Suomen rahapelimarkkinat- paneeliin osallistui raskaan sarjan kalustoa. Yleensä jos tilaisuuden yhteydessä mainitaan jonkun ulkomaisen peliyhtiön nimi, paikalle ei tule RAY:n toimitusjohtajaa tai Veikkauksen varatoimitusjohtajaa. Samassa paneelissa oli myös peliyhtiöiden edustajia, joten tilaisuus oli historiallinen.
Paneelissa oli myös askel väljemmille vesille meille pokerinpelaajille. Tähän asti on keskusteltu lähinnä nettipelirajoituksista nykyjärjestelmän suojaamiseksi. Vielä puolitoista vuotta sitten keväällä RAY ajoi kieltolakia. Tämä näyttäisi kokonaan poistuneen agendalta.
Tällä kertaa asetelma oli rahapelimonopoli vastaan lisenssijärjestelmä. Suuri uutinen ei ollut, että Veikkauksen ja RAY:n mielestä monopoli on parempi.
Sen sijaan minä näin merkittävän liikahduksen perinteisessä monopoliyhtiöiden liturgiassa. Keskustelu tiivistyi siihen, kumpi järjestelmä tuottaa yhteiskunnalle enemmän rahaa. Tähän asti on sisukkaasti väitetty EU:n pelossa monopolin pelkästään suojelevan peliongelmaisia. Ehkäpä uusi RAY:n toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski ei ole halunnut valehdella julkisesti, kuten edeltäjänsä ja peliviranomaiset tähän asti?
Tämä on rohkea veto. Kuten Betfairin Teemu Lahtinen paneelissa toisti, EU:ssa sallitun monopolin tarkoitus ei saa olla rahan tekeminen. Tosin tämä on lähes kaikkien EU:ssa toimivien rahapelimonopolien perimmäinen tarkoitus. Minä luulen, että Suomen monopolin puolella on laskettu, että kun 20 jäsenmaata rikkoo yhtä aikaa samoja EU-säännöksiä, ei siitä oikeasti voi tulla seurauksia.
Lisäksi luulen, että he ovat oikeassa. EU:ssa on paljon suurempiakin murheita kuin pirstoutuvat ja tehottomat rahapelimarkkinat ja peliongelmaiset. Välitön kassavirta valtion suuntaan ratkaisee.
Jos jäämme jatkossa paitsi tästä julkisesta valheesta, se ilahduttaa ainakin minua. Saan nimittäin trooppista ihottumaa joka kerta, kun kuulen lauseen ”monopoli pitää huolta peliongelmaisista”. Olisi edes sulkeissa perässä ”viemällä heidän rahansa”.
Jos olinkin ilahtunut pelipoliittisen tilanteen oikealle liikahtamisesta, en varsinaisesti taputtanut käsiäni Nummikosken hyökkäykselle Turun Kauppakorkeakoulua vastaan. Hänen mukaansa vaikutti siltä, että tutkimus oli tehty TuKKK:n Unibet-osastolla. Vaikka Suomi on Hyvä Veli-verkostojen luvattu maa, kuka oikeasti uskoo, että TuKKK antaa tutkimuksessaan peliyhtiön tilaamat tulokset?
Tutkimus oli annettu RAY:lle kaksi viikkoa ennen paneelia, ja sitä oli luettu kuin Helsingin käräjäoikeus luki Pokerin Käsikirjaa. Strategiaksi oli valittu tutkimuksen integriteetin kyseenalaistaminen. Monenlaisia pilkkuvirheitä olikin löydetty. Jos minä olisin TuKKK, nostaisin melkoisen metelin tutkijoiden puolueettomuuden alas huuhtelemisesta.
