Aina silloin tällöin olen joutunut maksamaan palkkaa ihmisille. Toistaiseksi viimeinen säännöllistä palkkaa saanut lopetti onneksi juuri hiljan. Palkanmaksaminen on nimittäin aivan sietämätöntä puuhaa.
Tämä ei johdu siitä, että on kamalaa maksaa ihmisille rahaa. Jos minä palkkaan jonkun, oletan tämän tuovan lisäarvoa yhtiölle tai minulle itselleni. Muilla perusteilla töitä tarjoavat lähinnä muiden rahoja käyttävät.
Useimmiten olen palkannut pienellä rahalla jonkun hoitamaan itselleni vastenmielisiä asioita. Tämä vapauttaa minut tekemään enemmän minulle antoisampaa ja paremmin palkattua työtä eli pelaamaan pokeria.
Palkan maksaminen on tehty Suomessa kohtuullisen vittumaiseksi. Kun otat työntekijän, täytyy tehdä useita sopimuksia vakuutusyhtiöiden kanssa, maksaa kuukausittain oikein lasketut sivukulut ja ennakot ja täytellä kaikenlaisia vuosi-ilmoituksia.
Tämä paperinpyörittely on juuri sellaista työtä, jota pyrin välttelemään kaikin keinoin. Tällaiset hommat tuppaavat myös jäämään helposti rästiin. Olen vakuutusyhtiöiden toiveasiakas, kun säännöllisesti maksan myöhässä viivästyskorkoineen ja huomautusmaksuineen.
Olen osakkaana useassa sijoitusyhtiössä. Niiden tiimoilta käyn Simpanssitoimistollamme availemassa postia, hoitamassa juoksevia asioita ja heittämässä läppää aina kun selviän vaativasta kilometrin matkasta. Tämä on tavallisesti useita kertoja kuussa.
Tätäkin kirjoittaessani pöydälläni on useita kirjeitä vakuutusyhtiöiltä, joita en ole ehtinyt lukea. Pokeritiedon keskustelupalstaan olen toki ehtinyt perehtyä ja Jarkko Niemisen otteita analysoida. Välissä olleet laskut olen toivottavasti maksanut. Mikähän päivä jaksaisi soitella yhtiöihin, ja tehdä lopettamisilmoitukset? Ei sinänsä hätää, karhut tulevat postissa aikanaan ja jatkossa vähenevät.
Kun tällaisen pienimuotoisen byrokratian hoitaminen tuntuu olevan laskentaekonomille ahdistavaa, voin vain kuvitella, miten notkeasti Ahmedilta hoituu serkkunsa Mohammedin palkkaaminen tuuraamaan kioskissaan. Houkutuksen maksaa serkkupojalle käteisellä kassasta luulisi olevan melko suuri.
Jos systeemi olisi sellainen, että olisi yksi prosentuaalinen sivukulu, jonka maksaisi kuukausittain, olisin vuosikymmenten varrella työllistänyt paljon enemmän ihmisiä. Lisähenkilön palkkaaminen hoitamaan palkattavan mukanaan tuoma byrokratia olisi toki vaihtoehto.
Pyrkimystä työllistämisen yksinkertaistamiseen en ole hallitukselta havainnut. En varmasti ole ainoa, joka käyttäisi mielellään työvoimaa silloin tällöin laillisestikin, jos siitä ei seuraisi aivan sietämätön paperisota ja maksulappuja monille eri tahoille.
Yhtiöverokannan laskun työllistävään vaikutukseen en kovinkaan paljon usko. Minulle lasku sopii erinomaisesti, sen seurauksena maksan jatkossa vähemmän veroja. Mutta ihmisiä aion työllistää edelleen vain äärimmäisessä hädässä.
Meillä perustetaan säännöllisesti erilaisia harmaan talouden työryhmiä, jotka sitten palauttavat muistion, jossa kehotetaan lisäämään resursseja harmaan talouden torjuntaan.
Parasta mahdollista torjuntaa pimeälle palkanmaksulle olisi tehdä valoisa työllistäminen yksinkertaiseksi. Käteisen rahan heittäminen on lippulappujen täyttelyyn verrattuna aivan liian helppoa.
P.S. En todellakaan heitä kivellä Heidi Hautalaa pimeiden palkkioiden maksamisesta. Hautalan suurin typeryys oli lähinnä ala- arvoisessa valehtelussa asian tiimoilta. Olisi kannattanut ehkä vähän opetella pokeria. Bluffatessakin menevät läpi lähinnä uskottavat tarinat, eikä tarinaa kannata samassa jaossa montaa kertaa vaihtaa.
