Suomi on täynnä sääntöjä – ja sääntöjen taakse vetäytyjiä. Pilkkujen nussiminen on meillä selkeästi suositumpaa kuin ihmisten nussiminen. Ainakin sitä tehdään näkyvämmin ja pitkäkestoisemmin.
Tupakkapolitiikan kehittämistyöryhmä teki merkittävän päätöksen suomalaisten terveyden eteen pari vuotta sitten. Se päätti aikaistaa Suomen savuttomaksi jo vuonna 2030 eikä 2040, kuten tupakkalakiin on kirjattu. Tilaisuuden lopuksi on varmasti otettu ryhmähali, kun näin onnistuttiin pelastamaan ihmishenkiä.
Kukaan täysipäinen ei tietenkään usko, että Suomi tulisi savuttomaksi 2030. Työryhmästä joku tosin saattaa uskoa. Tällaisiin työryhmiin ei valitakaan ihmisiä täysipäisyyden perusteella. Melko hilpeätä on, että työryhmä totesi, että tupakkatuotteettomaan Suomeen päästään, kunhan vain kehitys jatkuu samanlaisena, eli käyttö vähenee prosenttiyksikön vuodessa. Perusmatematiikan osaaminen ei ole selkeästi ollut työryhmän pääsyvaatimuksissa.
Mutta kaikenlaista kiusaa tupakoitsijoille ovat nämä työryhmät onnistuneet saamaan aikaan. Typerimmästä päästä on tupakointikielto ulkotilaisuuksien katsomoissa. Kun yleisö kävelee lavan edessä, kyseessä ei ole katsomo. Jos väki asettuu paikoilleen katsomaan esimerkiksi bändiä, silloin on kyseessä katsomo. Lain toimeenpano on siis tehty tilaisuuksien järjestäjille mahdollisimman hankalaksi.
Lainsäätäjät eivät ole käyneet festarikentällä tutkimassa elämän realiteetteja. Suositulla keikalla yleisön keskelle on erittäin vaikea päästä. Edestä paikan varanneet kun eivät halua takaa rynnittävän suosikkibändin eteen. Poistuminenkaan ei ole kovin helppoa, eikä mitenkään suositeltavaakaan. Bändien setit on useimmilla hyvänä tapana katsoa loppuun asti. Joten yleisön keskuudessa festareilla poltetaan tupakkaa vuoteen 2030 asti, jolloin tämä sitten jollain työryhmän taikasauvan heilautuksella loppuu. Ainoa keksimäni ratkaisu myrkkypuikkojen lopulliseen sammumiseen ulkokeikoilla on kieltää festarit. Tämä varmaan sopisi hyvin tupakkatyöryhmälle. Festareilla kun tehdään kaikenlaista muutakin paheellista.
Tosin Hämeenlinnassa Wanaja-festivaalilla käytiin tarmokkaasti tämän törkeän lainrikkomisen kimppuun, jota kaikilla festareilla tapahtuu. Tilaisuuteen oli palkattu järjestysmiehiä, jotka tunkivat urheasti yleisömeren sekaan ja pakottivat nämä tumppaamaan röökejään. Tämä on hengenvaarallista puuhaa, koska seurauksena voisi jossain kuumaverisemmässä maassa olla yleinen mellakka. Pojat olivat kuitenkin päteviä hommassaan, ja röökien sammuttamisen lisäksi he veivät yleisön seasta takavasemmalle kaikki, joilla näytti olevan liian hauskaa. Mitä takavasemmalla tapahtui, en valitettavasti nähnyt.
Yritin kyllä tavallaan ottaa selvää, koska kehuskelin järkkäreille heidän sitoutuneisuuttaan työhönsä ja erinomaisesti osunutta uravalintaa. En tykkää harrastaa Jorma Vuoksenmaana portsarihippaa, enkä oikeasti tälläkään kertaa pyrkinyt Jormana talutetuksi käsiraudoissa ulos. Tikuksi ja Takuksi ristimäni kaksikko näytti kyllä siltä, että mielellään harrastaisivat jotain pientä fyysistä aktiviteettia kanssani. Heitä luultavasti ahdisti, että minä en polta, enkä ollut edes huomattavan juovuksissa, että olisi ollut joku ilmiselvä tekosyy minun poistamiseeni paikalta.
