Melko tasan viisi vuotta sitten julkaistiin Pokerin käsikirja. Kirjan toinen kirjoittaja Marko Erola vaati, että käsittelen juhlatapahtumaa kolumnissani. Se on kuulemma ainoa vaihtoehto. Lehdistön kanssa kannattaa olla mielin kielin, joten viisi painosta, 15.000 suomenkielistä ja 10.000 ruotsinkielistä myytyä kirjaa myöhemmin kaivoin ensipainoksen hyllystä.
Kansi on minua aina nyppinyt. Kävimme Liken valokuvaajan kanssa Grand Casinolla, jossa rakentelin pöytään ässätäydenkäden ja värisuoran. Valokuvaaja rajasi boardista yhden “tarpeettoman” ässän lähes kokonaan pois. Jostain syystä graafikko fotoshoppasi suurimman osan Grand Casinon logoista. Osa siis näkyy ja osa ei. Kansi näyttää siltä, että nollabudjetilla on sutaistu ilman suunnitelmaa jotain, kun kansi kerran pitää olla. Tämä toisaalta pitää paikkansakin.
Kantta selvästi enemmän minua nyppi Liken mainoslause, joka löytyy nettisivuilta vieläkin: ”Tärkeä opas, jonka lukemisen jälkeen pääset käsiksi miljoonapotteihin.” Miljoonapotteihin käsiksi pääseminen ei ole ollut kirjoittajillakaan kovin lähellä, ellei liirapotteja sellaisiksi lasketa. Lause oli alun perin takakannessakin, mutta sieltä sain sen torpattua.
Monesti tekisi mieli valehdella machona, että ”mitään tekojani en kadu enkä häpeä”. Jos pokerinpelaaja ei kadu ja ota opiksi huonoista valinnoistaan, niin hänen mahdollisuutensa selvitä hengissä pokerin haialtaassa ovat hyvin vähäiset. Muutenkin olen taipuvainen vetelemään ranteita auki vanhoista virheistä, vaikka toista usein väitän. Ja sitä, että taivuin Erolan ehdotukseen omistuskirjoituksesta kadun raskaasti. Olin tosin puun ja kuoren välissä. Marko vaati saada omistaa kirjan oikeutetusti kenelle halusi, ja jos hän olisi omistanut kirjansa nuorikolleen ja minä vaikka Sklanskylle, niin tästä ei ilman perhehelvettiä olisi selvitty. Jos vielä joskus kirjoitan jonkun kirjan, niin omistan sen esim. Saipalle. Mies voi vaihtaa autoa, asuinpaikkaa ja vaimoa, mutta ei sentään jääkiekkojoukkuetta.
Sisällysluettelo minua sen sijaan on miellyttänyt aina. Otsikot ovat Erolan kaikki. Vaikka Marko on keskinkertainen pokerinpelaaja (joskin hyvin kilpailukykyinen ruohonleikkaaja), hän on erinomainen kirjoittaja. ”Tavalliset kuolevaiset flopit”, ”Aloittelija älä yritä olla liian näppärä”, ”Hyvää pelaaja uhkaa ylimielisyys” ”…ja huonoa omien kykyjen yliarvioiminen” ovat mielestäni suorastaan loistavia otsikoita, jotka lisäksi kiteyttävät sisällön erinomaisesti. ”Salamyhkäiset operaatiot” nyt oli ehkä vähän yliampuva otsikko bluffaamiselle, slouvaamiselle, checreissaamiselle yms. , mutta siitä huolimatta se huvittaa minua vieläkin.
Hupaisaa oli lukea ”tuhansista suomalaisista nettipelaajista” ja ”Pokeritieto.fi:n yli 500 rekisteröityneestä käyttäjästä”. Ennakoimme pokerin suosion nousua, mutta kyllä buumi ylitti meidän korkeat odotuksemmekin. Erola oli suurena näkijänä nähnyt pokerin suosion nousun, siksi hän oli kirjahankkeeseen ryhtynytkin. Marko oli tätä ennen nähnyt rullalautailun ja rapmusiikin suosion nousun, mutta ei hyödyntänyt mitenkään. Pokerin kohdalla hän tarttui tuumasta toimeen. Alkuperäinen idea kirjasta on siis Erolan.
Minun ideani oli sen sijaan laittaa käsikarsinoihin omaa hauskaa. En tosin kertonut Markolle, joka ei huomannut mitään. Pelkäsin, että Marko asiallisena kaverina torpedoisi minun irrotteluni. Kaikki kädet on luetteloitu niin, että ensin on isompi kortti tyyliin KJs. Paitsi 69s. Tämä oli helmiä sioille, kukaan ei ole koskaan sanonut asiasta mitään, joten nyt täytyy itse kertoa miten hauska minä oikeastaan olenkaan.
