Jos samana päivänä on tapaaminen sekä valtioneuvoston asettaman rahapelien arviointityöryhmän että Barack Obaman kanssa, voisi hyvin pröystäillä kiireisellä kalenterillaan. Tosin viime torstaina näin väsyneen Obaman vain melko kaukaa, sillä olin karvalakkilipulla Nordic Business Forumissa. Mutta haittatyöryhmän kuultavana Säätytalolla olin oikeasti.
Edellisen kerran olin Säätytalolla tuntipalkkaisena ääntenlaskijana. Valituksi noissa vaaleissa tuli Mauno Koivisto, joten hetken oli edellisestä käynnistä aikaa vierähtänyt. Kyseessä on vuonna Suomen Pankin vastapäätä sijaitseva 1891 valmistunut sekä ulkoa että sisältä hieno rakennus, jossa kokoontuivat säätyvaltiopäivät viidentoista vuoden ajan. Vuonna 1906 säätyvaltiopäivät loppuivat, kun Suomeen tuli melko yleinen ja melko yhtäläinen äänioikeus, ja valittiin ensimmäinen eduskunta. Sen tarkoituksiin pytinki oli liian pieni.
Taloa on sen jälkeen käytetty kokoustamiseen, tieteen tekemiseen ja välillä myös oikeuden jakamiseen. Neljä kertaa kokoontunut valtakunnanoikeus on aina istunut Säätytalolla. Viimeksi pohdittiin 1993, oliko Kauko Juhantalo ministerinä koplannut vai ei.
Christopher Wegeliuksen ja valtakunnanoikeuden mukaan oli koplannut, Kaukon ja kankaanpääläisten mielestä ei. Kauko sai ehdollisen vankeustuomion ja kenkää eduskunnasta, jonne hänet valittiin vielä kolme kertaa uudelleen.
Syyttömiäkin Säätytalolla on tuomittu, sillä myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnit pidettiin siellä. Tosin jos vaihtoehtoina ovat miehitys tai muutaman sodanaikaisen isänmaallisen poliitikon kuritushuonetuomio, olisin miekin taipuvainen valitsemaan jälkimmäisen.
Nykyisin pytinki on tunnettu neljän vuoden välein pidetyistä karjamarkkinoista. Hallitusneuvottelut on nimittäin tavattu käydä siellä, ja lehmät käyvät välillä helposti ja välillä vähän nihkeämmin kaupaksi. Vuonna 2011 oli erityisen vaikeat lehmänkaupat, kun pitkien neuvottelujen päätteeksi tulokseksi tuli Kataisen surullisen kuuluisa sateenkaarihallitus.
Suomen Pokerinpelaajat ry
Pokeriyhdistyksen on tarkoitus toimia pokerinpelaajien edunvalvontajärjestönä. Jotkut pelurit ovat ääneen ilmoittaneet, että yhdistys ei tee mitään, ilmeisesti koska emme järjestä mitään peli-iltoja. Viimeiseen keväällä 2005 olleeseen kokoukseen, jonka yhteyteen oli järjestetty myös peliä, saapui myös kahdeksan (8) rikospoliisia, ja tapahtuman laillisuutta käsiteltiin Korkeinta oikeutta myöten. Meidät tuomittiin kuuden vuoden oikeudenkäymisen jälkeen äänestyspäätöksellä päiväsakkoihin, ja siitä asti yhdistys on vältellyt koskemasta pelien järjestämiseen.
Sen sijaan olemme pyrkineet vaikuttamaan arpajaislainsäädäntöön ja sen toimeenpanoon. Eniten olemme joutuneet taistelemaan niitä ankeuttajia vastaan, jotka ovat ajaneet maahan nettipokerin kieltolakia. Tämän 11-vuotisen sodan veteraanina sanoisin, että ankeuttajien rivit ovat harvenneet, mutta hyvin vaarallisia sellaisia on vielä elossa. Erityisen paljon heitä löytyy elossa Veikkauksen edunsaajissa, jotka ovat hämäystarkoituksessa muuttaneet järjestönsä nimen Veikkausvoittovarojen edunvälittäjiksi.
