Varsin laaja sijoittajahiippakunta pitää osakehelmiään niin hyvinä, ettei niitä tarvitse koskaan myydä. Tämän teologian arkkipiispa Jarkko ”Random Walker” Aho kertoi joulukuussa Konecranesin olevan yksi kolmesta helmestään.
Siitä huolimatta, että edustan kilpailevaa kulttia, en lähde vaatimaan Satunnaista Mustanaamiota roviolle tai edes väittää kovasti arvostamani Jarkon olevan väärässä. Voi hyvin olla, että Konecranes(kin) on sellainen kruununjalokivi, josta ei tarvitse koskaan irrottaa, vaikka kuinka prinssit humputtelisivat. Mutta on olemassa rahoitusteoreetikkojen halveksuma salatiede, jonka mukaan hyvästäkään syklisestä osakkeesta välillä irrottaminen ei ole kuolemansynti.
Konecranes 16 vuotta. Siniset pallot ostojani, punaiset myyntejä. Jos pallot ovat kovin lähekkäin, on myyntihinta ollut aina hivenen yli läheisen ostohinnan, vaikkei siltä kuvaajasta välttämättä näytä.
Konecranesin kurssikäyrästä pitäisi aika äkkinäisenkin havainnoitsijan pystyä näkemään, että parempiakin voitontekomahdollisuuksia olisi ollut, kuin esimerkiksi vuodesta 2007 alkanut holdaaminen. Osake maksoi silloin vähän yli kolmekymppiä, kuten viime perjantainakin.
En itse uskaltanut ottaa konepajoja koronakuopassa. Sen sijaan sain nerokkaan idean alkaa pikkukikkailla fuusioitavien Konecranesin ja Cargotecin hintaeroilla, kun kokonaisuus synergiaetuineen haiskahti halvalta. Hintasuhteet olivat sellaiset, että Konecranesin kautta sai fuusioyhtiötä halvemmalla, joten paatunut bargain hunter (=Hullujen Päivien hurmaama) luonnollisesti iski sen kimppuun tammikuussa 2022 @37,46.
Ajoitus meni sikäli nappiin, että helmikuussa idän pieni suuri mies päätti pullistella keskikokoisia hauiksiaan ja maaliskuussa yksi Boris Johnsonin kätyreistä ilmoitti, ettei puolitoista vuotta valmisteltu järkiavioliitto tule saamaan siunausta ainakaan Iso-Britanniassa. Fuusio siis kaatui brittiviranomaisten vastustukseen.
En jäänyt kuraposition kanssa tuleen makaamaan, vaan lähdin vastahyökkäykseen:
Konecranes kolme vuotta
Otin laskeviin kursseihin reippaasti lempicoctailiani Average Downia, mutta vähän keventelin kuitenkin matkan varrella vastaan tulleissa lukuisissa kuolleen kissan pompuissa. Pohdiskelin, että kaikki pommitettu infra rakennetaan joskus uudelleen. Lisärohkeutta toi, kun arvelin Kiinan heittävän hyvästit idioottimaiselle koronapolitiikalleen ja satamainvestointien taas lähtevän rullaamaan.
En keksinyt yksin, että Kiina hyvin todennäköisesti avautuu ja pörssikurssi lähti viime syksynä kipuamaan jo ennen lopullista kiinalaisvanhusten apuharvennusta. Mie uskontoni mukaisesti räiskin pieniä iskuja vastapalloon.
Brittiviranomaisten hylkäämän puolisokandidaatin kanssakin olen vehtaillut.
Cargotec 17 vuotta
Jossain määrin samannäköinen käppyrä kuin ylimmäinen, eikö? Veivausteni seurauksena miulla on salkussani vielä halvempia nostureita kuin Pohjaonkija-Aholla.
Keskihankintahintani on nimittäin negatiivinen, jos aiemmat kaupat ja osingot huomioidaan. Pelkällä ostamisella tätä tilannetta joutuu odottelemaan aika monet osingot.
Syklisten osakkeiden ajoittaminen ei voine olla rakettitiedettä, jos hätäinen karjalaispoikakin voi siinä ainakin välillä onnistua. Tosin valitettavasti miulla ei ole tarjota tarkkaa lähdekoodia, millä tätä voisi jatkossa kopioida.
Mutta kertailen perusteesejäni:
Kikkaile vain solideilla, mutta edullisilla
Väliotsikon edullinen ei tarkoita törkyhalpaa. Alelaarin pohjallisia on vaarallista kevennellä, koska osakkeen hinta voi päivänä minä hyvänsä ”normalisoitua”. Siihen ei muuten tarvita niinkään ajureita kuin ostajia, vaikka analyytikot usein toisin väittävät.
Vielä vaarallisempaa on tietysti yrittää askarrella hypeosakkeilla. Meemiosakkeen keskihinnan alentaminen on oikotie kohti sijoituspäätösten ulkoistamista rahoittajalle.
Analyytikkojen vuoden 2024 tulosennusteiden mukaan kumpikin nosturi on sellaista P/E kymmenen -kamaa. Tavoitehintojen keskiarvot @35,2 ja @55 pörssikursseilla KCR @30,76 ja CGC @43,72 tarjoavat hyvin nousuvaraa.
