Dosentti Jussi Palomäki oli omien sanojensa mukaan tilttiapina, joka sai pokerilla kuitenkin vuokrat aikoinaan maksettua. Nykyisin hän on kognitiotieteilijä, joka on tehnyt pokerista useita tutkimuksia. Tohtori oli kuitenkin saatu houkuteltua Kärkipari-podcastiin.
Veikkaan rohkeasti, että kovin suuri ihmisjoukko maailmassa ei tiedä mitä kognitiotiede tarkkaan ottaen on. Mie olen päätynyt käsitykseen, että se tutkii, mitä ihmiset päässään prosessoivat ja miten sen sitten muuttavat toiminnaksi. Miten tähän käsitykseen päädyin ja miksi kirjoitin sen näin, lienee juurikin kognitiotieteen tutkimusalaa.
Pokeria Jussi pelasi aktiivisesti parhaina buumivuosina eli 2006-10. Sitten tutkimuksen kutsuhuuto alkoi voimistua ja pokeriseireenien heikentyä. Viimeiset pelit netissä rahan tienaamisen takia Jussilla olivat buumin jälkiliukkailla vuonna 2012. Väitöskirja pokerissa tilttaamisesta valmistui loppuvuodesta 2013.
Tässä välissä Jussi on tehnyt Newcastlen yliopistossakin pokeriaiheista tutkimusta. Yleisenä aiheena oli ”Petoksen estäminen sosioekonomisessa systeemissä” ja mukana myös ”Sosiaalisesti hyväksyttävä petoksen muoto eli bluffaaminen”.
Nyt tohtori Palomäki on palaamassa tilttaamisen pariin, ja pokerin lisäksi tarkoitus olisi tutkia myös e-sports-pelureita. Epäilemättä tilttailevat nekin.
Omista peleistään Jussi kertoi tasojen noustessa varianssin sietämisen olleen hyvin vaikeaa. Hän arveli tämän johtuneen siitä, että hän on persoonaltaan hyvin emotionaalinen ihminen.
Pokeriin vakavaa paluuta hän ei suunnittele, koska ”Pelaaminen vaatisi paljon energiaa ja panostamista. Minulla on korkea kunnioitus pelaajia kohtaan, jotka jaksavat panostaa ja pitävät emotionaalisen puolensakin kurissa”.
Tiltata voi lajissa kuin lajissa
Jussi pohdiskeli, että ”Lasten myötä ei ole voinut raivota samaan malliin, joten tilttaaminen pokerissa voisi nykyisin olla vähäisempää. Toisaalta olen edelleen emotionaalinen, joten kyllä se olisi vielä pokerissakin mukana.”
”Huomasin tilttaavani tietokonepelissä HearthStone, vaikka pelissä ei ollut rahasta kyse. Lopulta kuitenkin opin olemaan tilttaamatta. Tilttaaminen väheni, kun oppi enemmän ymmärtämään pelin mekaniikkaa.”
Ymmärrän tämän hyvin. Olen joskus tiltannut Nokian matopelistäkin.
”Pokerissa huippupelaajan C-peli voi olla noviisin tasolla, vaikka A-peli olisi miten hyvää. Tätä ei tapahdu shakissa tai muusikoilla.”
Tämä on totta. Olen tosin nähnyt esimerkiksi Andy McCoyn ja Dave Lindholmin C-pelin keikkoja, joita en erityisesti toivonut näkeväni. Mutta jos en olisi nähnyt koskaan heidän A-peliään, olisin luultavasti tykännyt kovasti.
”Pokeriscenessä on paljon pelaajia, jotka pelaavat hyvin, mutta ovat jatkuvasti rahattomia. Näyttää siltä, että heidän A-pelinsä ja C- pelinsä välinen ero on kovin suuri. Toki rahat ovat voineet mennä muuhunkin, jolloin kyse on elämänhallintaongelmasta.”
Näillä ilmiöillä on omien tutkimuksieni mukaan vahva korrelaatio. Suomalaisilla tosin merkittävin A/C-kuilun leventäjä on lärvilautanen.
”Tilttaaminen ilmiönä ei ole mikään pokerispesifi ilmiö, vaan tapahtuu esimerkiksi tenniksessä tai vaikka tieraivossa.”
Erityisen tiltauttavia ovat nykypäivänä tietokoneongelmat. Ennen oli tässäkin asiat paremmin, ei ollut tietokoneita.
