Pokerinpelaajat ovat pääasiassa yhteiskunnallisissa asioissa passiivisia. Tässä he eivät tosin poikkea valtaväestöstä mitenkään. Oman pesän sisustaminen kiinnostaa paljon enemmän kuin valtion budjettivaje. Kun pokerinpelaajille ryhtyy selittämään tarpeellisista verotusuudistuksista, he ovat hyvin kiinnostuneita säilyttämään verovapaat voittonsa. Muu ei kiinnosta vähimmässäkään määrin. Mitä nyt vähän bensan ja viinan verotuksesta maristaan. Halukkuus vaikuttaa edes omiin asioihin on hyvin vähäinen. Puhumattakaan nyt sitten muista yhteiskunnallisista asioista.
Tämä on täysin ymmärrettävää, joskin surullista. Pokeriin edes jossain määrin perehtyneillä olisi keskivertotatintallaajaa paremmat edellytykset ymmärtää poliittisia kysymyksiä – ja poliitikkoja.
Miksi juuri pokerinpelaajat olisivat tavallista parempia vaikuttajia?
Looginen ajattelukyky on täysin välttämätön edellytys julmassa maailmassamme hengissä säilymiselle. Tähtiin tuijottelemalla ei yksinkertaisesti pelipöydässä pärjää. Keskivertoihmisen loogisesta päättelykyvystä minulla ei ole kovin ruusuista kuvaa. Valtion menoista ollaan ensisijaisesti valmiita säästämään poliitikkojen palkoissa ja maahanmuuttajien eduista. Molemmat ovat fiskaalisesti täysin merkityksettömiä. Olen vakuuttunut siitä, että jos tämän selittää pokerinpelaajalle on paljon parempi mahdollisuus tulla ymmärretyksi, kuin jos kohteeksi ottaa satunnaisen vastaantulijan.
Ainakin vähän pärjänneen pokerinpelaajan on ollut pakko sopeutua muuttuvaan peliympäristöön ja käsittää tilanteiden dynamiikkojen vaihtelut. Saavutettuja etuja, joita puolustaa, ei pokerissa ole. Jokainen jako aloitetaan tasamaalta. Historiallinen kehitys ei todellakaan ole tae tulevasta. Tämän voi myös sanoa niin, että varianssilla ei ole muistia.
Monet etujärjestöt elävät ikään kuin maailma ei olisi lainkaan muuttunut. Jos pokerinpelaaja on elänyt näin, niin hän on siirtynyt muihin harrastuksiin tai ainakin pokeri on tullut melko kalliiksi.
Lisäksi pokerinpelaajat suorastaan loistavat valehtelun tunnistamisessa. Koko pokeritapahtuma perustuu valheellisen tarinan myymiseen. Esitetään kortteja, joita oikeastaan ei ole. Avokorteilla ei kukaan pärjää. Monet tosin yrittävät. Mutta etsiytyvät ennen pitkää muihin peleihin, joissa pärjää vähemmällä juonittelulla, salamyhkäisyydellä ja suoranaisella valehtelulla. Sen lisäksi, että täytyy pitää oma käsi ainakin jossain määrin epäselvänä vastustajille, on välttämätöntä omata jonkinlainen käsitys vastustajien korteista. Nekin ikävä kyllä rutiininomaisesti esittävät jotain aivan muuta kuin niillä oikeasti on. Pokerinpelaajalle valehteleminen on paljon vaativampi paikka, kuin pajunköyden syöttäminen massoille.
Poliitikot perinteisesti kunnostautuvat muunnellun totuuden kertomisessa. Paavo Arhinmäeltä kysyttiin itsenäisyyspäivänä, että mikä on ollut hänen isänmaallisin tekonsa viime aikoina. Vastaus ”Irlannin tukipakettia vastaan äänestäminen eduskunnassa” kuulostaa toki tukipakettia vastustavalle isänmaalliselta toiminnalta. Pokerilogiikalla varustettu pohtii, että oliko se juuri isänmaallisuus, joka laittoi painamaan nappia äänestyksessä, jossa varmasti tulee pataan. Vai olisiko kyseessä kuitenkin ollut kansan keskuudessa kauhistusta herättävän hankkeen populisoiminen viisi kuukautta ennen vaaleja?
Ongelmana pokerinpelaajilla on siis kiinnostumattomuus pokerin ulkopuolisista asioista – ja laiskuus. Tiedän pelureita, joilla on suuria vaikeuksia päästä ruokakauppaan. Joten vaalipäivänä uurnille pääseminen voi olla monelle ylivoimaista.
Miksi minä en asetu ehdolle?
Minunkaan isänmaallisuudessani ei ole kehumista. Useampi taho on kysellyt minua vuosien varrella ehdokkaaksi. Tähän ei pysty mitenkään. Eurovaaleja ennen ajattelin, että euroedustajan liksat eivät riitä lähellekään vaimoni elintason ylläpitämiseen.