Minä toisin kuin oikeusministerimme ymmärrän vallan kolmijaon periaatteen. Järjestysmiehet edustavat tässä toimeenpanovaltaa, ja heillä oli operaatiolleen lainsäädäntövallan siunaus. Toimeenpanovallassa on sekin puoli, että se on ihan oikeaa valtaa. Aivan välitön pakko ei ole soveltaa käytäntöön kaikkein älyvapaimpia määräyksiä. Ymmärrän, että virkamies välttelee virkavirheitä viimeiseen asti. Sitä, että järjestysmiehet ehdoin tahdoin yrittävät latistaa tunnelmaa en ymmärrä – tai en ainakaan hyväksy. Toki nuoria miehiä, joilla hauis pullistelee hihassa, on kautta aikojen hakeutunut järjestyksenvalvontatehtäviin.
Niin onnellista ilmettä muistan harvoin nähneeni, kuin Lauritsalan yläasteen vahtimestarilla, kun tämä löysi consaan sisääntulevalta teiniltä taskumatin. Hän oli niin tehokas työssään, että en koskaan uskaltanut yrittää muiluttaa sisään mitään, vaan nautin aina eväät parkkipaikalla ennen sisään menoa.
Sääntöjen pilkuntarkka seuraaminen tuottaa minulle ahdistusta kasinollakin lähes päivittäin. Tosin tämä on helpottanut 20 vuodessa radikaalisti. Kun meno oli 1990-luvulla kuin Neuvostoliitossa, on viime vuodet Mikonkadulla menty jo ainakin Sääntö- Suomen olosuhteissa. Jossain päin maailmaa on siis vielä liberalismikin edennyt.
Nykyisin on entistä harvinaisempaa nähdä jakajien pysäyttävän jakamisen, kun toinen blindeista on vielä laittamatta. Yleensä kyseessä on tuore jakaja, joka on koulutettu vaatimaan blindeja ennen jakoa, eikä vielä ymmärrä, että kyllä pelaajat ne laittavat, kunhan huomaavat. Joskus taas kyseessä on kokeneempi jakaja, joka löytää oivan paikan lyhyelle tauolle. Näistä vain jälkimmäiset tapaukset vähän kurtistuttavat kulmia, nuoret oppivat yleensä joustavuutta ajan myötä. Lisäksi vanhat jakajat eivät opi uusia temppuja, joten hoidan ahdistustani tavallisesti lähinnä sisäänhengityksellä sanomatta yhtään mitään.
Myös live straddlen laitto sujuu tänä päivänä melko sutjakkaasti. Jos pelaaja ei selkeästi ole katsonut korttejaan, saa hän yleensä liven laittaa, vaikka lappuja olisi jo jaettukin. Tämä on ohjekirjan kirjaimen vastaista, mutta pelin hengen mukaista. Yleensä liven laittajan lisäksi myös kaikki muut pelaajat ovat liven laittamisen kannalla, joten ihan tolkutonta vahinkoa kenellekään ei pienestä joustamisesta ole. Toki edelleen löytyy väkeä, jotka saavat kicksejä kieltämisestä, kun ollaan teknisesti myöhässä. Pilkunnussijat eivät koskaan kuole sukupuuttoon. Mitä ilmeisimmin osa heistä harrastaa myös ihmisten nussimista.
Innokkaat pilkunnussijat, jotka pääsevät johonkin valta-asemaan, ovat varmasti tyytyväisiä tilanteeseensa. He pääsevät toteuttamaan itseään ja kyykyttämään muita. Tosin nykyisessä dynaamisessa yhteiskunnassa tämä voi olla lyhytnäköistä toimintaa. Esimerkiksi kaikilla festareilla pyörii tavallisen yleisön lisäksi erilaisten tilaisuuksien järjestäjiä. Jos tilaisuuden järjestäjä olisi nähnyt Tikun ja Takun aggressiivisesti stumppailemassa eturiviyleisön sätkiä, olisiko hän pyytänyt heiltä puhelinnumeroa, että tietää soittaa heidät omaan tilaisuuteensa paikalle? Samaten jos kasinon dealeri purkaa vallankäytön himoaan asiakkaisiinsa, hän saattaa tehdä sitä potentiaalisten tulevaisuuden työnantajien nähden tai parhaassa tapauksessa esimerkiksi nykyisen työnantajan itselle tuntemattoman hallituksen jäsenen silmien edessä. Näistä jälkimmäistä olen useasti seurannut samassa pöydässä ja kikatellut mielessäni.
Lisäksi on aina riskinä, että joku vittumainen kolumnisti kirjoittaa havainnoistaan jonkun pikkusielun itsensä toteuttamisesta. Pilkkujen nussiminen ei aina kannata.
P.S. Toivon kovasti, että Tikusta ja Takusta se joka osaa lukea, ei saa tätä ensin käsiinsä ja sitten törmää minuun tänään Hämeenlinnassa AC/DC:n keikalla. Ehkä olisi ollut parempi julkaista tämä vasta ensi viikolla…