Kirjassa minä ennakoin, että ”Jos minut tai joku muu tuomitaan mistään tähän (Pokeriyhdistyksen perustamistapahtumiin) liittyvästä, uskoni Suomeen oikeusvaltiona saa melkoisen kolauksen”. Näin kävi, kolaus tuli. En ollut todellakaan kunnolla perehtynyt Suomen viralliseen pelimaailman liittyvään valheellisuuteen ja tekopyhyyteen kirjan kirjoittamisvaiheessa. Oli Korkeimman oikeuden lopullinen tuomio mikä tahansa, niin silmäni ovat auenneet ja lapsenuskoni menetetty.
Kirja on sisällöltään osin vanhentunut, mutta perusajatukseltaan mielestäni ei. Tänä päivänä fokusoisin limiittiholdemiin vähemmän ja turnauspokeriin enemmän. Sökökappaleeseen ei tarvitsisi juuri muutoksia tehdä. Kaikkia osioita voisi toki laajentaa ja kirjoittaa paremmin. Erolan löytämän naurettavan kassanhallintakaavan voisi arkistoida roskapostiin. Mutta kaikkea voisi hioa aina loputtomiin. Minä silmäilin kirjaa ja tekstejämme ihan mielelläni. Olen eri mieltä kuin Johanna, joka sanoi, että ”On sairasta lukea omia tekstejään”, kun luin käsikirjaa muutama vuosi sitten. On opettavaista lukea omia tekstejään, kunhan pystyy elämään niiden sammakoiden kanssa, mitä on joskus kynästään päästänyt.
Mascali kysyi keskustelupalstalla jättäisinkö kirjan kirjoittamatta, jos voisin valita uudestaan.
Pikkupro vastasi puolestani: ”Mäpäs vastaankin (=arvailen) samalla Akin puolesta, ei tod. kaduta. Plus EV kirjatulojen ja mm. sponssineuvottelujen statuksennousun muodossa on paljon suurempi kuin -EV siitä, että lasketaan jonkun hikisen suomalaisen aloittamiskynnystä. Kirjahan on alan perusteos eli laskee aloittamiskynnystä ja aloittajista vain pieni osa pärjää eli tässäkin mielessä voi olla +EV.”
Pokerin käsikirja kuului tekoihini, joita en kadu, vaan päinvastoin olen ylpeä. Mutta eri syistä kuin PikkuPro arveli. En ole pitkään aikaan, jos koskaan elänyt vain maksimoidakseni EV:täni. Jos olisin muuhun pokeriaktiviteettiin käyttämäni ajan suunnannut 3-bet- rangejen optimoimiseen eli pelaamiseen, olisin oman analyysini mukaan selkeästi varakkaampi tänä päivänä. En välttämättä niin varakas, kuin jos olisin ollut avioehtojen perään, mutta varmasti varakkaampi.
Mutta olen tavannut paljon mielenkiintoisia ihmisiä, joita en olisi kirjaa kirjoittamatta tavannut. Olen tutustunut aivan erilaisiin viiteryhmiin, kuin mihin kotona nettiin fokusoitumalla törmää. Rahaa on vähemmän, mutta ystäviä enemmän. Lainaan ystäväni Jari Salosen tekstiviestiä: ”Kun elämä on niin helvetin lyhyt ja käärinliinassa ei ole taskuja…”
Elämän tavoitteena pelkästään varallisuuden maksimoiminen ei ole minun juttuni. Tai sitten pihlajanmarjat ovat happamia. Missään tapauksessa tämä ei tarkoita, ettenkö juoksisi rahan perässä siinä missä muutkin. Mutta kirjoitin jo Pokerin käsikirjassa: ” En enää pyri poimimaan kaikkia marjoja maasta.” Sen sijaan aion lapsenlapsilleni kehuskella kirjoittaneeni oikean kirjan, jota oikeat ihmiset ovat vielä ostaneetkin.
Salosen viesti muuten loppui: ”…kannattaako kärvistellä selvin päin.” Ja ei kannata, olen saanut tässä kuussa krampin nivuseen, polvi on kipeytynyt ja eilen venäytin nilkkani. Mitään näistä ei ole minulle koskaan kännissä tapahtunut.
Elämän pieniä iloja osa 18:
Marko kertoi Teerenpelien valmistuttua: Hän pelasi pientä turnausta kotonaan. Oli päässyt jo rahasijoille keskistäkillä. Vaimo huusi yläkerrasta: ”Nyt lähdetään sieneen! Vai pelaat sä?” Marko oli saanut 20 dollaria lisää palkintorahaa, vaikka laittoi läppärin välittömästi kiltisti kiinni.
Näin ei ole minulle koskaan käynyt, ja tuskin käy jatkossakaan.
