmenen. Ja jos juhannukseen, niin joudumme laittamaan lapun luukulle ja vetämään kännit”.
Ymmärrän, miksi toimiva johto ja hallitus haluavat päästä helpolla ja kuitata koronanäkymät ”syssymmällä” -tiedotteella. Vähemmällä työnteolla raportointivelvollisuuksien kuittaaminen tuntuu varmasti houkuttelevalta.
Mutta en hyväksy. Yhtiön sisältä näkyvyys on aina parempi kuin ulkoa. Kysymys on vain ja ainoastaan siitä, kerrotaanko se sijoittajille vai ei.
Tuulettelin torstaina, kun Admicom ilmoitti hyvästä tuloksesta ja piti ohjeistuksensa ennallaan. Ei ole lapun lappua. Myin kaikki iposta tulleet osakkeet nopeasti reagoivan ammattisijoittajan ketteryydellä noin viidesosalla nykyhinnoista.
Nostin kädet ylös ihan siitä ilosta, että kun seuraava toimitusjohtaja selittää ohjeistamisen olevan mahdotonta koronan takia, näytän läppärin välityksellä keskaria. Lisäksi twiittaan yhtiön tägäten, miten Admicom pystyi yhdeksässä päivässä sekä osariin että guidanceen, mutta te ette kuukaudessa kumpaankaan.
Tämä oli vähän kuin vaalilupaus, ei tarkoitettu uskottavaksi kuin oman kannattajakunnan yksinkertaisimmalle osalle. Tässähän ei muuta ehtisi lähiviikkoina kuin ilkeitä twiittailemaan, jos alkaisi oikeasti jokaisesta ”Olemme sokeita” -lausunnosta kuittailemaan.
Lääkärit ja lakimiehetkin pihtaavat
On hyvin tavanomaista, että parhaan mahdollisen arvauksen päällä istuvat ihmiset pihtaavat arvaustaan. Yritän aina puristaa asianajajilta ja lääkäreiltä prosenttiarvioita. Menestykseni on ollut yhtä hyvää kuin Huoltovarmuuskeskuksella. Joskus olen saanut haluamaanikin tavaraa. Esimerkiksi kun poskiontelotohtori pitkän pommituksen jälkeen myönsi, että leikkauksella on yli 30 prosentin onnistumistodennäköisyys, päätin ostaa neljän tonnin operaation.
Tietääkö joku mitään jälkiä jättämätöntä metodia puristaa asianajajista irti oikeussalivoiton odotusarvoprosenttia? Ensi kerralla ollessani joutumassa käräjäoikeuteen lottoamaan käytän ehkä vesikidutusta omaan lakimieheeni puristaakseni oddsit siitä ulos. Jos tekniikka kelpasi sekä inkvisitiolle että CIA:lle, täytyy sen toimia odotusarvoisesti ihan näppärästi.
Ymmärrän, että itse prosenttiinkin sisältyy paljon epävarmuutta. Mutta se on paras mahdollinen arvio, jos olen vain löytänyt edes pätevähkön lekurin tai jurristin.
Oletan asiantuntijoiden haluttomuuden esittää todennäköisyysarvioita johtuvan niiden vastaanottajien sivistymättömyydestä. Aika monelle jo 60% on synonyymi varmalle. Jos liikutaan yli 90 prosentin suotuisissa todennäköisyyksissä, myhäilevät jo melkein kaikki etukäteen.
Jos joku kymmenenpinnainen ikävä osuma toteutuu, massat vaativat yhdeksänkymmenen prosentin arvion esittäneeltä kerran kerrasta päätä vadille. Mie olen usean luku- ja kirjoitustaitoiselta vaikuttavan kaverin esimerkiksi nähnyt väittävän, että galluppeja ja vedonlyöntimarkkinoita ei kannata seurata, koska ne eivät ennustaneet 2016 Trumpia presidentiksi. Käsitykseni alt-rightin lukutaidosta on usein osoittautunut vääräksi, kun olen yrittänyt selittää kerran kymmenestä tapahtuvan verrattain usein ja saanut hyvin salaliittoteoriapitoista tekstiä takaisin.
