Luin pitkästä aikaa pokerikirjan, jonka kirjoittajan muuta tuotantoa en ollut aiemmin lukenut. Olin suhtautunut melko penseästi sen lukemiseen, koska uusien kirjoittajien kirjat ovat liian usein huonosti ja kuivasti kirjoitettua vanhan toistoa ja minun elintavoillani aikaa on enää rajallisesti. Tämä siitä huolimatta, että teosta suositteli voimakkaasti minun heimojaottelussani järkimiesten A-ryhmään kuuluva.
Olen tosin kuulemma aina ollut erinomainen aliarvioimaan muiden arviointikykyä. Samojen lähteiden mukaan suorastaan loistan yliarvioidessani omia kykyjäni. Sen lisäksi olen varsin kärkäs tuomaan näkemyksiäni esiin välittämättä suuresti, sattuisiko joku pahoittamaan mielensä.
Koska saavutetuista linjoista pidetään kiinni ja lasia ei jätetä, toimin tälläkin kertaa perusmottoni mukaan. Kirja pölyttyi hyllyssäni pitkään, ennen kuin kävin kimppuun. Sitten se pölyttyi vielä lisää, ennen kuin viimeistelin sen monta kuukautta myöhemmin.
Kirjassa oli ällistyttävän paljon hyviä perustotuuksia voittavista pokerinpelaajista ja pokerista erinomaisesti kirjoitettuna.
Olen poiminut tähän sellaisia, joita enimmäkseen allekirjoitan ja lisäksi laitan kursiivilla miten näen näitä toteutettavan ja/tai käsitettävän.
”Pokerin tarkoitus on voittaa mahdollisimman paljon rahaa.
Pokerin tarkoitus on päästä flippaamaan mahdollisimman isosti.
”Liike-elämässä esimerkiksi mahdollisuudet käyttää kunnollisia bisneskonsepteja ovat rajallisia. Taloudellinen lopputulos ei siksi voi olla varma. Pokerissa sen sijaan sattuma saattaa vaikuttaa jokaiseen erilliseen jakoon, mutta mahdollisuuksia (jakoja) on niin paljon, että onni tulee merkityksettömäksi.”
Liike-elämässä menestyneet ovat saaneet menestyksensä kovalla työllä ja ylivertaisten kykyjensä ansiosta. Pokeri taas on sattuman kauppaa. Pokerinpelaajat kokevat olleensa urallaan keskimääräistä epäonnekkaampia.
”On olemassa hyviä pokerinpelaajia ja huonoja pokerinpelaajia. Useimmat sijoittuvat näiden kahden ääripään väliin.”
On olemassa ammattilaisia ja amatöörejä. Kumpaan ryhmään kuuluu määrää sen voittaako, vai eikö.
”Huono pelaaja esittää laiskuutta ja huonoa kurinalaisuutta. Toisin kuin pokerin ulkopuolisessa maailmassa, huono pelaaja ei voi siipeillä muiden paremmuuden tai ansioiden kustannuksella”.
Pokeriammattilaiset esittävät huonoa roolimallia ja siipeilevät amatöörien kustannuksella.
”Hyvä pelaaja ei ole uhkapelaaja. Hän laittaa rahaa pottiin vain kun todennäköisyydet ovat hänen puolellaan.”
Ei se ole pokeriammattilainen eikä mikään, joka ei ole mennyt monta kertaa poikki. Jos ei pokeripöydässä onnistu, aina voi hakea rullasta takaisin.
”Muut pelaajat tuovat tuloja hyvälle pelaajalle. He tekevät töitä häntä varten ja ovat hänelle hyödyllisiä. Hän kohtelee heitä huolella ja kunnioituksella.”
Huonoja pelaajia kuuluu pilkata chatissa, keskustelupalstoilla ja pokeripöydässä aina kun on mahdollisuus.
“Hyvä pelaaja tunnistaa omat tunteensa ja estää niitä vaikuttamasta omiin päätöksiinsä. Hän välttää toimimasta päähänpistojensa tai tunteidensa mukaisesti.”
Jos on hyvät vibat, voi flipata vaikka koko rollista.
”Käy mielessäsi läpi kriittisesti kaikki jaot.”
Käy ääneen läpi kaikki jaot pöydässä kaikkien kuullen myös jaon ollessa vielä kesken. ”Älä koskaan keskustele pelaajien heikkouksista”.
