Vielä maanantai-iltapäivästä elämäni hymyili. Sainhan ostettua muutaman sentin edullisemmin takaisin viime viikolla lahtaamiani citykaneja ja olen halvemmalla takaisinostamis -riippuvainen. Addiktioittensa ruokkiminen tuottaa mielihyvää, eiväthän ne muuten addiktioita olisikaan.
Olenkin ajatellut kokeilla heroiinia heti, jos parantumaton nopeahkosti tappava syöpä miulta löytyy. Kyllä sen täytyy tuntua hyvältä, koska niin monet ovat sillä elämänsä varaslähdöllä päättäneet. Jäi herskan takia muun muassa Janis Joplin ja luultavasti Jim Morrisonkin (kuolinsyy epäselvä) miulta näkemättä.
Kissamies ja citykanit
Maanantai-iltana hyväntuulisuudeltani vedettiin matto jalkojen alta. Citycon julkaisi negatiivisen tulosvaroituksen, ja ymmärsin heti, miksi kiinteistösijoitusyhtiötä oli saanut flättipäivänä laskevien korkojen maailmassa ostettua laskeviin kursseihin: Negari oli vuotanut, kuten ne Suomessa usein tekevät.
Kirjoitinkin xitteriin: ”Taidan ottaa mukin viinaa. En varsinaisesti juhlan kunniaksi.” Teoreettisesti on mahdollista, että tämä ei jäänyt vaalilupaukseksi. Yritän nimittäin ottaa opikseni varsin hilpeän ”The Apprenticen” nähtyäni Donald Trumpin yhdestä opista, joka menee ”Älä myönnä mitään”.
Muita Roy Cohnin nuorelle vakaalle nerolle antamia oppeja ”Hyökkää, hyökkää ja hyökkää” & ”Väitä aina voittaneesi” en kykene noudattamaan. Sen sijaan olen ihan kompetentti olemaan tunnustamatta sellaisia skandaaleja, mistä en ole vielä kiinni jäänyt.
Citycon-fiaskostani jäin kiinni jo kauan sitten, joten se kannattaa tunnustaa:
Joku ilkeämielinen voisi sanoa Cityconin osakkeen alisuorittaneen tänäkin vuonna.
Tiistain pudotus oli reilusti odottamaani suurempi, joten laitoin kättä alle. Jos oikaistua osakekohtaista tulosta ruuvataan 0,46-0,52€ välistä 0,45-0,49€ rakoon, lasketaan tulosennusteen keskipistettä kaksi (2) senttiä. Isossa kuvassa ei tapahtunut siis juuri mitään. Korot laskevat ja kauppakeskukset kukoistavat, ajattelin.
Tosin aika paljon mököttelin, että miksi tätä negaria ei voinut antaa kaksi viikkoa sitten Trekantenin myyntiuutisen yhteydessä. Sen jälkeen ei ole markkinoilla tapahtunut mitään muuta, kuin korot vähän laskeneet. Ja korkojen lasku tekee kiinteistösijoitusyhtiöille enemmän gutaa kuin monet ymmärtävät. Vieraan pääoman hinta ja tuottovaateet laskevat, rock’n’roll.
Ja sitten tuli ilta. Ja sitten tuli Katzman ja sanoi ”Menköön CEO Ginström” ja Ginström meni. Ja sitten tuli aamu ja Akia ahdisti. Nyt ymmärsin, miksi kurssi laski tiistaina alamäkeä kuin Ingemar Stenmark: Toimitusjohtajan irtisanominenkin oli vuotanut markkinoille. Ja näin meni kolmas päivä.
Kauppalehdessä oli torstaina Maija Vehviläisen erinomainen (=samanmielinen miun kanssa) juttu Kaupunkihuijarista. Täysin Almalle epätyypillisesti vieläpä otsikko kertoi sisällön: Citycon yllätti jälleen: Osakkeen arvo on ansassa, kun sijoittajat arvailevat pääomistajan liikkeitä. Cityconin pörssikurssi siis heijastelee operaatioidensa arvoa, miinus iso Kissamiesvähennys.
