Laihdutusvetoihin kannattaisi laittaa aina jatkotarkistus muutaman kuukauden päähän. Vielä mieluummin tietysti asetetaan tavoite vähän entisestäkin alaspäin. Ainakin näin jos lisäleikkauksille on vielä tilausta. Minulla on, koska olisi kiva käydä kurkkaamassa vielä kerran alle satasen paino ja mielellään jo ennen kuin täytän viisikymmentä.
Barcelonan EPT:llä pudotin kohtuullisesti painoa, vaikka lompakko vähän paksunikin. Siellä sovimme myös vyötärön lisäleikkauksista jo aiemmin sovitun kolmen kuukauden tarkistuslaskennan lisäksi. Koska minulla on viikko Master Classics of Pokerinkin päättymisen jälkeen tämä tavoitepunnitus, joudun pelaamaan Asterdamissa puolitoista pitkää viikkoa lähinnä vedellä ja omenoilla. Nelossarjapelissä kuukausi sitten murtunutta sormea syytän siitä, että vedon loppusuoralla täytyy painaa aika haipakkaa.
Tulin Amsterdamiin tiistaina Ö-luokan lennolla. Se on sellainen, jossa vieressä hyväntuulisen oloinen kaveri hyvällä juomahalulla ottaa olutta ja punaviiniä kun itse ei saa edes vissyä, koska Finnairilla ei sitä enää ole valikoimassa. Onneksi tarjolla oli sentään herkullista kvinoa-mustapapusalaattia (note to self: ensi kerralla vaikka omat porkkanat mukaan).
Majoituttuani kävin ensin ruokakaupassa. Omat eväät ovat Amsterdamissakin paremmat kuin ravintolan eväät, jos aikoo jättää laittamatta kättä taskuun punnituspäivänä. Löysin paikallisen ituhippikaupan, josta sai kolmella eurolla 90 grammaa varmasti onnellisena kuolleen kalkkunan filettä ja ainakin hinnan perusteella tehotuottamattomia porkkanoita ja tomaatteja. Nyt minulla on myös hieno ”marqt recycle tas”, koska muovikassejakaan ei kaupassa ollut. En sitten kysellyt kassalla, että mitä tehdään niille viidelle miljardille nälkiintyvälle, jos koko maailma siirtyy luomutuotantoon.
Vasta sitten suunnistin reilun sadan metrin päässä hotellista olevalle kasinolle. Saluunassa oli ajankohtaan nähden puolihiljaista, eli reilut kymmenkunta käteispöytää. Isoin pöytä eli 20/40 PLO oli privaattipeliä, johon olisi voinut pyytää päästä. En pyytänyt, koska jos olisivat tunteneet, eivät olisi päästäneet. Jos olisivat päästäneet, olisivat katuneet. Eivät siksi, että olisin vienyt kaikkien kaikki rahat, vaan koska annan varsin nihkeästi actionia yleensä kaikille ja erityisesti tuntemattomille. Tällaiset pöydät suljetaan ulkopuolisilta juuri siksi, että actionpelurit saavat roiskia keskenään. Jos on kyyläksi syntynyt, eivät kaikki ovet aina aukea, ei voi mitään.
Sen sijaan 5/10-pöytään pääsin viiden minuutin odottelulla. Hetken tarkkailtuani tilannetta totesin olevani rahariihellä. Puukengät pelasivat tosin rasittavan takaperoista pokeria, joka tekee aggressiivisen pokerin haasteelliseksi. Kun flopilla on väkeä kuin Hollannissa tulppaaneja, ja osumat sökötetään orjallisesti, olisi ilmalla lyöminen hyvin tarkkaa arviointikykyä vaativaa puuhaa. Toki tunnin pari kippailtuaan voi jossain ostosoperaatiossakin onnistua.
Hilpein jako ehkä oli, kun neljä kaveria laittoi rahaa isosti sisään jo flopista ja vielä enemmän turnista. Riveristä tuli etuoven värikortti. Kellään ei luonnollisesti ollut väriä. Potin vei keskisetti, joka oli vain maksanut sekä myöhäisen position lyönnin että turnin uusia vetoja avanneen, mutta muuten blankon (=ei mahdollistanut väriä eikä suoraa eikä paritellut) kortin donkkauksen (=allelyönti edellisen kierroksen aggressorille).
Lähelle pääsi jako, jossa värifloppi sököteltiin. Turnin blankon jälkeen etumies löi alle ja yksi takamiehistä maksoi. Paritelleen riverin etumies sökötti, ja takamies vuorostaan salettivärillä nyt jo löi, jonka etumies pienimmällä mahdollisella täpöllä sitten otti kiinni.
Onnistuin omalta osaltani kaksi kertaa ottamaan ässillä kiinni yhden reissun ja lyömään sitten vuoron palattua uudestaan kohdalle niillä kolmosen tai nelosen all-in, tosin näissä kummassakaan ei tullut palautusta. Lisäksi töhöilin kärkirattailla keskisettiä päin yhden kilon nipun. Viiden tunnin rahariihestäni jäi taskuun vajaan kolmen tonnin kuoppa.
