En ihmetellyt yhtään, kun Hesari pääkirjoituksessaan viime torstaina vaati pörssien määräaikaista sulkemista kriisien kuumimpana aikana. HS valisti meitä: ”Koronaviruksen talouteen tuoma kriisi on laajuudeltaan ja kestoltaan niin ennakoimaton, että järjellinen yritysten näkymiä, osinkoja ja tulevia tuloksia punnitseva sijoittaminen on mahdotonta. Arvailu on sukua hätäilylle.”
Mutta tähtisalkunhoitaja Mika Heikkilän maanantain Kauppalehden lausuntoa taivastelin kovasti ”Kun aika monta muuta asiaa laitetaan kiinni, oltaisiin osakemarkkinoilta myös hetken aikaa pois. Nyt hinnanmuodostus perustuu tunteisiin ja riskien purkamiseen. Mitä enemmän on heiluntaa, sitä erilaisemmat efektit laukeavat.” Jos saisi lukea vain Heikkilän tai Pyysingin osakehöpinöitä, valitsisin empimättä Heikkilän. Mutta tällä kertaa epäilen Mikalta korporaatioperspektiiviä tai jotain.
Hesarin ja Heikkilän mukaan siis kriiseissä tehdään sijoituksia tunteella eikä punnitsemalla tuloksia, osinkoja ja näkymiä. Havaintojeni mukaan tätä tosiaan tehdään sekä kriiseissä että niiden ulkopuolella vaikka kuinka paljon.
HS arvioi, että hivenen pitempi aika antaisi sijoittajille aikaa rauhoittua. Markkinoiden sulkeminenhan se meitä osakeposition päällä mököttäviä rauhoittaisi. Odotellaan milloin auki ja mitä maksaa ja siinä sitä rauhoittuu kummasti.
Uutiset pörssin isoista liikkeistä hermostuttavatkin näinä aikoina niitäkin, joilla ei ole osakkeita. Epäilen Hesarin olevankin toivomassa näille pussia päähän, etteivät karanteeniahdistuksessaan vielä pörssiromahduksista ajautuisi täyspaniikkiin.
Mutta oikeille sijoittajille on parempi, että meillä on mahdollisuus myydä tai ostaa osakkeita oman halumme mukaan. Harvoin on muuten sellaista aikaa, jolloin oikeellisella fundamentaalianalyysillä olisi niin paljon kysyntää, kuin juuri nyt. Kun koko markkina painetaan suorasuihkutuksella alas, tulee siinä pörssikurssiin osumaa myös sellaisille yhtiöille, joiden osinko-, tulos- ja muut näkymät perustelisivat paljon korkeampaa kurssitasoa.
Pitäisi muuten olla itsestään selvää, että pörssien väliaikainen sulkeminen lisää paniikkia, eikä vähennä sitä. Otetaan esimerkki, jonka kulttuuritoimittajakin voisi ymmärtää, jos lukisi joskus talousasioista jotain:
Palkkaasi on joko nostettu vai laskettu, mutta et tiedä kumpi. Luultavasti kuitenkin laskettu. Palkka on maksettu jo tilillesi. Rauhoittaako mieltäsi, jos sinulta evätään pääsy tilitietoihisi?
Pörssin sulkemisvaatimusten lisäksi haraan vastaan pariin tämän viikon nähdäkseni vähintään epätäsmälliseen lausuntoon.
Liian myöhäistä myydä ja liian varhaista ostaa
Ikävän monet 80-luvun guruistani vaikuttavat nykyisin jo vähän Varjoisten kujien miehiltä. Mutta Seppo Saario on pysynyt skarppina kaikki nämä vuosikymmenet.
Mie huokaisin syvään, kun luin Saarion sanoneen, että nyt on liian myöhäistä myydä ja liian varhaista ostaa. Jos nimittäin oikeasti tietää, että nyt on liian varhaista ostaa, tietenkin pitäisi kaikki myydä ja heti.
Kirjoitin 2.2., että ”En ajatellut olla se legendaarinen paras eli nopein panikoija. Tässä toki olisikin jo auttamattomasti myöhässä. Sen sijaan ajattelin yrittää koppailla alkuvuoden myyntejä varovasti halvemmalla takaisin.”
Tämä on verrattavissa Saarion ”liian varhaista/myöhäistä” -analyysiin. Kun korona ei romauttanutkaan pörsseihin välittömästi, en sitten tehnyt juuri mitään. Tässä vaiheessa olisi pitänyt nähdä sokeankin otsallaan, että olisi ollut erinomaisen hyvissä ajoin myymässä osakkeita. Vaikka ihan huipuissa ei oltukaan. Eli olin alkuvuonna varmasti Saariota hönömpi.
Mie luulenkin, että tämä oli Saariolta pelkästään vähän harkitsematon lausunto.
6 kuukauden tai 60 prosentin pörssiromahdus
Nordnetin Martin Paasi on Suomen parhaita sotureita kannustamaan ihmisiä osakesijoittamisen pariin. Vannomme siis uskollisuutta samoille osakejumalille. Martinin uskonlahko on kuitenkin ”vähäkuluiset rahastot”, kun mie taas kuulun ”aliarvostetut osakkeet” -hiippakuntaan.