Epävarmaa ennustava saa pitää pallinsa
Ainakin omalta osaltani allekirjoitan, etten ole vetämässä pallia alta sellaiselta toimitusjohtajalta, joka antaa loppuvuoden tulosarvion, mutta kertoo sen sisältävän koronan tuomaa epävarmuutta. Sitten kun vielä kerrotaan, miten koronan erilaiset kehitysskenaariot vaikuttavat yhtiöön, alan nipistelemään itseäni selvittääkseni näenkö märkää unta.
Jotkut sivistyneet yhtiöt ovat muuten koronan vaikutuksia yhtiön toimintaan ja tulokseen julkistaneetkin. Onko kukaan jättänyt aloittamatta ”Tärkeintä meille on taata henkilöstömme ja asiakkaittemme turvallisuus” en ole varma.
Analyytikotkin istuvat käsiensä päällä
Miksi geelitukat eivät tiputa tämän vuoden tulosennusteitaan realistisiksi on yhtä vaikeaa ymmärtää, kuin miksi kukaan tilaa Tiina Jylhältä yhtään mitään.
Mie luulen, että anaalit luulevat, ettei tammikuussa päivitettyjä ennusteita kukaan ota tosissaan. Tässä he kyllä yliarvioivat yleisönsä. Tietäisittepä miten monet sijoittajat käsittelevät osinkotuottoa korkotuoton kaltaisena eränä.
Kyseessä lienee sama ilmiö kuin pörssiyhtiöiden johdolla, eli ei haluta pashaa niskaan pieleen menevistä epävarmoista ennusteista. Ja kun yhtiöt eivät anna uusia guidanceja, miksi yritystutkijan pitäisi päivittää excelinsä?
Miepä kerron: Koska yhtiöön perehtyneen analyytikon sumuinenkin arvaus on mediaanisijoittajaa parempi, ja siten kiinnostava.
Vetoankin sekä pörssiyhtiöiden johtoon että analyytikoihin:
Kertokaa sumuisetkin arvionne kansalle!
Ainakin osa sijoittajista ymmärtää, että ennusteet eivät ole näinäkään aikoina Tooraa ortodoksijuutalaisille. Annamme koronan tappaessa vanhuksia ympäri maailmaa anteeksi useamman ennustemuutoksen kuin rauhan aikana. Mutta ”Ei mitään ennustetta” auttaa yhtä paljon kuin Israelin terveysministerin koronantorjuntasuositukset omille ultraortoilleen. Rukoilun jatkamista siis suositteli.
P.S. Näin koronasodan aikana ajattelin käyttää viime sotia edeltäneitä ilmansuuntia. Ihan vaan, jottei minultakin ala suhteellisuudentaju himmenemään kuin pahimmilla koronakyttääjillä. Tai noh, kyllä keskitason kyttääjätkin ihan riittävän sekavilta vaikuttavat.
P.P.S. Miulle selvisi tänään, että Presidentin kuuluisan nyrkin yhteydessä päänyrkiksi väläytelty Raimo Luoma oli Huoltovarmuuskeskuksen johtaja 2014 alkaen viime marraskuuhun asti. On selkeää, että Luoman aikana oli olemassa systeemi, jossa varmuusvarastoidut kamat voivat hapertua rauhassa luolan pohjalle. Tomi Lounema ehti olla vasta viisi kuukautta talossa, joten hän tuskin on vielä ehtinyt kovin paljon vanhoja hyviä käytäntöjä muuttaa.
Olisi kiinnostavaa tietää, kuka väläytteli ja millä perusteella. Poliitikoiden äkkinäisyys kriisijohtajina ei ollut miulle mikään yllätys. Parhaiden Lupaajien demokratioissa ei voida kuin mielettömällä tsägällä löytää ministereiksi parhaita kriisiajan johtajia. Mutta kyllä mie olin kuvitellut, että Huoltovarmuuskeskusta suomalaiset virkamiehet hallinnoivat First In – First Out -periaatteella.