Minulle tutkimus ei tuonut mitään uutta. Haastatellut monopoliyhtiöiden työntekijät ja urheiluseurojen edustajat eivät luonnollisesti uskaltaneet tulla esiin omalla nimellään. Paneelissa oli mukana elävänä esimerkkinä FC Hongan Jouko Harjunpää. Surullista oli, että Harjunpää ilmoitti olevansa paikalla yksityishenkilönä eikä FC Hongan edustajana, ja keskittyi lähinnä anomaan Veikkaukselta almuja. Vielä vuosi sitten hän oli nostattamassa kansanliikettä Veikkauksen aseman horjuttamiseksi. Tällä kertaa Don Quijote ei kaatanut tuulimyllyä, ja on edellisestä hyökkäyksestään ottanut opiksi.
Minä, eikä kukaan muukaan tiedä, pystyttäisiinkö Suomeen luomaan lisenssijärjestelmä, joka generoisi vastaavan määrän rahaa yhteiskunnalle, kuin nykyinen monopolijärjestelmä. Tiedän, että se on teoreettisesti mahdollista, kuten tutkimus osoittaa. Mutta tiedän myös suharit, jotka sitä virittelisivät. Ensin tulee oma etu, sitten tulee puolueen etu ja mahdollisesti yhteiskunnan edullekin jää jotain rippeitä. Ja tässä ei vielä ole analysoitu ko. päättäjien kyvykkyyttä tehokkaan järjestelmän organisoimiseen.
Sitä olen ihmetellyt, miten tehokas pelotekoneisto rahapelimonopolilla on käytössään. Jos Kerenskillä olisi ollut vastaava, olisi Lenin pysynyt Sveitsissä. On itsestään selvää, että pelimarkkinoiden vapautuminen toisi lisää rahaa urheilulle ja medialle. Harjunpää ja Aleksi Valavuori ovat ainoat seuravaikuttajat, jotka ovat uskaltaneet sanoa ääneen sen, mitä urheiluseuroissa Veikkauksen roolista suomalaisessa urheilussa ajatellaan. Valavuori sai toimitsijakieltoa ja Harjunpää on nykyisin hiljaista poikaa.
Mediasta paikalla oli Aller Median tj. Pauli Aalto-Setälä. Hän ei ottanut kantaa yhtään mihinkään. Jos minä olisin kannattavuusvaikeuksissa kamppaileva suomalainen media, olisin hyvin kiinnostunut ulkomaisten peliyhtiöiden rahoista. Median yleinen monopolimyönteisyys selittyy vain joko ymmärtämättömyydellä tai Hyvä Veli- verkoston omertan lailla. Urheilusivujen Veikkauksen hymistely on muuten osoittanut viimeisen vuoden aikana ilahduttavasti murenemisen merkkejä.
Tutkimuksen yhteenveto oli, että jos kaikki osapuolet kykenevät Suomessa kiihkottomaan keskusteluun suomalaisesta rahapelijärjestelmästä, on mahdollista löytää kaikkia osapuoli tyydyttävä malli suomalaiselle rahapelaamiselle. Tällä ei sinänsä kannata välttämättä suuresti päätänsä vaivata. Kaikki osapuolet kykenevät aiheesta kiihkottomaan keskusteluun heti sen jälkeen, kun Suomi on ensin voittanut jalkapallon maailmanmestaruuden. Kyseessä ovat aivan liian isot saavutetut edut ja poliittiset suojatyöpaikat.
Oma näkemykseni Suomen rahapelijärjestelmän kehityksestä on selkeästi positiivisempi kuin puolitoista vuotta sitten. Nykyjärjestelmällä mennään ainakin tämä ja seuraava vaalikausi, mutta kieltolain tuleminen nykyhallituksella näyttää epätodennäköiseltä. Monopolin kanssa voi elää, mutta salakuljettaminen on raskasta puuhaa.
P.S. Paneelin veti Radio Rockin Jussi Heikelä erittäin ammattitaitoisesti. Lisäksi hän lupasi tulla Pokeritiedon Teerenpeleihin heti, kun saamme päivän sovittua.
P.P.S. Tulen kyllä seuraavaankiin vastaavaan tilaisuuteen mielelläni, mutta jos aloitettaisiin hieman myöhemmin kuin 08.30?