Kansanedustajan palkkioilla taas ei avioeroni aiheuttamaa kuoppaa paikkailla, vaan ainoastaan hidastetaan syvenemistä. En pysty puolivaloilla toimimiseenkaan ja korvauksen nostamiseen tästä.
Katselin yhdellä hallituksen kyselytunnilla televisiosta Astrid Thorsin nuokahtelua. Heti tuli mieleeni, että minusta saisi julkisuuteen hienoja pilkkimiskuvia. En kaipaa yhtään enempää julkisuutta itselleni (jos nykyistäkään), enkä ainakaan Pilkkivää Pyysingiä Ilta- Sanomiin. Pokeritiedon galleriassa löytyy hieno kuvakavalkadi pöydässä nuokkuvasta kolumnistista. Minulla ei ole ollut munaa julkaista, eikä kukaan muukaan ole ilmeisesti myötähäpeän vuoksi tehnyt tätä.
Lisäksi olen melko huono ottamaan kättä naamaan. Todennäköisin tulema olisi kuitenkin olla tulematta valituksi. On täysin harhakuvitelmaa, että pokerinpelaajat yhtenäisenä rintamana äänestäisivät minua. Ihmisillä on mitä erilaisimpia äänestysperusteita. Varsin ison osan mielestä tavoittelen lähinnä taloudellisia etuja itselleni. Pokeripöydässä tämä pitääkin paikkansa. Pelissä, jossa olen mukana ajan vain omia etujani. Toisten mielestä olen yksinkertaisesti liian huono pelaaja, että voisin ymmärtää muistakaan asioista.
Valituksi tuleminen edellyttäisi myös vaalikampanjointia. Ihmisten mielisteleminen on hyvin vastenmielistä puuhaa. Sain lainaksi opiskelukaveriltani 25 vuotta sitten Dale Carnegien kirjan ”Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa”. Oksensin alkusivuilta lähtien. Näin minä en ajatellut elää elämääni. Opiskelijakavereistani osa on kyllä tehnyt näin. Enkä paheksu heidän valintaansa, uran luomisessa Carnegien opit ovat varmasti avuksi.
Seuraan muutakin maailmaa kuin pelkkää Pokeritiedon keskustelupalstaa. Minulla on paljon mielipiteitä, jotka pääosin ovat hyvin epäsuosittuja. Yhden asian liikkeet ovat mielestäni naurettavia ja vihaan fanaattisesti fanaatikkoja. Pelkällä pokeriasialla kampanjoiminen olisi kaikkien periaatteitteni vastaista.
Koska yötöissäni joudun käytännössä valehtelemaan systemaattisesti, en mitenkään haluaisi kampanjassa pitää kynttilää vakan alla näistä mielipiteistäni. Valehteleminen on raskasta puuhaa. Kun pysyttelee totuudessa, on paljon helpompi muistaa, mitä on kenellekin sanonut. Voi käyttää muistikapasiteettinsa tärkeämpiin asioihin, kuten pelaajaprofiilien muistelemiseen.
Kannatan mm. kansanedustajien palkkioiden nostamista, huumekaupan laillistamista ja verottamista, perintöverotusta, asuntolainan korkovähennysten poistamista, bordellilisenssejä, homoliittoja, yritystukien karsimista ja markkinatalouden keinojen käyttämistä kaikessa mahdollisimman paljon hyväksi. Tällä ohjelmalla ei yksikään järjissään oleva vaalipäällikkö päästäisi ketään kentälle. RKP voisi suvaita tällaista mielipidepalettia ehdokkaaltaan, mutta kun vastustan myös pakkoruotsia. Lisäksi vihaan aluepolitikointia.
Voisitteko ystävällisesti ottaa itseänne niskasta kiinni?
Jospa nyt viitsisitte ryhtyä etsimään teille sopivista puolueistanne pokerilogiikalla varustettuja ehdokkaita, joilla mielellään on realistinen mahdollisuus tulla valituksi. On hyväksi välillä pohdiskella muutakin kuin optimaalista turnin checkraiseprosenttia. Lisäksi sitten kun proxyt rupeavat jumittamaan rahansiirtoestojen tultua, niin ei tarvitse vedellä ranteita auki sen takia, että ei tehnyt yhtään mitään.
Vaikka pilkkaankin säännöllisesti poliitikkoja, niin olen törmännyt lobbausyrityksissäni myös idealistisiin ja fiksuihin poliitikkoihin, joilla on pragmaattinen asenne ja loogista ajattelukykyä. He ovat myös selitettäessä ymmärtäneet hyvin pokerinpelaajien huolta. Tällaiset oikeasti isänmaalliset yksilöt ansaitsevat edes sen vähäisen vaivan, että heitä käy äänestämässä. Tuskin kenellekään on täydellistä ehdokasta olemassa, mutta aina kannattaa valita vaikka sitten perustellun arvion mukaan vähiten vahinkoa aiheuttamaan tuleva.