Miten tiltataan?
”Tilttaaminen liittyy yleensä tilanteeseen, jossa koetaan epäoikeudenmukaisuutta. Kosmos on nyt velkaa sen rahan, lähden jahtaamaan nyt sitä.
Esi-isämme reagoivat moraalisella raivolla esimerkiksi varkaisiin, mutta pokerissa tästä ei ole hyötyä. Epäoikeudenmukaisuuden kokeminen häviötilanteessa johtaa siihen, että näppäimistöt hajoaa ja hiiret lentää.”
Jussi ei tiltatessaan itse rikkonut tavaroita. Hyödynsi tyynyjä, joita on hankala rikkoa. Tiedemiesainesta siis jo peluriaikoinaan.
”Tiltti yleensä katkeaa nopeasti 5-20 minuutissa.”
Tämä lienee ollut vain Jussin oma kokemus. Olen nähnyt miehiä vetävän puoli vuorokautta tai pidempäänkin pahassa tiltissä. Vasta käteisvarojen loppuminen on rauhoittanut. Katsokaa Molly’s Game, ellette ole luonnossa nähnyt.
Miten tiltistä pääsee?
Jussin mukaan emotionaalisuuskin osin periytyy ja pokerinpelaajalle emotionaalisuus on haitallinen ominaisuus. Omat vuosikymmenten pelikokemukseni ranskalaisten liikemiessukujen kanssa tukevat tätä käsitystä.
Jussin tutkimusten mukaan pelikokemuksen mukana tunnepohjainen reagointi vähenee. Tunteellinenkin ihminen voi siis treenata itsensä tunteettomaksi. Jäin tosin miettimään, että josko kokeneissa pelaajissa vain on enemmän autisteja.
”Pokerinpelaaminen itsessään on opettanut, että ei ole tuuria, on vain varianssia. Asenne, jossa varianssia ei murehdita, siirtyy pokerista muuhunkin elämään.”
Tätä olen länkyttänyt pitkään. Pokerinpelaajat oppivat suhtautumaan vastoinkäymisiin niin rationaalisesti, että ihmissuhteet kärsivät, koska olemme niin sietämättömän kyynisiä.
Mitään kania hatusta tilttaamiseen Jussi ei vetänyt, vaikka haastattelija sellaista kovasti kaipasi. ”Päätöksentekoa voi kehittää pokerissa teknisesti helposti. Mutta tunteiden säätelytaidot ovat vaikeampia.”
”Ero A- ja C-pelin välillä pitäisi saada mahdollisimman pieneksi laittamalla emotionaalinen puoli kuntoon. Miten tätä kehitetään, on vielä avoin kysymys.
Onko apu tilttaamiseen meditaatio, mielikuvaharjoittelu vai runsas tositv:n seuraaminen on miullekin epäselvää. Mitään näistä kolmesta en ole tosin kokeillut. Pientä palautekeskustelua baaristiskillä Jim Beamin kanssa kyllä. Vaihtelevalla menestyksellä.
Jussi oli itse käyttänyt etunojapunnerruksia. Tämä olisi Pekka Puskankin hyväksymä metodi.
Lisäksi ikääntyminen voi auttaa. Aivothan kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, joten nuoremmilla on enemmän vaikeuksia emootiokontrollissa.
Tosin itse olen havainnut, että emootioherkkyys taas krematorion tullessa murrosikää lähemmäksi tuppaa mieluummin lisääntymään kuin vähenemään.
Varianssi on vaikeasti havaittava vihollinen
Jussi lätisi pitkät pätkät varianssista.
”200.000 jaon simulaatiossa NLH100 3BB/100 voittavilla pelaajilla 70BB varianssilla tuhannesta huonoin oli 6-7K tappiolla ja paras 16-17K voitolla. Muutama samantasoinen pelaaja siis vuoden jälkeen selvästi tappiolla ja osa hyvin voitolla.”
”Oman taidon havaitseminen kaiken kohinan keskeltä on haastavaa.”
”Pokeri on omiaan luomaan vääristymiä pelaajien käsitykseen omasta pelaamisestaan.”
Näihin ei ole vastaansanomista. Vaikutti kuitenkin siltä, että Jussille varianssi oli pokeriuralla aina vihollinen. Miulle se taas on ollut jo pitkään parhaita ystäviä. Kunhan perhe kestää merivettä, niin varianssin vastaanottaminen tarjoaa mahdollisuuksia vähintään jännittävään elämään.