Keskiviikon muuten ansiokas bloginsa pitää kuitenkin sisällään ehkä jopa aavistuksen vaarallisen sijoitusnäkemyksen. Sen mukaan pohjat löytyvät vasta puolen vuoden päästä tai kun on otettu kyykkyä 60 prosenttia. Mihin juuri nämä luvut perustuvat, ei tarkkaan ottaen avata.
Milloin pohjat tulevat, ei ole suurempaa väliä, jos noudattaa Martinin suosittelemaa sijoitusohjelmaa, eli kuukausisäästämistä. Mutta jos syystä taikka toisesta yrittää pohjaongintaa, uskoo 6/60-teoriaan ja sitten pohjat löytyvätkin viiden kuukauden jälkeen 50 prosentin kuopasta, jää alennuslaarilla käyminen kokonaan väliin.
Ei ole mitenkään lakisääteistä, että tästä pörssiromahduksesta käännytään nousuun jossain tietyssä ajassa tai jonkun tietyn indeksiluvun kohdalla. Kaikki on mahdollista, paitsi sijoittajien ahnehtimisen ja panikoimisen välillä hötkyilyn loppuminen.
Alesta voi ostaa enemmän
Olen aina vähän pidätellyt hengitystä, kun puhutaan ajallisesta hajauttamisesta. En yleensä sano mitään, ellei aikaa ole paljon ja kuuntelijat superskarppeja. Periaatteessa ajallisesta hajauttamisesta puhuvat ovat hyvällä asialla (=kannustavat sijoittajia toimimaan varovaisemmin), vaikka he itse asiassa puhuvat aavistuksen hassuja juttuja.
Mie hajautan kyllä ostojani, mutta hajautan lähinnä hintatasoja. Jos fundamentit ovat ennallaan, ja salkkulappuni laskee merkittävästi, yleensä ostan lisää. Jos jatkaa alamäkeen, otan lisää koppia matkalta. On melko yhdentekevää, meneekö kehitykseen kuusi kuukautta vai kuusi tuntia.
Koronan mukanaan tuoma paniikki on joka tapauksessa väliaikainen ilmiö. Pörssikurssit ovat tulleet kuukaudessa alas suuruusluokkaa 30 prosenttia. Puhuvat pahan ilman linnut mitä hyvänsä, ainakaan Suomessa ei ollut yleistä osakekuplaa. Helmikuussa näytimme olevan naimisissa nollakorkojen kanssa. Nyt maaliskuussa huomaamme ottaneemme puolisoksemme hartaan katolisen, joka ei siis suostu avioeroon kuin kirveellä.
Joten otankin poikkeuksellisen vahvan kannan: Nyt olisi muuten osakemarkkinoilla houkutteleva hetki nostaa osakepainoa. Kuukausisäästäminen vähäkuluisiin rahastoihin on useimmille sijoittajille paras mahdollinen strategia. Mutta onhan se nyt jumalattoman tylsää.
Kyllä mie kovasti hämmästelisin, ellei nyt semifiksujakin osakkeita ostamalla saisi seuraavan kymmenen vuoden periodilla hyvät tuotot. Edellyttäen, että korona jättää osan ihmiskunnasta henkiin. Tämä näyttää kuitenkin kohtuullisen todennäköiseltä.
On tietenkin mahdollista, että markkina tosiaan laskee vielä vähintään viisi kuukautta lisää, ennen kuin lähdetään uuteen nousuun. Tai että se ottaa osumaa vielä yli 40 prosenttia, jotta saadaan täysi 60 prosentin kuoppa kaivettua. Jos markkina laskee 30 prosenttia, on sen saadakseen 60 prosentin montun lähtötilanteesta täyteen, dropattava välikuopasta vielä n. 43 prosenttia lisää. Pörssikurssit ja prosenttilasku ovat ihmeellisiä asioita.
Mutta jos joku valo koronan pysähtymiseen (=lockdownien lopettamiseen) löytyy, nousee kurssikäyrä koilliseen rivakasti kuin teinipojilla. Likviditeettiä markkinoilta ei puutu, jos uskoa vain riittää. Siitä ovat keskuspankit pitäneet huolen.
Jos ei ole muuta rahaa, voivat ehkä reippaimmat jo alkaa pohtia, saisiko mistään pitkäaikaista ja edullista lainaa. Mutta kannattaa olla sen velkavivun kanssa varovainen: Tähänkään pörssikuoppaan ei kannata missään nimessä mennä poikki.
En ole itse vielä likikään all-in osakkeissa. Mutta ostelen niitä ensi viikollakin lisää, jos lasku jatkuu. Ja saatan vähän nousupäivinä myydäkin. Vaikka Hesarin mukaan näissä olosuhteissa voi arvailla vain. Mutta on se nyt jonkun verran helpompi arvailla yhtiön pörssikurssia silloin kun markkina on auki.
P.S. Tällaisina aikoina spekulanttien veri punnitaan. Osa meistä menee poikki, ja osa vuolee kultaa. Olkaamme varovaisia koronakuopan askarteluissamme ja lisäksi muistetaan pitää käsihygieniasta huolta.