Tiistai-iltana minulla oli (nykyisin hyvin harvinaisia) vaikeuksia nukahtaa. Tällä ei ollut mitään tekemistä rahapelitappioitteni kanssa, vaan näin käy minulla kerran kerrasta kun olen reiluilla alikaloreilla. Päätin lukea unilääkkeeksi Mixed Gamesin Pot Limit Omaha – osion. Juuri siihen sen pitäisikin sopia. Vähänkään omahaa pelanneelle ei kelpaa juuri mihinkään muuhun. Minulla ei toiminut edes unilääkkeenä.
Aamulla oli sitten kolmen tunnin hyvien yöunien jälkeen tarjolla oikeitakin töitä, eli esimerkiksi pörssikursseihin liittyvää askartelua. Nämä huonosti hoidettuani yritin päikkäreitä onnistuen kuin Hillary Clinton presidentinvaaleissa. Vaihtoehtona olisi sitten ollut väsyneenä ja kiukkuisena kirjoittaa kolumni tai mennä pelaamaan kahdelta alkanut 250 euron PLO5 kahden tunnin rebuyajalla ja puolitoistakertaisella addonilla.
Valitsin hedonistisista syistä pokeriturnauksen. Väsyneenä kirjoittaminen on perin vittumaista, mutta pokerin pelaaminen voi olla kivaakin. Pahoittelut kolumnin myöhästymisestä, mutta osa ehkä ymmärtää valintani. Jos olisin esimerkiksi ratkennut ryyppäämään, olisin pusertanut kolumnin ajoissa kasaan vaikka väkisin.
Aloituspöytään istuttuani ilahduin kovasti, koska liki kaikki puhuivat hollantia. Positioni oli täydellinen, koska oikealla oli reissuhaluisia hömelöitä ja vasemmalla taas maksuhaluisia hömelöitä. Pienet rebuy-turnaukset houkuttelevat globaalistikin yleensä paljon keskimääräistä reippaampia pelureita.
Onnistuin pelaamalla hyvin tiukkaa ja lyömällä ainoastaan saleteilla liki viisinkertaistamaan stäkkini rebuy-aikana. Tein add-oninkin, vaikka matematiikka ei välttämättä puolla. Kun kerran olin pelaamaan tullut, halusin pelata näiden herrojen (yhtään naista en turnauksessa nähnyt) kanssa mahdollisimman pitkään.
Näin todella väsyneitä omahasuorituksia niin paljon, että en jaksa niitä edes luetella. Perusmenoa oli, että sökötetään flopista setti ja sitten huiskitaan edestakaisin turnista tullutta isompaa settiä päin. Turnausstrategiatkin olivat monella aika hakusessa.
Olimme molemmat Jeff Sarwerin kanssa turnaustauolla semifinaalivaiheessa kuitenkin aika pienissä merkeissä. Sinivalkovaahteramme totesi, että rahoille pääsymme kannalta tilanne ei kovin hyvältä näytä. Toisaalta onneksi olemme Hollannissa, jossa kaverit eivät oikein osaa omahaa pelata. Samoilla nipuilla Suomessa tilanne olisi kuulemma paljon huonompi. Olin samaa mieltä.
Lopulta kitkuttelin itseni viimeiselle rahasijalle, eli olin yhdeksäs reilusta seitsemästäkymmenestä. Sain reilun kilon plussaa plus kahteen päivään ensimmäisen lämpimän aterian vajaan kymmenen tunnin turnaussessiosta. Omatunto kolumnin myöhästymisestä kolkuttaen väistin käteispelien kutsuhuudon ja kiirehdin polkupyöriä väistellen hotellille naputtamaan.
En muistaakseni ole koskaan pelannut PLO5-turnausta, joten nyt ei kannattaisi enää pelata toista, että voisi kertoa tarinaa rahastavansa lajissa kerran kerrasta. Mutta peli oli niin viihdyttävää, että aion hakeutua tällaisiin karkeloihin uudemmankin kerran.
Casino Hollandin tarjoama struktuuri oli erinomainen, koska tilaa pelata oli alussa paljon ja lopussa sitten laitettiin vähän hanaa, että turnaus loppuukin joskus. Uskon viiden kortin omahan vielä ottavan jatkossa enemmänkin ilmaa siipien alle myös turnausmuodossa.
Jos haluaa ja onnistuu vitosessa moukaroimaan kaikki merkkinsä sokkona sisälle ennen floppia, ei koskaan ole kovin paljon perässä. Flopittomia potteja nähtiin ainakin tässä turnauksessa vasta bubblen hujakoilla. Takaoven värit ja suorat katkoivat tämän tästä ja taas kärkisettejä ja meillä kaikilla muilla oli niin mukavaa.
Viiden kortin omaha on hieno laji!
P.S. Jos en ensi yönä saa nukuttua, harkitsen avun hakemista torstai-iltana Bulldogista. Viime reissulla sieltä löytyi helpotus kihtiin. Luulisi sieltä löytyvän myös jotain sellaista, millä saa nukuttua nälkäisenä.