Emme luultavasti saa koskaan tietää, missä asiassa toimitusjohtaja asettui pääomistajan varpaille. Miekin voin vain pahansuopaisesti arvailla:
Olisi erikoista, että viiden kuukauden jälkeen kenkää saaminen liittyisi mitenkään toimitusjohtajan operatiiviseen suorittamiseen. Olihan Henrica Ginström ollut Kissamiehellä töissä jo yli kolmetoista vuotta. Joten pääteoriani on, että Katzman olisi halunnut jättää negarin antamatta, siirtämällä esimerkiksi lisää kuluja satunnaisiin. Ja tämä ei suomenruotsalaiselle CEO:lle käynyt.
Olen saarnannut pitkin kyliä, että yhtiöissä pitää toimitusjohtajan lisäksi tarkkailla hallitusta ja omistajia:
Pidän Cityconin hallitusta rahavaikeuksissa olevan pääomistajan Chaim Katzmanin kumileimasimena. Kissamiestä kiinnostaa taas pienosakkaiden hyvinvointi yhtä paljon kuin miuta vasemmistoliiton tukeminen vaaleissa. Tiesin tämän jo reissuun lähtiessä eli ensimmäiset kanit pyydystäessäni. Joten kaneja on salkussa enemmän kuin kauppakorkeakouluissa suositellaan.
Omistajariski on siis iloisesti osunut kanikuljetuksen tuulilasiin. Suunnittelenkin vaativani seuraavassa Stadin Keltamustien kokouksessa titteliä ”Ajatusten Saimaan Kanava”.
Mitä näille kaneille sitten pitäisi tehdä? Älkää ainakaan miulta kysykö, nähdäkseni näytöt kanianalyysikyvykkyydestäni on annettu.
Toki vähän tekisi mieli myydä kaikki, koska pää kestää huonosti ajatusta kameran sammumisesta Cityconin webcasteissa F. Scott Ballin paluun myötä. Ja kolmen ensimmäisen kalvon hehkutuksesta, miten ”Meiän firmalla menee hyvin”.
Sijoitustiedossa on kovasti tällä viikolla pohdiskeltu, ahdistaako Citycon-positio vai ei. Miuta ei positio ahdista juuri lainkaan. Kun on joskus ollut reilusti yli kaikki rahat Stromsdalissa tai puolet varallisuudesta Elcoteqissä, ei tällaiset pienet sivuosumat tunnu enää paljon missään.
Mutta kyllä viluttaa ihan älyttömästi kaikki kansa, jonka olen taluttanut Gazaan pommitettaviksi. Tuntemani beesarit ovat suhtautuneet urhoollisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö miuta ahdistaisi. Toki joitain haudoilla tanssijoita on saapunut paikalle, luonnollisesti enimmäkseen kryptonimimerkkien takaa. Tiesin kuitenkin Sijoitustietoa perustaessa, että koirat haukkuvat erityisesti silloin, kun karavaani eksyy preerialta aavikolle. Ja koska olin silloin heitellyt tikkoja pörssiin jo melkein 30 vuotta, tiesin osan menevän reilusti taulun ohi. Kuten miun tapauksessa myös sekä dartsissa että mökkitikassa.
Ajetaan me Valmetilla
Perjantaina aloin olla jo työkykyinen. Treidailin vanhalla rutiinilla iltapäivästä, samalla hyväntuulista teeskennellen.
Ja sitten tuli Valmetilta negari. Ja näin meni viideskin päiväni piparin päreiksi.
Olin vielä perjantaina herätessä tyytyväinen tämän vuoden Valmetilla ajelemisiini.
Villu mie sanon teille, että tätä en tosiaankaan odottanut. Tiesin, että Valmetin alkuvuoden luvut laittoivat paljon painetta loppuvuodelle. Valtion Metalli kuitenkin antoi kesäkuussa posarin (=positiivinen tulosvaroitus), joten lokakuun negari tuli puskista.