Suhtaudun anaalien tulosennusteisiin huomattavasti vakavamielisemmin kuin tavoitehintoihin. Toki jotkut 2025 EPS-ennusteet ovat väistämättä aika hailakalla pohjalla. Lähes täyden luottamukseni saavat tulosennakkojen tarjoamat historiatiedot.
Voitaneen todeta alttarilla erotettujen täyttävän ainakin oman ”solidi, mutta edullinen” -kriteerini. Konecranesilla on vieläpä Jarkko Ahon hyväksymisleima kyljessä.
Täydennä ja keventele osissa
Jos osake lähtee sukeltamaan, ei ole mitään takeita missä kohtaa Mariaanien hautaa se kääntyy takaisin. Joten vaikka osake tuntuisi halvalta kuin vaalilupaukset, ei tämä ole mikään takuu pohjakosketuksesta. Osakkeen kurssilaskusta on helpompi ottaa ilo irti, kun on likvidiä millä siitä nauttia. Ammuksia on siis hyvä yrittää pitää varastossa enemmän kuin Suomen tykistöllä talvisodassa.
Sama homma osakkeiden noustessa, joskin aavistuksen maltillisemmin. ”Kallis kallistuu” on vanha hokema, joka pitää paikkansa niin kauan kuin pitää. Siitä huolimatta, että olisi jo messevät voitot realisoitavissa, ei välttämättä kannata painaa menemään kaikkia kerralla. Joku kuumakalle voi vielä saada FOMO-kohtauksen ja ottaa vielä paljon kovemmallakin hinnalla.
Nopeat voitot herkemmin
En osta mitään ajatuksella ”myyn tämän tänään kalliimmalla”. Mutta jos satun osumaan johonkin kahden kolmen prosentin uutisettomaan osakekohtaiseen päivänousuun, olen hyvin taipuvainen irrottamaan tyytyväisenä. Useimmiten kyseessä on kohina, jonka hyödyntämättömyyttä kutsun yleensä laiskuudeksi. Joskus hönöpäissäni olen saattanut mainita myös päätöksentekokyvyttömyyden tai pelon.
Sama homma, jos myymäni lappu laskee rivakasti heti myyntini jälkeen. Olen valmis ostamaankin samana päivänä takaisin, jos hinnoista sovitaan.
Kun aikaa kuluu, on pienellä marginaalilla toimimiseen syytä suhtautua epäluuloisemmin. Yhtiön tilanne ja arvostuskuva ovat jo ehtineet muuttua, eikä kysymys välttämättä enää ole kohinasta. Valuuttakurssit, korot, raaka-aineiden hinnat yms. eivät ole luotuja pysymään paikallaan. Hankinta- ja myyntihintansa pitäisi ajan funktiona pyrkiä unohtamaan kokonaan. Tämä on kuitenkin vaikeampaa kuin keski-ikäisille kuperkeikka taaksepäin. Edelliseen tuskin koskaan täydellisesti pystyn, jälkimmäinen vielä jotenkuten menee.
Muistuttaisin tässä kohtaa erityisesti, että Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki käytti varsin laajalti stop profit -strategiaa. Eli voitolla olevat myytiin hymyssä suin tilanteeseen katsomatta. Tämänkaltaisella toiminnalla päätyy olemaan syli täynnä Tampellaa.
Taru kolmestakymmenestä prosentista
Aivan jatkuvasti törmään välillä täysipäisiltä vaikuttavienkin sijoittajien väitteeseen, jonka mukaan osaketta ei voi verojen vuoksi myydä, ellei arvele saavansa sitä ostettua 30 prosenttia (=luovutusvoittoveron verran) halvemmalla takaisin.
Huomautan aina jaksaessani tähän, että velan maksamista ei laskentatoimessa tarkastella kuluna. Toki on inhimillistä käsitellä runsaasti verovelkaa sisältävä salkkunsa kokonaan omana varallisuutenaan ja melkein kaikki näin tekevätkin.
Niille, jotka murehtivat sijoitettavien pääomien hupenemista verokarhulle suoritettaviin maksuihin, suosittelen sijoitusluottolimiittejä. Velan verottajalle salkussaan voi täysin laillisesti korvata velalla rahoittajalle. Jälkimmäiset toki perivät enemmän korkoa, joten totta kai verovelalla kannattaa kohtuullisessa määrin ratsastella, mutta ei sentään pakkomielteisesti.
Halvempia kuin luulin
Hupaisaa tai tarkalleen ottaen huolestuttavaa oli, että luulin ennen tämän kolumnin kirjoittamista Suomen nosturitähtien olevan aavistuksen kireämmin arvostettuja. Olin jotenkin niin trading-onnistumisieni huumassa, että oma Q4-fundamenttianalyysini oli jäänyt Inderesin lapsinerojen tuotosten hätäiseen lukemiseen.
Aion ottaa jatkossa vähän aggressiivisemmin kalliimmalla myymiäni nostureita takaisin salkkuun. Ja suhtautua hiukan nihkeämmin nopeisiin kevennyksiin. Kumpaakin lappua siis löytyy kaiken veivaamiseni jälkeen laarista, mutta hyvin maltilliset määrät.