Rahapelien arviointityöryhmä
Kyseessä on viralliselta nimeltään ”Rahapelien toimeenpanosta aiheutuvien haittariskien ja haittojen arviointiryhmä”. Sen tehtävänä on valmistella sisäministeriölle lausunto rahapelien toimeenpanoa koskevissa asioissa sekä arvioida pelitarjontaan esitettyjen muutosten vaikutukset rahapelihaittoihin. Lisäksi se seuraa ja arvioi rahapelihaittoja ja antaa niistä lausuntoja.
Pokeriyhdistys ja työryhmä
Kieltolakivalmistelu ei siis ole työryhmän toimeksiantona. Mutta Pokeriyhdistys halusi tulla työryhmän kuultavaksi, koska meillä on kaksi pientä tavoitetta, joilla voisi edistää Suomen pokerikulttuuria.
Haluaisimme arpajaislainsäädäntöä muutettavaksi siten, että porttikiellon Veikkauksen livepeleihin voisi ottaa ja antaa joustavammin ja pysyvämmin. Ehdotimme jo 2016 eduskunnan hallintovaliokunnalle lain muuttamiseksi siten, että porttikielto olisi kuukaudesta elinkautiseen nykyisen kolmesta kuukaudesta vuoteen sijaan. Tämän vastustaminen vaatii jo luovia perusteluita, asia sinänsä ei ole kovin iso. Ainakin tuolloin myös kasinon johto tuki hanketta, enkä usko käsityksensä muuttuneen.
Lisäksi haluaisimme livepokerin arvioitavaksi ns. vihreäksi peliksi, eli vähemmän haitalliseksi. Tämä mahdollistaisi Veikkaukselle pelin joustavamman markkinoinnin ja siten lajille parempaa näkyvyyttä. Olen varma, että Veikkauksella ei olisi mitään tätäkään vastaan.
Ainakaan mie en tykkää itsemurhahyökkäyksistä eli sellaisten hankkeiden ajamisesta, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia toteutua. Kun et ole rahapelimonopolia vastaan, on Suomessa arpajaislainsäädännössä jo puoli sotaa voitettu.
Ilmoitin työryhmän pääsihteerille Mari Pajulalle Pokeriyhdistyksen innokkuudesta tulla kuultavaksi. Tässä ei löytynyt muita kuin marginaalisia aikatauluongelmia, ja niinpä viime torstaina saapastelin Säätytalon portaita ylös ja pällistelin sen sisäarkkitehtuuria. Tarkoituksemme oli mennä yhdessä hallituksen toisen jäsenen Jemina Heinosen kanssa, mutta hänen sairastuttuaan olin menossa kuulusteluun ihan ypöyksin. Juhantalollakin oli sentään asianajaja mukanaan.
Kuuleminen
Tilaisuus oli selkeästi sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä hyvähenkisempi. Varattu 45 minuuttia itse asiassa osoittautui kovin lyhyeksi ajaksi. Olin valmistellut pitkähkön esityksen, mutta suurimman osan aikaa vastailin kysymyksiin. Olisin mielelläni selittänyt paljon pidempäänkin, sillä luonnollisesti työryhmän jäsenet eivät olleet eläneet ja hengittäneet enimmäkseen pokeria viimeisen 23 vuoden ajan, kuten mie olen tehnyt. Joten joitain melko perusasioitakin jouduin yrittämään avata. Samalla piti yrittää varoa puhumasta pokerislangia, koska se on kieli, jota maallikot eivät tietenkään ymmärrä.
Suoritukseni tasosta en lähde sanomaan mitään. Minun jälkeeni kuultavaksi tullut Veikkauksen kuuden hengen delegaatio oli todennäköisesti ymmärrettävämpi ja jos siellä joku jäi hakemaan sanoja, paikalla oli viisi kaveria auttamassa.
En ole varma, minkä verran sain tavoitteitamme edistettyä, vai sainko ollenkaan. Mutta käsittääkseni joka tapauksessa ensimmäistä kertaa Suomessa kuultiin arpajaislain valmistelussa myös pelaajien eikä pelkästään edunsaajien edustajaa.
Säätytalolla tehtiin taas kerran historiaa.
P.S. Suurkiitos vastaanotosta työryhmälle yleensä ja Mari Pajulalle erikseen sekä omasta että Suomen Pokerinpelaajat ry:n puolesta!