Jos löydät jostain jonkun heikkouden alleviivaa sitä kaikille yleensä ja ko. pelaajalle erityisesti aina kun mahdollista.
”Huoleton, rentoutunut ja miellyttävä pokeri-ilmapiiri on hyvälle pelaajalle edullista. Hän luo tämän ilmapiirin seuraavilla tavoilla…”
Tärkeintä on saada joku nopeasti tilttiin. Pelinjärjestäjän tehtävä on luoda ilmapiiri, se ei kuulu pelaajille millään lailla. ”Pelin taloudelliset mahdollisuudet riippuvat siitä, kuinka hyvin se on organisoitu. Hyvä pelaaja organisoi pelin…” Monet pelaajat saapuvat paikalle luvatessaan ja joskus jopa sovittuna aikana.
”Hyvä pelaaja pitää muut pelaajat pelissä olemalla ystävällinen ja auttavainen.”
Jos ei osaa kasinon sääntöjä, niin Siperia kyllä opettaa.
Kirja on Frank R. Wallacen ”Poker”. Alkuteos painettu 1968, minä luin yhdeksännen painoksen vuodelta 1977. Kirja tuo esiin eräänlaisen superpelaajan, joka ei koskaan tee virheitä ja pääsee aina kaikkien pään sisään. Tällaisen myytin luominen on tyypillistä amerikkalaisille ”how to do it”- kirjailijoille. Phil Ivey ei ole lähellekään yhtä taitava kuin kirjassa kuvailtu John Finn. Kirjamyynti ennen kaikkea…
En missään tapauksessa allekirjoita aivan yhtä raadollista suhtautumista kanssapelaajien hyödyntämiseen kuin kirjassa esitetään. Mutta oli viihdyttävää lukea ylläpidettävästä listasta pelaajien vaimoista ja näiden suhtautumisesta miestensä pelaamiseen.
Myös strategiat liian taitavien pelaajien karkottamisesta ringistä ovat hieman liian opportunistisia minun makuuni. En edes voi allekirjoittaa enää perusteesiä ”pokerin tarkoitus on tehdä maksimaalisen paljon rahaa”. Pelaan nykyisin mieluummin ringissä, jossa viihdyn, kuin sellaisessa, jossa voitan maksimaalisen paljon.
Kirjaa ei voi suositella kuin pokerikirjafriikeille, mutta heille sitäkin lämpimämmin. Loppuun vielä Wallacen johtopäätökset:
”Pokeri on armotonta.
Pokeri on rahan ja hämäyksen peli. Seuraukset ovat aina ansaittuja. Rangaistukset menevät heikoille – palkinnot vahvoille. Häviäjä menettää aikansa ja rahansa. Voittaja ansaitsee mielihyvää ja rahaa. … Mutta mikä on pokerin nettotulos? Onko se pelkästään siihen käytetty aika ja siinä vaihdettu raha mitään positiivista tuottamatta?
Pokeri paljastaa luonteen… pokeri on luonnekatalysaattori, joka pakottaa pelaajat todellisuuteen. Ne, jotka torjuvat ajattelun ja toimivat oikkujensa mukaan eivät voi paeta rangaistuksia. Ne, jotka käyttävät päitään ja toimivat loogisesti palkitaan. Tulokset ovat aina selkeitä ja oikeita: Laiska torjuja epäonnistuu – hän ei voi koskaan teeskennellä menestystä. Ajatteleva suorittaja onnistuu – hänet palkitaan aina.
Hyvä pokerinpelaaja toimii järkiperäisesti. Hän tarkastelee kaikkia tilanteita realistisesti. Objektiivisella ajattelulla hän suuntaa toimensa maksimaaliseen rahan voittamiseen. Hän asettaa vastakkain oman järkensä täyden käytön ja vastustajiensa haluttomuuden ajatella. …Hyvä pelaaja ei voi hävitä.
Pokerissa ihminen on omillaan. Hänen täytyy toimia yksilönä. Kukaan ei häntä auta. Menestys riippuu hänen aivojensa rationaalisesta käytöstä. Menestys riippuu hänen positiivisten ominaisuuksiensa käytöstä ja heikkojen ominaisuuksiensa voittamisesta. Menestys riippuu vain hänestä yksin. Pokerissa ihminen voi toimia pelkästään oman hyvänsä tähden. Tulokset ovat hänen omiaan. Häviäjä on tehnyt itsestään häviäjän. Voittaja on tehnyt itsestään voittajan.
Pokeri on puhdasta oikeudenmukaisuutta.”