Kuka on voitollinen pelaaja?
Jussi korosti paljon sitä, että kannattaa tarkastella päätöksiään jakotasolla ja hakea tähän tarvittaessa apua oppimateriaalin lisäksi tunnustetuilta ammattilaisilta.
”Ei ole helppo tietää, miten hyvä on pokerissa. Sen tajuaminen vaatii muutakin kuin pelaamista.”
”Analyysiin tarvitaan yksittäisten päätösten tarkastelua ja valmentajien analyysiä. Ikävin tilanne on, että runaat vuoden selvästi yli ev:n, vaikka olet oikeasti tappiollinen pelaaja. Tästä seuraa kognitiivisia harhoja.”
Sanoisin, että tohtoritason mieheksi Palomäki antaa hyviä ohjeita, ja näkemyksensä eivät pohjaudu pelkkään norsunluutornissa istumiseen.
Naisia bluffataan enemmän
Naisavataria bluffattiin Palomäen tutkimuksessa kuusi prosenttia enemmän kuin miesavataria. Pelaajat itse arvioivat, että ei ne naisia sen enempää bluffaa kuin miehiäkään.
Omat tutkimukseni Aviation Club de Francella tukevat käsitystä. Joskin siellä naisia yritetään bluffata 60 eikä 6 prosenttia enemmän.
Jussi sanoi, että naispelaajat voisivat hyödyntää tätä. Tietämäni naispuoliset pokeriammattilaiset ovat miesten machorehvastelua rivosti hyödyntäneetkin.
Tutkimuksen mukaan bluffaaminen on miehille tyypillisempää. Siinä miehet bluffasivat 13% enemmän.
Tämä pitänee paikkansa amatööripelaajien keskuudessa. Naisammattilaiset ovat ihan yhtä törkeitä varkaita kuin miespuoliset kollegansakin. Jäävät tosin harvemmin kiinni, koska setämiehet päätyvät usein nerokkaissa pohdinnoissaan tulokseen: ”Ei tuollainen pikkutyttö ikinä uskaltaisi minua bluffata”.
Palomäen mukaan 90-95 prosenttia pokerinpelaajista on miehiä. Tätä mie en enää usko. Veikkailisin nettipokerissa naisten osuuden nousseen buumiajoista selvästi. En valitettavasti löytänyt mitään kunnon lähdettä, joten en ilkeä arvata lukua. Selvänä vähemmistönä toki edelleen ovat.
”Pokeri on miesvaltaista, koska lajit, joissa on riskinottoa ja kilpailullisuutta ovat miesvaltaisia. Tästä aiheesta täytyy olla hyvin varovainen, mitä puhuu. Jos vähänkin liippaa feminismiä, voi tulla ongelmia.”
Jätän tämän ruotimatta samoista syistä kuin tohtori Palomäkikin. Nykyfeministien pelko on viisauden alku. Emmeline Pankhurstin hankkeille olisin antanut rahoitusta.
Tiltin tunnistaminen
Jussi hakee rahoitusta tutkimukselle nettipelaajien tilttaamisesta. Pelurit laitettaisiin pelaamaan omassa kodissaan ja nauhoitettaisiin webbikameralla ilmeitä ja ehkä jopa sykettä.
Tarkoituksena olisi kehittää softa, joka kertoisi pelaajalle, milloin tämä tilttaa.
”Softa toimisi itsereflektion apuvälineenä, jossa ihmiset ovat huonoja. Pitkällä aikavälillä se voisi opettaa pelaajia paremmiksi kontrolloimaan tunteitaan. Kyseessä on high risk/ high reward tutkimus. Sillä on paljon potentiaalia, joskin voi olla, ettei löydy mitään.
Rahoitusta hankkeelle ei vielä ole. Eikä välttämättä tulekaan, koska tämähän voisi johtaa monien ihmisten elämänlaadun merkittävään parantumiseen.
Pokeri kehittää ihmistä
”Shakissa hyvä päätös johtaa yleensä hyvään lopputulokseen. Pokerissa taas hyväkin päätös voi johtaa huonoon lopputulokseen.” ”Pokeri kehittääkin emotionaalisia taitoja paremmin kuin mikään muu osaamista vaativa peli.”
Tämän lauseen opettelen ulkoa ja toistelen sitä pokerin edunvalvontatehtävissä kyllästymisen yli.
