Katsoin eilen ensin ”World Order”-dokumenttia, sitten seurasin USA:n presidentinvaaleja ja tänään olen kuunnellut opposition budjettivaihtoehtoja. Näistä kaikista kolmesta ohjelmasta päädyin johtopäätökseen, että pelit pysyvät hyvinä ikuisesti. Mielenterveyden kannalta olisi hyvä laittaa televisio kiinni, mutta tätä kirjoittaessa vanhana masokistina olen kiduttanut itseäni CNN:llä.
World Order esittää vaihtoehtoisen näkemyksen suomalaisen valtamedian pönkittämälle maailmankuvalle. Venäjä yleensä ja Vladimir Putin erikseen ei dokkarin mukaan muuta halua kuin maailmanrauhaa ja hyvinvointia kaikille. Koska tämä on pokeri- eikä hommafoorumi, ei liene tarpeen yleisölle alleviivata, että Vovalla saattaa olla muitakin pyrkimyksiä.
Dokumentti on taitavasti tehty. Jos sen katsoo avoimin mielin ja ilman taustatietoja, päätyy kannattamaan Johan Bäckmania Suomen diktaattoriksi. Kukaan muu suomalainen ei nimittäin tunnu ymmärtävän, että itänaapurimme haluaa omien kansalaistensa lisäksi kaikille muillekin pelkkää hyvää.
Haastateltavaksi ovat auliisti suostuneet mm. sekä vanha siivoojienraiskaaja Dominique Strauss-Kahn että Saksan oma Li Andersson Sahra Wagenknecht. Toivottavasti ovat ylpeitä tukemastaan hankkeesta.
Olisi hyvin saskasaarikoskimainen virhe alkaa naureskella dokkarin suorille valheille ja olettaa että ei sitä kukaan usko. Olkoon jumalasi sitten Hommaforum, Koraani tai vaikka Vladimir Vladimirovits, idea uskonnoissa on juuri uskoa eikä niinkään pyrkiä loogisiin päätelmiin. Oikea johtopäätös on nostaa malja Venäjän trollitehtaan ammattitaidolle – ja suomalaisena olla tilanteesta aidosti huolissaan. Minulla on useita venäläisiä ystäviä, enkä keskustele heidän kanssaan enää oma-aloitteisesti politiikasta, jotta säilyttäisin keskusteluyhteyden. Eristämisen ja keskustelemattomuuden menestyksekkyyden voi tarkistaa sverigedemokraternien kannatusluvuista.
Saska ennusti Donald Trumpin mahdollisuuksiksi presidentiksi 0,0 reilu vuosi sitten. Minä taas ennustin Donaldin voittotodennäköisyyden (pääosin markkinoita beesaamalla) noin kolmannekseksi viime sunnuntaina ja olin kauhuissani sen suuruudesta. Tänään olen sitten seuraillut ”minä tiesin, että näin käy”-ryhmän hehkutusta oikeassa olemisestaan.
Ihmiset, jotka ensin arvaavat jotain, ja sitten kertovat nopan antaessa oikean silmäluvun tienneensä asian, ovat hyvin tervetulleita pokeripöytääni. Minä tosin olen melko raskasta seuraa pokeripöydän lisäksi urheilua seuratessakin, koska kysymykseen ”kumpi mielestäsi voittaa” vastaan aina voittotodennäköisyyksillä enkä toiveillani.
Luin joskus 80-luvun alussa kolumnin, jossa toimittaja kertoi äänestävänsä aina oppositiossa olevaa puoluetta tuolloisista kolmesta suuresta, jotta tulisi tarpeellista ”muutosta”. Pidin tätä äänestysstrategiaa jo tuolloin täysin älyvapaana. Mason Malmuth varmaan klassifioisi tämän ”Self Weighting Strategies”-osastoon, jota on hyvin helppo hyväksikäyttää. Tosin tämän strategian suosiota ovat puolueet ja poliitikot kautta demokratian historian hyväksikäyttäneet surutta – ja varsin hyvällä menestyksellä.
Ville Niinistö esimerkiksi tänään puhujapöntössä sai osakseen puhetta seuranneen Li Anderssonin lisäksi varmasti myös muilta patologisilta pään hiekkaan painajilta kiimaisia katseita. Hiukset olivat hyvin ja oltiin olevinaan hyvin vakuuttavasti pienen ihmisen ja ympäristön asialla. Vihreät tulevat saamaan melkoisen jytkyn seuraavissa vaaleissa, koska ovat hylänneet kaiken taloudellisen vastuullisuuden ja turhan totuudessa pysymisen. Tällaisista aineksista on suuret vaalivoitot aina tehty.
Minä keksin tänään itseni lohdutukseksi siiderin lisäksi toisenkin iloisen asian. Tämä kaikki tarkoittaa, että pokeri ei kuole koskaan. Ihmisiä, jotka eivät piittaa loogisuudesta tai totuudesta riittää maailmanloppuun asti.
P.S. Toivottavasti edes yksi ihminen lisää ymmärtää nyt, mitä tarkoitin vuosia sitten, kun tuloksetta jänkäsin, että on helvetin vaarallista pakottaa ihmisiä puhumaan poliittisesti korrektisti.
P.P.S. Jos haluatte tietää, mitä tarkoittaa hyvä pokeri, katsokaa Donald Trumpin voittopuhe. T. Nimim. Kateellinen.