Lisäksi Valmet on tiedottanut melko hiljan kaikenlaisista kaupoista. Oletan, että Keilaniemessäkin tiedetään, että sijoittajien suututtaminen on helppoa. Ensin vain ilmoitellaan peräkkäisistä hyvistä uutisista ja sitten hyvin nopeasti todetaan, että aprillia, syö negaria.
Jotkut juristihenkiset sanovat tähän heti, että hallituksen pitää tiedottaa heti, kun se saa tietoonsa jotain raskauttavaa. Tämä on paperilla totta. Mutta missä vaiheessa sopimusneuvottelua mahdollisista tilauksista tiedotetaan, on pitkälti yhtiön käsissä.
Sama profareiden (= eng. profit warning) kanssa. Loppuvuoden tulos on kuitenkin yhtiön sisältäkin käsin epävarmuutta sisältävää ennustamista. Milloin todennäköisyys odotuksien muuttumisesta on riittävän iso profareille, on enemmän taidetta kuin tiedettä.
Aika harvoin nähdään jaardisarjassa (Valmet markkina-arvo 4,7 Mrd€) tällaista sekoilua. Siellä missä Mikki Hiiri mättähällä Minnin päälle käy, tällainen säätäminen on paljon tavallisempaa. Jos pahvit tekee käytännössä yksi ihminen, on virheiden tekeminen tai arvioiden heiluminen paljon todennäköisempää, kuin jos luvuista ja ennusteista vastaavat isot tiimit. Mikki Hiiri -sarjassa firmoilla on laskentahommissa mediaanina yksi (1) henkilö, keskiarvon ollessa vähän korkeampi.
Valmetissakin miuta ahdistaa lähinnä Tampereen Sijoitusmessut, joissa puhuin kioskista positiiviseen sävyyn ja esittelin ylpeänä Valmet-treidejäni. Äiskä tapasi ennen vanhaan sanoa, että ”Kyllä se elämä vielä opettaa siutkin hiljaa kulkemaan”. Joku vuosi sitten se taisi loogisin perustein heittää kaiken toivon miun avautumisten suhteen, eikä ole ihan hiljan vaikenemistani enää ennustellut.
Eli karavaani kulkee edelleen. Enkä ala vielä kyselemään, mistä sitä heroiinia mahtaisi saada.
P.S. Viikon poliittinen huumoripläjäys oli kun Selvityshenkilö esitti nuorten lahjomista 10 000 – 30 000 eurolla tekemään lapsia.
Lainaan arvostettua The Economistia, koska ei ole erityistä syytä miuta uskoa:
”Hallitukset ovat väärässä, jos luulevat niiden vallassa olevan nostaa syntyvyyttä. Ensinnäkin ne perustuvat väärään analyysiin mikä on aiheuttanut väestönkasvun kääntymisen laskuun. Toisekseen ne voivat maksaa enemmän kuin ongelmat, joita niillä yritetään ratkaista.”
Lisäksi Economist pohdiskelee, että nuorien köyhien naisten syntyvyyttä voi olla mahdollista nostaa. Joka olisi haitallista sekä näille naisille että yhteiskunnalle.
Ohjelmien kalleus taas johtuu siitä, että kannustimia joudutaan maksamaan kaikista lapsista. Myös niistä, jotka olisivat syntyneet muutenkin.
On mahdollista, että sosiaali- ja terveysministeriössä eivät välttämättä ihan kaikki kyvyt tarkastele ongelmanratkaisua panos-tuotosanalyysin perusteella. Ennakkoluuloni tämän osalta vahvistuivat entisestään.
P.P.S. ”Vittu mie siulle sanon” on hyvin tyypillinen eteläkarjalainen tapa aloittaa painokas keskustelu. Tämä ei liene miesie-maan ulkopuolella kovin tunnettu, joten poikkeuksellisesti selitin tajunnanvirtaani.
Sijoitustieto 19.5.2024: Citykani tuli ulos kolostaan
The Economist 23.5.2024: Why paying women to have more babies won’t work
Kauppalehti 10.10.2024: Citycon yllätti jälleen: Osakkeen arvo on ansassa, kun sijoittajat arvailevat pääomistajan liikkeitä
