Kun on ollut joulupäivänä vuodesta voitolla, on joulua ollut hyvä juhlistaa viinillä ja soitolla. Nyt ei ole jouluna maassa edes lunta,
ja voitollinen vuosi lähinnä märkää unta. Pitäisikö etsiä jostain säkki ja tuhkaa, ammatinvaihto jos jouluna uhkaa?
Pokeribuumikin kauan sitten tuli ja meni, siihenkö sitten tämäkin ura pimeni?
Buumin lapsista monet ovat oikeissa töissä, onko dinosauruksenkin paikka kalmiston öissä? Asia oli täysin selvä jo ennen joulua,
olen tarpeeksi pitkään käynyt tätä koulua.
Ei välitetä turhista tilastotappioista,
syytä harkitakaan ei ole moista.
Laitan koukkuun uutta parempaa matoa, mie en pokeripöydistä mihinkään katoa. Vaikka jos vuosi ei plussalle enää kapua, ei minun tarvitse pyytää lainatiskiltä apua.
Jos pokeria jaksaa vain edelleen hyvin pelata, on yhtä hukkavuotta turha pitkään kelata.
Takana on paljon kausia sekä huonoja että hyviä, mutta ei yhtään kuoppia kunnolla syviä.
Lisäksi ainakin kerran pääsee pelaamaan peliä Helpin. Siellä voisi vielä vuodesta vaihtaa etumerkin.
Ensi vuonnakin jatkuvat varmasti pelit,
ja minulle on sama mitkä ovat jouluna kelit. Eiköhän vähän iloisesti kinkkua ja glögiä oteta, ja turha itku marginaalitappioista lopeteta!
Olen kirjoittanut onnahtelevia runoja satunnaisesti 5-vuotiaasta asti. Ensimmäinen joulurunoni kirjoitin jouluksi 2005. 2006 tein Juppihippipunkkarista bonushuorapelurin. Koska Anna Eriksson– ketjusta löytyy niin jäätävää jälkeä palasin 2008 runoihin ja kirjoitin laittomista peleistä. 2009 oli supervuosi 2009. 2010 löytyi jopa Jouluaaton lailliset pelit. 2011 oli väärinymmärretyin runoni kautta aikojen. Kukkahattutädit tykkäsivät, kun annoin lapsille raittiin joulun olemalla eri paikassa kuin he. Viime vuonna kirjoitin synkän runon kirjoittajien kuolevaisuudesta. Koska hauturi on herännyt kuolleista, yritin tänä vuonna iloisempaa.
Luetutin runon kahta riviä lukuunottamatta samanlaisena joulupäivänä pikkuveljelläni, joka antoi arvosanaksi kuusi ja puoli. Muutkin voivat vapaasti arvostella. Runoilijaksi en ajatellut isona ryhtyä. Mahdollisesti kirjoitan ensi vuonnakin yhden.
